Esa-Jussi Salminen

Jokaisella on oikeus katkaista jalkansa!


Masennuksesta puhutaan paljon ja mielen sairauksista juuri nyt ja tiettyyn sävyyn. Minusta tuntuu, että kyllä niistä on jo jauhettu monia vuosikymmeniä. Tuntuu kuin olisi jäänyt päälle jokin levy, joka toistaa sanomaa, jota ei enää erityisemmin tarvittaisi, nimittäin sitä, että masennus, uupuminen tai mikä tahansa mielen sairaus on todellakin sairaus ja siihen pitää suhtautua sairautena. Keitä ja missä ovat ne ihmiset, jotka väittävät toista ja halveksivat sairastuneita?


Eikö mielialalääkkeiden popsiminenkin ole nykyisin niin yleistä, että eihän se nyt millään voi olla mikään juttu! Vai itseäänkö ihmiset häpeävät ja syyllistävät? 


Nyt on muotia puhua, että ihmisellä on OIKEUS UUPUA. Hetkinen, eikö oikeus ole yleensä jotain sellaista mukavaa, jonka asianomainen haluaa saada? On oikeus perustoimeentuloon, koulutukseen, saada apua, oikeus saada sairaalahoitoa jne. Kuka haluaa uupua ts. masentua? Jos uupumista tai masennusta pidetään sairautena, niin eikö sairastuminen ole vain ikävä tosiasia, jonka yhteydessä ei ole relevanttia puhua oikeudesta. Miten olisi oikeus sairastua syöpään, oikeus saada flunssa tai oikeus liukastua kadulla ja iskeä päänsä jäähän?


Tiedän kyllä kielitieteellisen koulutuksen saaneena, että sanojen merkitys muuttuu. Tässä on ehkä yksi sanan oikeus merkityksen laajentumissuunta. Mutta tässä kuitenkin ehkä töksähtää minulla muukin kuin sanan oikeus uusi merkityslaajennus. Tuollainen kielenkäyttö nimenomaan asettaa mielen sairaudet eri asemaan kuin muut. Eräs otsikko kysyy: Saako unelmatyössä uupua? Jaha, entä saako päätetyöntekijän niska väsyä? Saavatko postinjakajan pohkeet rasittua?


Kovasti tuntuu olevan liikkeellä oikeutta uupua ja toisaalta oikeutta menestyä. Miten olisi keskitie: OIKEUS OLLA UUPUMATTA. Se vaatii nykyaikana hieman itsekkyyttä ja hyvää itsetuntoa. Jokaisen uupuneen kohdalla korostetaan, kuinka he ovat tehneet NIIN paljon työtä, että ei se nyt ole ihme. Masentuneet ovat kuin jotain kansallissankareita: he ovat tehneet NIIN rajusti duunia, että ovat vallan uupuneet. 


Mutta menepä ja sano, että en nyt vain viitsi tehdä sitä tai tätä, teen sitten kun siltä tuntuu. Ei siitä kauheasti päänsilittelyjä tule, vaikka se on tehokas keino ehkäistä uupumista. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

19.6.2018 kirjoitin Salmisen blogitekstiin vastineen, jossa toin esille ettei kaikki taida olla entisellään. Tuolloin näkyi, että Salmisen somekäytös oli muuttunut hänen peruspersoonastaan vastakkaiseen suuntaan, mikä kieli rasittuneisuudesta.

Hyvä että vaiva on tiedostettu ja hoidossa. Elpyminen ottanee vuosia. Alive and kickin'!

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

"Salminen käy nykyään kuumana kuin hellan koukku. Olisiko Venäjän kielisorto nostanut stressitason niin ylhäälle, että reaktio muiden eriäviin mielipiteisiin suuntautuu aggressioon?"
Tuota tarkoittanet? Olet oikeassa. Olin ylirasittunut tuona aikana, kun kääntämättömiä novelleja oli vaikka kuinka paljon ja samaan aikaan oli pakko kommentoida ajankohtaisia kielipoliittisia asioita.

Ei hätää, se aika on jo kauaa sitten ohi. Se oli tilapäinen vaihe, joka ei johtanut uupumukseen.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Kuten olet kenties huomannut novellit on jo käännetty.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Noin syvälle en ole perehtynyt...

Nyrkkisääntönä todettakoon, että todellisen henkisen uupumuksen tilassa henkilön peruspersoonan mukaiset reaktiotavat kääntyvät päälaelleen. Siis stressitilanteissa lempeät ihmiset reagoivat hyökkäävästi ja assertiiviset taas pehmenevät.

Uupuminen ei ole häpeä - enää.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Uupumus on eri asia kuin tilapäinen stressitilanne.
Tarkoitatko, että perusluonteeltaan lempeät ihmiset ovat hyökkääviä sekä tilapäisessä stressitilanteessa että usein pitkällisen uupumuksen aikana?

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>Masennuksesta puhutaan paljon ja mielen sairauksista juuri nyt…..

Ooo

Tulipa mieleen, että on kuulemma kirjoitettu kirja sodanajan sairauksista Suomessa siviiliväestön keskuudessa.
En tiedä mikä on kirjan nimi ja kirjoittaja, mutta olisipa mielenkiintoista lukea se. Mm masentuneisuus oli sodan aikana lähes hävinnyt.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Masennus iski varmaan sodan jälkeen muihinkin kuin Waltariin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Korvaan särähtää tuo "mielialalääkkeiden popsiminen", jonka vastine diabeetikolla olisi varmaankin sitten "insuliinin tuikkiminen" ja jalkansa katkaisseella "kipsin kanssa koikkelehtiminen". Asiallisesta hoidosta leukailu on mautonta.

Kirjoituksessa on paljon asiaakin, mutta kaikki vakava masennus eli depressio ei ole työperäistä uupumista.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Ehkä näin, mutta tässä popsiminen viittaa myös siihen, että niitä syödään todella paljon. Kuvailee runsasta käyttöä.

Sitä paitsi kyllä mielialalääkkeiden tehoa hoitomuotona epäillään käsittääkseni paljon yleisemmin kuin insuliinin tehoa diabeteksessa tai kipsin hyötyä jäsenten mentyä poikki.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Mielialalääkkeiden teho on yksilöllistä mm. siksi, että olemme jokainen geneettisesti ainutkertaisia, millä on vaikutuksensa biologisiin prosesseihin keskushermostossa. Siksi ei ole harvinaista, että tehoavaa valmistetta joudutaan etsimään hoitokokeiluilla eikä kaikille sataprosenttisesti tehoavaa masennuslääkettä ole. Vähättelyyn ei kuitenkaan ole syytä, sillä jokaiselle myyntiluvan saaneelle antidepressantille on pitänyt osoittaa teho kliinisissä tutkimuksissa. Eivät ne mitään plaseboita ole.

Runsas käyttö on yhteydessä mielialahäiriöiden runsaaseen esiintyvyyteen. Niiden ohella mm. SSRI-antidepressantteja käytetään ahdistuneisuuden hoitoon, jossa ne ovat riippuvuutta aiheuttavia bentsodiatsepiineja turvallisempia. Väärinkäyttöpotentiaalia masennuslääkkeillä ei ole eivätkä ne kiinnosta katukauppiaita. Jotkut antidepressantit ovat käyttökelpoisia myös uniongelmien hoidossa. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi ei erotu mitenkään runsaan antidepressanttihoidon maana.

Yhteensattumaa tai ei, mutta SSRI-valmisteet tulivat käyttöön 1990-luvun alussa ja luultavasti ne ovat osaltaan pelastaneet henkiä.

https://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2016/ksyyt_2016...

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen Vastaus kommenttiin #10

Myös liikunnan, ruokavalion, suoliston ja ihmissuhteiden teho mielialahäiriöiden hoidossa on todettu.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #11

Ennen kaikkea nuo toimivat ennaltaehkäisyssä. Jo kehittyneen vakavan masennuksen hoitoon ne eivät yleensä riitä, lievissä masennustiloissa ehkä. Listaan voisi liittää alkoholin välttämisen.

Lääkkeettömiä masennuksen hoitomuotoja, joiden teho on osoitettu, ovat psykoterapia, magneettistimulaatio, kaamosmasennuksessa kirkasvalohoito, vaikeimmissa masennustiloissa sähköhoito (ECT). Tulokset ovat hyviä myös aivokudokseen asennettujen implanttien sähköstimulaatiossa, mutta hoitomuoto koskee lähinnä vaikeahoitoisia masennustiloja ja on tässä vaiheessa kokeellista.

Yleinen virhe masennuksen hoidossa on lääkehoidon ennenaikainen lopettaminen, mikä altistaa uusiutumisen riskille. Kokemuksen mukaan pysyvän hoitotuloksen varmistamiseksi on suositeltavaa jatkaa ylläpitolääkitystä ainakin puoli vuotta masennusoireiden väistymisen jälkeen.

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Jos puhutaan oikeudesta jne "uupua" jne.

Ennemmin pitäisi yksilön vastuuta korostaa pitää itsensä kondiksessa .

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Voisi sen niinkin sanoa, että jokaisella on OIKEUS pitää itsensä kunnossa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Vastuu liitetään yleensä asioihin, jotka ovat tahdonalaisia. Raskaat menetykset ja vastoinkäymiset elämässä eivät kysy lupaa.

Jos masennus osuu kohdalle, viisainta on olla jättäytymättä yksin sen kanssa. Läheisten ihmisten ja hyvien kaverien verkostoilla on tärkeä arvonsa, mutta se ei korvaa lääketieteellistä hoitoa varsinkaan vakavissa masennustiloissa, vaan molemmat ovat tarpeen.

Masennus on petollinen ja kokemuksia synkkään suuntaan vääristävä tila, joka voi pahimmillaan johtaa peruuttamattomiin väärinkäsityksiin ja epätoivoisiin tekoihin. Ennuste hoidettuna on pääsääntöisesti hyvä, mutta kuollutta ei voida auttaa.

Käyttäjän NiemiMatti kuva
Matti Niemi

"Eikö mielialalääkkeiden popsiminenkin ole nykyisin niin yleistä, että eihän se nyt millään voi olla mikään juttu! Vai itseäänkö ihmiset häpeävät ja syyllistävät? "

Mielenterveyshäiriöt pitäisi mielestäni hoitaa etsimällä syy häiriöön ja hoitamalla se. Ei aina vaan pillereitä poskeen systeemillä. Se ei vaan toimi!

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Mielenterveyshäiriöt pitäisi mielestäni hoitaa etsimällä syy häiriöön ja hoitamalla se. Ei aina vaan pillereitä poskeen systeemillä. Se ei vaan toimi!"

Ellet satu tietämään, maailmassa tuhannet ja taas tuhannet lahjakkaat tutkijat tekevät ahkerasti töitä etsiäkseen tieteellisin menetelmin syitä erilaisiin mielenterveyden häiriöihin sekä tehokkainta ja turvallisinta hoitomuotoa niille, jakaen tutkimustuloksiaan tiedeyhteisölle alan parhaiden kansainvälisten tiedejulkaisujen kautta. Ihmisaivojen ja ihmismielen monimutkaisuuden takia asia ei vain ole niin yksinkertainen, että nämä asiat olisivat tyhjentävästi selvinneet vuosikymmenienkään tutkimisen jälkeen, eikä tieteen tämänhetkinen kehitysvaihe anna yksioikoisia ja helppoja ratkaisuja sovellettaviksi käytäntöön, vaikka edistysaskeleita tapahtuukin ilman suoranaisia läpimurtoja.

Jos tarkoitat yksilötason kliinistä psykiatrista tutkimista ja hoitamista, sitähän tehdään joka ikinen päivä. Se alkaa diagnostiikalla, jotta mahdollisimman tarkoin ymmärrettäisiin, millä kaikella on merkitystä juuri kyseisen henkilön häiriölle, ja kun taudinmääritys on tehty riittävällä luotettavuudella, aktiivinen hoito aloitetaan niin pian kuin se on käytännössä järjestettävissä. Diagnostiikkaan palataan uudelleen, ellei se ole mitenkään ilmiselvää, kuten asia on käytännössä useinkin.

Jos ollenkaan luit, mitä edellä (# 10., # 12.) kirjoitin masennuksen eri hoitomuodoista, olisi pitänyt jo käydä selväksi, että lääkehoito on yksi hoitomuoto muiden rinnalla. Riippuen paikallisista hoitomahdollisuuksista, yleisintä on yhdistää psykoterapia ja lääkehoito, mikä tutkimusten mukaan on tuloksellisempaa kuin kumpikaan näistä hoitomuodoista käytettynä yksinään. Pätevän psykoterapian saatavuus ei vain ole itsestään selvää monillakaan Suomen paikkakunnilla, jolloin voidaan joutua joko tinkimään siitä tai odottamaan sitä.

Lääkehoitoon käytetään tänä päivänä tabletteja, en muista yhtään nykyään käytettyä valmistetta joka olisi pilleri. Mistä on peräisin käsityksesi psykiatrisen hoidon toimimattomuudesta? Jos katsot linkkiä edellä viestissäni # 10., pitäisi varsin pian käydä selväksi, että ilman aktiivista psykiatrista hoitoa osa meistä ei todennäköisesti olisi enää elävien kirjoissa, vaikka kaikkien itsemurhien estymistä ei luettaisikaan hoidon ansioksi.

Masennus on varsin yleinen työkyvyttömyyden syy, mutta ajoissa aloitetulla aktiivisella masennuksen hoidolla työkyky useimmiten palautuu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset