Esa-Jussi Salminen Kovin vihreä

Kääpiövattu ja suopuola - marjojen maailmankuva

 

Suomessa on hyvin monipuoliset marjastusmahdollisuudet. Marjoja on kyllä muuallakin ja marjakulttuurista voisi ottaa oppia puolin ja toisin. Vaikkapa Venäjällä käytetään runsaasti hyväksi niin puutarhamarjoja kuin metsämarjoja, pohjoisessa kasvavat samat metsämarjat kuin täällä.
Vähän etelämpänä, esim. Udmurtiassa ei juuri mustikkaa, lakkaa tai puolukkaa kasva. Udmurtian joistain, yleensä pohjoisemmista osista, löytyy mustikkaa. Puolukkaa ja lakkaa saadaan vain tuontitavarana pohjoisempaa. Permistiikan symposiumin aikaan jotkut udmurttilaisen delegaatiomme jäsenet kipaisivat Kudymkarissa torilta ostamassa puolukkaa. Kudymkar kun on jo puolukkavyöhykettä. 


Sen sijaan eteläisestä Udmurtiasta löytyy paljon mansikoita, kahta lajia. Toinen on meidän ahomansikka (Fragaria vesca), toinen tietokirjojen mukaan karvamansikka (Fragaria viridis). En ole sitä Suomessa koskaa nähnyt, vaikka paljon liikun erilaisissa maastoissa.  Suomessa se onkin uhanalainen. Udmurtissa kummallekin on aivan erillinen sana. Minun oli aluksi usein vaikea muistaa, kumpi niistä olikaan se marja, jonka tunnen. 


Romanian Transilvaniassa törmäsin mustikoihin ja tyrniin. Romanian kielessä puhutaan yleensä metsän hedelmistä, fructe de pădure. Mustikoita kasvaa tietyissä metsissä. Niistä tehdään perinteisesti ainakin likööriä ja hilloa ja lehdistä yrttiteetä. Ensiksi mainitun arvostusta kuvaa se, että yhdellä tutulla unkarilaisperheellä on tapana tehdä likööriä mustikoista, mutta he eivät ehdi itse kerätä niitä, vaan ostavat mustikat sitä varten. Tyrniä myydään toreillakin sellaisenaan ja siitä tehdään monenlaisia myyntiartikkeleita, kuten tyrniä hunajassa. Tyrni kasvaa sikäläisessä maaperässä muuallakin kuin meren rannalla. Itse kyllä kuljin lähimaastoissa paljon, mutta ne olivat niin lampaiden kaluamia vuoria, että yhtäkään marjaa ruusupensaita lukuunottamatta en siellä nähnyt. Pihlajia ei siellä kasva.


Yleensä marjan loistaminen poissaololla maastosta tarkoittaa myös kielellisiä vaikeuksia ja kyvyttömyyttä yhdistää nimityksiä oikeisiin marjoihin. Kuitenkin tunnettujen marjojen nimet on sivistyskieliin vaikka keksittävä, vaikka marja olisi kielen puhujille tuntematon. Usein tällöin nimiä muodostetaan kätevästi tunnetumpien marjojen pohjalta: sananmukaisesti kääpiövattu on romaniassa lakka. Kyllä se kelpaa tunnetummillekin marjoille: eräissä suomen murteissa karpalo on suopuola (eli suopuolukka).  Nämä ovat loogisia nimityksiä: lakka on tieteen mukaan todellakin saman vatukoiden suvun (Rubus) jäsen: kyllähän lakka muistuttaakin suuresti ulkonäöltään ja koostumukseltaan vadelmaa. Sitä vain ei jostain syystä verrata vadelmaan: "lakka ei ole yhtä makea kuin vadelma ja siinä on suuremmat kivet".


Tällaista kohtuutonta vertailua tehdään jatkuvasti juolukan ja mustikan välillä. Sitä en hyväksy. Ne ovat hyvin erilaisia, kuten lakka ja vadelmakin keskenään. Juolukkahillo on mielestäni kaikista paras. Juolukka ja mustikka puolestaan kuuluvat toiseen suureen marjasukuun yhdessä puolukan ja karpalon kanssa: puolukoiden sukuun (Vaccinium). 


Nämä kaksi suurta sukua, puolukat ja vatukat sijoittuvat kaikenlaisiin maastoihin, ylhäältä alas ja kuivilta mäiltä soille. Puolukka on ylänkömustikka, karpalo suomustikka. Entäs mikä on ylänkövadelma? Tietysti lillukka. Lillukasta olen kerännyt Suomessa ainoastaan parin desilitran satoja, mutta Uralin mammuttiluolille mennessäni tien varrella myytiin litroittain lillukoita. Vatukat ylhäältä alas: lillukka, vadelma (ynnä muut sitä hyvin lähellä olevat), lakka. Puolukat ylhäältä alas: puolukka, mustikka, juolukka, karpalo. 


Kaikki villit ja jalosukuiset eivät kuitenkaan kuulu laajoihin marjasukuihin: Tyrni kuuluu hopeapensaskasveihin ja variksenmarja kanervakasveihin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Eikö lillukka ole lievästi myrkyllinen?

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Ei se ole myrkyllinen, ellei sitten jollekin yksilöllisesti.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Pitää vielä tarkistaa muista lähteistä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #6

Sini, tarkistin paristakin lähteestä kun en ole ikinä kuullut että olisi.

https://www.arktisetaromit.fi/fi/yrtit/luonnonyrti...

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Ja mesimarja on vielä yksi vatukka. Itse en ole sitä kerännyt lillukankaan vertaa. Multialla olen muutamia yksittäisiä marjoja vaan syönyt.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Tätä en tiennytkään, löytyi kun varmistin lillukan myrkyttömyyden.

Lillukka risteytyy himoitun lähisukulaisensa mesimarjan (R. arcticus) kanssa. Risteymä, mesilillukka (Rubus x castoreus, synonyymi R. arcticus x saxatilis) on aika lailla mesimarjan näköinen, mutta kasvaa rehevämmin ja kukkii koreammin – mutta marjoja kantamatta.

- En ole poiminut lillukoita muutoin kuin kädestä suuhun, enempi keruu olisi hidasta.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/l...

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Nimityksistä vielä: jossain päin Satakuntaa mesimarja on maamuurain ja lakka suomuurain.

Muuten, myös tuo puolukoiden suku kuuluu kanervakasvien heimoon.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

En tiennyt kuin yhden paikan, sekin Multialla, mistä pieneltä alueelta sai helposti noin 2 desiä lillukoita, sitten se oli tyhjä. Nyt minulla ei ole sitäkään: läheinen vanha talo sai asukkaita, jotka ovat vallanneet alueita käytännössä pihakseen.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Lillukat ovat kyllä yleisiä sekametsissä. Eikä niitä kukaan poimi.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Lillukat ovat niin pieniä ja surkeita vadelmiin verrattuna, ettei oikein ole motivaatiota.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #11

Kun on ne kivetkin. Arktiset Aromit (linkki ylempänä) mainostaa lehtiä:

Juomayrttinä lillukan lehdet ovat satoisia ja hyvänmakuisia, joten lehtiä kannattaa kerätä varastoon talven varallekin. Varsinkin hiostetut lehdet ovat maukkaita juoma-aineksia.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Juolukkaakin on joskus luultu myrkylliseksi. Tämä perustuu varmaan siihen, että mistä tahansa marjoista voi saada jonkinlaisia vatsavaivoja, jos syö yhtäkkiä runsaasti etenkin, jos vatsa on tottunut yleensä vähemmin superiin ruokaan.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Lillukat on yleisiä, mutta yrittäkääpä kerätä, ei niistä oikein kerry, kasvusto on yleensä harvaa ja yhden varren päässä on yksi marja.
Lillukoita ei kannata verrata vadelmiin. Ne on hyviä omalla tavallaan. Minä kyllä keräisin niitä, jos olisi kerättäväksi asti. Kaikki menee heti suuhun.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset