Esa-Jussi Salminen Kovin vihreä

Miksi ihminen häpeää työtään: Carelian kätkettyä käännöskirjallisuutta

  • Carelia 8/2008: Udmurttilaista kirjallisuutta suomeksi
    Carelia 8/2008: Udmurttilaista kirjallisuutta suomeksi

Tämän päivän fennougristista maailmaa on ravistellut ennennäkemätön tiedesensaatio, ennen tuntemattomien udmurttilaisen kirjallisuuden suomennoksien löytyminen! Suomennetun udmurttilaisen kirjallisuuden historia meni kerralla uusiksi.

Ar-Sergin muistikuvien perusteella sain syksyllä vihiä siitä, että hänen teoksiaan olisi ilmestynyt suomennettuina Venäjän Karjalassa. Googlaamalla mitään ei löytynyt. Tänään uuttera työmme tuotti tuloksen ja Ar-Sergi löysi kotiarkistoistaan hautautuneena Carelia-lehden numeron 8 vuodelta 2008. Sain sen juuri käsiini. Kopioin sen huomenna ja palautan alkuperäisen Ar-Sergille. 

Tästä julkaisusta ei ole kerrottu koskaan sanaakaan sen enempää udmurttilaisen kirjallisuuden suomalaisille suomentajille kuin käännetyn udmurttilaisen kirjallisuuden tekijöillekään, udmurttilaisista kirjallisuudentutkijoista puhumattakaan. 

Kukaan ei näköjään lue Careliaa. Minkä takia pitää kääntää kirjallisuutta ja kätkeä se? Olin vuonna 2008 juuri Joshkar-Olassa töissä ja osallistuin suomalais-ugrilaiseen kirjailijakongressiin siellä ensimmäistä kertaa ja minulla oli vieläpä esitelmä käännöskirjallisuudesta: muistan hyvin elävästi kuinka esittelin juuri ilmestynyttä Arto Moision suomentamaa Elnettiä. Karjalasta tulleet ihmiset antoivat kuulemma juuri tuossa kongressissa salaa paketin Carelian kyseistä numeroa udmurttilaisen delegaation jäsenille. Paketti katosi ja Ar-Sergi sai myöhemmin yhden numeron, jonka tänään löysimme. Kukaan ei ole vaivautunut minulle näiden 11 vuoden aikana kertomaan, että Careliassa vuonna 2008 ilmestyi udmurttilaista kirjallisuutta, vaikka on jokaiselle Suomen kansalaiselle selvää, fennougristeista puhumattakaan, että olen parikymmentä vuotta sekä suomentanut itse että tarkastellut kääntämistä ylipäänsä, varsinkin udmurtista ja marista suomeen sekä kirjoittanut aiheesta artikkeleita. Kiitän! Sainpahan taas hyvää materiaalia artikkeleihin ja blogeihin...

Ar-Sergin väitteet siitä, että juuri tuossa kongressissa lehteä yritettiin välittää Udmurtiaan, saavat tukea lehden esipuheesta, jossa lehden mainitaan ilmestyvän sopivasti kahden suomalais-ugrilaisen kongressin välissä: Suomalais-ugrilaisten kansojen V maailmankongressin ja Suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden X kansainvälisen kongressin. Maailmankongressi oli tuolloin kesällä Hanti-Mansijkissa ja kirjailijoiden kongressi syksyllä Joshkar-Olassa. Tuntuu tosin hyvin oudolta, että tuossa kongressissa olisi tosiaankin ollut ihmisiä mukanaan Carelia-lehti uunituoreine, ensimmäisine udmurttilaisen kirjailijan suomennettuine novelleineen, mutta he eivät olisi nähneet minua ja esitelmäni aihetta kongressin ohjelmasta tai muuten välittäneet ilouutistaan kellekään Suomen delegaatiosta. Jokainen normaalilla älynlahjoilla varustettu ihminen olisi toki antanut minulle tuon lehden.

Ensimmäiset udmurttilaiset novellit eivät olekaan ilmestyneet vuonna 2010 Volga-antologiassa, vaan vuonna 2008 Careliassa: Lidija Njankinan Imitaatio ja Onnenpoika, Semjon Samsonovin Setä, Kuzebai Gerdin Matji sekä Vjatsheslav Ar-Sergin Teoria elämästä!

Suomentajia udmurttilaisella kirjallisuudella on tässä lehdessä 5: Kristiina Lehmus, Päivi Nenonen, Armas Mashin, Armas Hiiri ja Sonja Moltsa. Teokset on siis suomennettu venäjän kautta tai venäjänkielisestä variantista. Tämän huomaa erityisesti Matin käännöksestä, joka on sinänsä hyvä, mutta se on ilmiselvästi tehty aivan liian vapaan ja epätarkan venäjännöksen pohjalta. Mati ilmestyy uudestaan suomeksi minun kääntämänäni suoraan udmurtinkielisestä alkuperäisestä teoksesta.

Lehdessä on suomennettuna myös udmurttilaisia esseitä ja runoutta. Yhteensä udmurttilaista kirjallisuutta suomeksi on tässä lehdessä 70 sivua.  Pitkään luulimme, että Volga-antologiassa ilmestyivät ensimmäiset vuonna udmurttilaiset novellit vuonna 2010. Pidin pari vuotta sitten peräti kutsuttuna plenaariesitelmöitsijänä perinpohjaisen esitelmän Mihejeville omistetussa konferenssissa udmurttilaisen kirjallisuuden suomennoksista ja suomalaisen kirjallisuuden udmurtinnoksista: ei kukaan monisatapäisestä yleisöstä eikä myöskään myöhemmin ilmestyneen artikkelini lukijoista saati lukemattomien aihetta käsittelevien blogien lukijoista ole koskaan maininnut sanallakaan kadotetuista teoksista. Käsittämätöntä, että Carelian toimittajat ja kääntäjät voivat 2000-luvulla elää niin täydellisesti eristyksissä suomalais-ugrilaisesta tiede- ja aktivistiyhteisöstä, että tällainen on mahdollista. Se, että artikkeleistani on Carelia jäänyt pois, on siis sataprosenttisesti heidän syytään.

Toki nyt on kirjoitettava artikkeli jo pelkästään tästä kätkentäjutusta sekä erikseen päivittettyjä yleiskatsauksia udmurttilaisen kirjallisuuden suomennoshistoriasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Eiköhän syy tähän löydy Carelia lehden kotisivulta:

https://carelia-lehti.ru/

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Ai päätoimittajan punikkitausta? No ei se nyt välttämättä selitä paljoakaan siitä, miksi lehden tiedotuspolitiikka ei vaikuta kovin modernilta ja tehokkaalta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Ei pelkästään em. asia, vaan sieltä löytyy paljon muutakin, joka on johtanut mainitun Carelia lehden numeron erikoiskäsittelyyn. Kyseessähän oli aika näppärä operaatio.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen Vastaus kommenttiin #3

En nyt vielä löytänyt mitään, mikä viittaisi johonkin näppärään operaatioon, mitä sillä sitten tarkoittanetkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset