Esa-Jussi Salminen Kovin vihreä

Juopon osuva muotokuva


Krapulasta kärsivä Petyr näkee kauheaa unta ja huohottaa. Hän näkee unta, että kuolema on tullut hänen luokseen ja aikoo  niellä hänet. Mutta yhtä asiaa Petyr ei ymmärrä: jos se on kuolema, miksi sen hengitys ei ole kylmä vaan kuuma.
Sitten hän oli heräävinään, mutta kauhea näky ei kadonnut mihinkään. Tšabdar ärsyyntyi, koska se ei enää tiennyt, mitä tehdä. Se rupesi hellästi näykkimään Petyrin korvaa. Petyr hätkähti säikähdyksestä. Ei se ollutkaan mikään omituinen kuoleman kuvajainen vaan susi, välähti hänen päässään. Ajaakseen kutsumattoman pedon tiehensä hän alkoi haparoiden etsiä  jotain kättä pitempää. Hänen käteensä osui maahan vinoon isketty kylmä rauta. Hän yritti riuhtaista sen irti mutta ei pystynyt. Hän kouri huolellisesti eri puolilta, jotta pääsisi selville, miksi se ei irronnut. Hänen sydämensä alkoi jyskyttää kuin se pyrkisi ulos rinnasta: kyse ei ollutkaan tavallisesta raudasta vaan rististä... 


Tämä kuvaus ankeasta herätyksestä on Fjodor Pukrokovin novellista Krapula vuodelta 1986. Fjodor Pukrokov on suomennettujen novellien kirjoittajista vanhin niistä 11 nykykirjailijasta, jotka ovat vielä hengissä.


Mikä on se viimeinen pisara, joka saa alkoholistin lopettamaan juomisen? Onko se ollenkaan riippuvainen ulkoisista seikoista? Onko kyseessä vain sisäinen henkinen päätepiste, kun alkoholisti tajuaa, että "viina ei maailmasta juomalla lopu", "ei kukaan muu sitä viinaa minun kurkusta alas kaada" ja "itse minun on juominen lopetettava". Miten nerokkaita ajatuksia ja miten ne jokaisen alkoholistin on itse kehitettävä ja ilmaistava vieläpä samoin sanoin kuin kaikki muutkin alkoholistit!


Kaikki alkoholistit eivät lopeta juomista, mutta suurempi mysteeri on, miten ja miksi jotkut pystyvät lopettamaan. Joskus se on perheen lähteminen, niin myös udmurttilaisen novellin tapauksessa.


Alkoholistin täytyy olla hautaan asti juomatta alkoholia. Muuten sairaus puhkeaa jälleen akuutiksi. Mikä saa pysymään kuivilla ja mikä saa retkahtamaan?


Udmurttilaisessa novellissa lasten kahdet häät sujuvat alkoholistilta mallikkaasti, vaikka muu hääväki toki ottaa väkijuomia. Kolmannet, kaksostytärten yhteiset häät eivät enää menekään yhtä hienosti:
"– No sukulaismies, ota nyt edes vähän. Ei siitä mitään haittaa ole, sillä onhan juoppottelun jättämisestä sinulla kulunut jo kaksitoista vuotta.
– Juo, juo, morsianten isä, kuinka sinä voisit olla juomatta näin kauniiden parien yhteiselle onnelle!
– Jos et juo, eihän sinulle jää mitään muisteltavaa näistä häistä!"


Vai onko oikea syy ihmisen oma mielihalu, joka vain etsii sopivaa tekosyytä:
"Leli kiskoi Petyriä hihasta, kun hän huomasi miehen olevan valmis antamaan periksi.
– Älä huolehdi, Leli, Petyr koetti tyynnytellä vaimoaan. – Totta tosiaan, kahdentoista vuoden kuivilla pysyminen ei ole pikku juttu..."


Olen jo pitkään ollut selvillä, että valtaosa udmurttilaisista novelleista on tiukasti kiinni ajassa ja paikassa: ne kertovat juuri tapahtuneista tai juuri kuulluista koskettavista tapauksista, jotka ovat totta tai voisivat olla totta.
Silti kuvauksen osuvuus jaksaa edelleen hämmästyttää itseänikin. Alkoholismikin on tästä hyvä esimerkki. Kokoelmani novelleista kaksi käsittelee aihetta yksityiskohtaisesti.


Uudelleen juomaan alkanut jo vanheneva mies ei enää koeta mitenkään hillitä juomistaan: kaikki menee kamferispriitä myöten. 


Vesi kiskoo kovassa humalatilassa olevia, erityisesti alkoholisteja puoleensa vastustamattomasti. Joku lähes uimataidoton menee uimaan jääkylmään jokeen. Afganistanista selvitytynyt sotilas hukkuu kotikylänsä puolen metrin levyiseen puroon.


Ehkä kyse on laajemmin suuren viinamäärän itsemurhavaikutuksesta. Ehkä saman voiman ajamana Fjodor Pukrokovin novellin Krapula päähenkilö päätyy tolkuttomassa humalatilassa hautausmaalle... Hän lähtee aamuyöstä pää kivistäen kohti kotia tietämättä, että siellä odottaa tällä kertaa vielä jotain paljon pahempaa kuin aikoinaan nuoruudessa perheen pakeneminen mummolaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Mikä tämän blogin idea on?

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Tämän blogikirjoituksen idea on analysoida alkoholiongelmaa kirjallisuudessa.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Ok. Toki venäläinen alkoholismi luokkaa "Ystävän laulu" on tiedossa, mutta vähän ehkä ajattelisin alkoholismin olevan maailmanlaajuista, kirjallisuuden ulkopuolistakin.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen Vastaus kommenttiin #3

Niin on. Alkoholismi on kirjallisuudessa, näyttämöllä ja elokuvissa minusta usein sellaista älytöntä kohellusta ja komediaa, jonka ideaa en läheskään aina ymmärrä.

Pukrokovin novellin kaltaista terävää syvällistä kuvausta en itse asiassa muista kirjallisuudesta toista.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Muutama sananen suomalaisesta alkoholismista. Tämä on tositapaus.

Kaverini lähti aviomiehensä kanssa oman sukunsa juhlille, joissa tarjottiin väkeviä. Mies ensin kieltäytyi väkijuomista, mutta eikös nämä vaimon sukulaiset innostuneet tarjoamaan kunnolla, ja heikko miehemme taipui. Muutaman lasillisen jälkeen kaverini meni väliin ja ilmoitti, että mies on saanut jo tarpeeksi. Mies alkoi vielä tässä vaiheessa itsekin estellä tarjoilua.

Tässä kohtaa akkaväki toivotettiin ikävään paikkaan ja todettiin, että kyllähän se iso mies saa nyt muutaman paukun ottaa naisväen rutisematta ja tarjottiin miehelle lisää.

Lopputulos oli se, että tämä mies oksensi kyläpaikkansa valkoiselle villamatolle. Kun vaimo lähti epätoivoisena kuljettamaan miestään kotimatkalle, tämä juopunut mies avasi sepaluksensa hississä ja pissasi hissin lattialle vaimon sukulaisten ja kummivanhempien silmien edessä.

Perheriitahan tästä tilanteesta syntyi, mutta en ihan kaikke laittaisi poloisen miehen syyksi.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Tämä juottamiskulttuuri on jännä. Sitä on kai joka paikassa omalla tavallaan. Udmurtiahan on oikein kuuluisa väkisin juottajista eräissä eteläosien kylissä: naiset kaatavat oikeasti pontikkaansa suoraan kurkkuun.

Mutta on myös sellainen perinne, joka on laajemmalla, että humaltuneelle ei enää tarjoilla. Jos tarjoaja huomaa, että viina on jo vaikuttanut, vaikka ihan vähän vain, ei enää tarjoilla.
Jos sanoo, että "mon kudzemyn ni" eli olen jo humaltunut, kiertävät tarjoajat jättävät rauhaan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mikä jutussasi liittyi alkoholismiin?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Saivartelun satiainen iski jälleen.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Eikö kannattaisi mennä aa-kokouksiin kuuntelemaan oikeita alkoholisteja ja heidän syitään juomiselle saati sitten pohtii jonkun mielikuvituksen tuotteitta alkoholismista?

Mikä järki ylipäätänsä on pohtia syitä jonkun tarkoituksella keksityille jutuille vai päteekö tässä sama kuin kaunokirjallisuuden lukijoissa ylipäätänsä. He kuvittelevat ymmärtävänsä elämästä enemmän kuin toiset koska ovat lukeneet niin paljon.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Minä olen kuunnellut oikeita alkoholisteja sekä Suomessa että Venäjällä. Olen jopa osallistunut AA-kokoukseen Joshkar-Olassa tulkkina.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Miksi ihmeessä sitten pohdit mielikuvituksellista alkoholismia?

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen Vastaus kommenttiin #10

En nyt ymmärrä pointtiasi. Mikä on sitten oikeaa alkoholismia? Miksi kuvaus alkoholismista olisi mielikuvituksellista alkoholismia?

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen Vastaus kommenttiin #10

Tai siis jos ymmärsin, niin pohdin siksi, että AA-toipujat eivät jutuissaan saa kaikkea niin hyvin kerrottua kuin kirjailija. Kirjailija pystyy kielentämään olennaisen.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #13

Ja keksimään mielikuvituksestaan.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen Vastaus kommenttiin #16

Entä sitten? Mielikuvituksen avulla voi käsitellä vaikeita asioita. Mielikuvitus on luovuutta, joka keksii kuvauskeinot ja ratkaisut.
Mielikuvitus on ajattelun tärkein osa. Unet ovat vilkasta mielikuvitusta, jota ilman aivot ja ruumis sanovat työsopimuksen irti.

Heräsin äsken (kello on jo 10 Izhevskissä eli nukuin siis 10 tuntia). Näin koko yön unia, juuri lopuksi putsasin viemärinputken edustaa moskasta ja lumesta, koska jyrkkä latu päättyi siihen.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Jos olisit lukenut blogini, olisit käsittänyt, että etsin kaunokirjallisuudesta hyvin kuvattuja selityksiä oikeille tapauksille. EN toisinpäin.

Kaunokirjallisuuden lukijat todellakin ymmärtävät elämästä lähtökohtaisesti paljon enemmän kuin vähän lukevat. Se on fakta. Emme me oppineet voi kirjoihin siirtyä elämään, vaan olemme myös oikeasti olemassa.

Kolmanneksi, jos olisit lukenut blogini, tietäisit, että kyseistä novellia ei kovin helposti voi luonnehtia keksityksi.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Alkoholistithan ne itse ovat varsinaisia fiktion mestareita toisinaan. No sekin kuuluu taudinkuvaan sen tietyissä vaiheissa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset