Esa-Jussi Salminen Kovin vihreä

Sanomalehden päätoimittaja osasi lapsena vain udmurttia!

 

Miksi Zinaida Rjabininasta tuli Udmurt Dunnen päätoimittaja?


Eilinen udmurtin kielen päivä 27.11. poiki muun muassa kiintoisia tilityksiä ihmisten suhteista udmurtin kieleen.
Tärkeimmän udmurtinkielisen median eli sanomalehti Udmurt Dunnen päätoimittaja Zinaida Rjabinina kertoi myös, miten hän päätyi tähän merkittävään ja näkyvään asemaan:


Ennen kouluikää osasin venäjää vain yhden lauseen verran: "я по-русски не понимаю" ('en ymmärrä venäjää'). Sen oli mummi opettanut kaiken varalta, jos vaikka taloon tulisi outoja kulkijoita. Silloinhan kulki mustalaisia usein. Pari kertaa minä vältin heidät tuolla lauseella. Me viisi kylän lasta menimme ensimmäiselle luokalle kouluun jo elokuussa, koska meidän piti omaksua venäjän alkeet. Niinpä sen kuukauden meitä opetti Mozhgan opettajaopistosta valmistunut Aleftina Romanova: leipä-hleb, vesi-voda... Hän luki satuja venäjäksi ja käänsi ne sitten udmurtiksi. Olin kovin hämmästynyt, koska en ollut tiennyt, että kirjat voivat olla jollakin muulla kielellä kuin udmurtiksi!

Meillä oli kotona maalaisperheeksi varsin hyvä kirjasto: joitakin hyllyjä sekä muutama säkki komerossa. Äiti meni joka viikko kyläkeskukseen ja toi joka kerta sieltä jonkun kirjan.
Jotenkin me alakoulun aikana omaksuimme venäjän kielen ja siirryimme mainioin arvosanoin keskikouluun ja meidän A-luokkamme (kansallinen luokka) menestyi aina muihin verrattuna kaikessa. Minä aloin jopa kirjoittaa runoja venäjäksi, mutta Margarita Trofimova sai minut pian lukemaan aikuisten kirjallisuutta udmurtiksi, kirjoittamaan udmurtiksi ja julkaisemaan kirjoituksiani Dasj lu! -lastenlehdessä, voittamaan ainekirjoituskilpailuissa jne. 


Kaikki sujui siis loistavasti, mutta sitten tapahtui jotain, joka ylitti minun udmurttilaisen käsityskykyni. Koulun udmurttilainen naisjohtaja ilmoitti kerran venäjäksi: - Lapset, meillä oli tarkastus ja meille annettiin huomautus: Teidän oppilaanne puhuvat korostuksella! Niinpä minä vetoan teihin kyläläisiin, että puhukaa udmurttia vain mummojen kanssa, tunneilla ja välitunneilla vain venäjää! 


Minä seisoin paikoillani enkä ollut uskoa korviani. Mitä rikollista on mainitussa korostuksessa?! Minä tulin vihaiseksi, mutta en voinut sanoa aikuisille vastaan - silloin lapsilla ei ollut sellaista oikeutta. Minä sanoin mielessäni: Älkää kuvitelko! Juuri sillä hetkellä päätin tulla siksi, joka olen nyt! 

Rakastakaa äidinkieltä! Opetelkaa venäjää!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset