Esa-Jussi Salminen

Kielten tappamisen perusteita III: se on niin ehanaa

 

- Siinä meni nuoret sekä vanhat samanlailla.


Tämä on vastaus kysymykseen, mitä yhteistä on Hiroshiman atomipommilla ja Vesivehmaan jenkalla. Itse olen tästä kuullut muunnoksen, jossa viitataan hutujen ja tutsien taannoiseen välienselvittelyyn Hiroshiman atomipommin sijaan.


Mutta vakavasti puhuen tässä on päästy huumorin avulla nyt totuuden ytimeen: tappamista harrastetaan, koska se on joskus niin tavattoman mukavaa ja tyydyttävää. Myös kielet katoavat vain siksi, että niitä tapetaan. Ja niitä tapetaan siksi, että se on niin hauskaa, kehittävää ja muodikasta.
Kielen kannalta koodinvaihto ja kielten sekoittaminen on hyvin ei-toivottava ja epänormaali käyttäytymismalli. Se on aina oire kielen katoamisesta, paremmin sanottuna hitaasta tappamisesta kauniin pitkän kaavan mukaan. Koko ilmiö ja sen termistökin viittaa siihen, että kahta selkeästi erillistä kielimuotoa sekoitetaan keskenään. Tästä seuraa automaattisesti se, että ne ihmiset, jotka hallitsevat näistä vain toisen kielimuodon ja koodin, eivät ymmärrä kunnolla vekslailijoita. Kielimuotojen sotkija, joka ei osaa käyttää puhdasta kieltä, ei tule tällöin välttämättä ymmärretyksi.


Tietenkin kun vaikka suomalaiset ihan huvikseen käyttelevät englantia, sitä voi pitää kehittävänä harrasteena ja luovana kielenkäytön ilmaisuvoimaisuutta lisäävänä piristeenä. Se voi tuntua hyvin harmittomalta, koska puhdas kielikin hallitaan: kyllähän sitä nyt kuitenkin tietää, että abaut tahikka pauttiarallaa on suomeksi noin. Kuitenkin yhä useammin törmää Suomessakin siihen, että suomalaiset kyselevät ihan tosissaan, miten jokin ilmaistaan suomeksi. Tällöin kyse on jostain erikoisalan terminologiasta, jonka käyttöön henkilö on tottunut englanniksi. Ehkä tämän avulla voi ymmärtää koodinvaihdon nurjan puolen.


Hiljattain somessa kollega kehtasi ilmaista huolensa siitä, että ihmiset viljelevät yhä useammin huoletonta englantia suomen kielen lomassa. Moite osui ja upposi. Moni närkästyi toden teolla, vaikka ketään ei mainittu nimeltä. Ilmeisesti suomen kuvitellaan olevan niin turvassa, että koodinvaihdosta ei suostuta näkemään kuin se toinen puoli: kuinka hauskaa ja kehittävää on sotkea kieliä mielin määrin ja brassailla sillä, että osaa englantia ihan kohtuullisesti. Koodinvaihdossa yleensä ei ole mitään näin ylevää. Vähemmistökieliset vaihtavat koodia siksi, että eivät heti muista omakielistä ilmaisua tai se tuntuu huonommalta. Kuka takaa, että viattomasta hulluttelustakaan ei tule piintynyttä tapaa ja sitten normia?


Koodinvaihdon tutkijat väittävät, että voihan sitä puhua mitä vain, pääasia on, että kieltä käytetään, eikä luovuta sen käytöstä.  Tärkeintä on tietysti, että kieltä puhutaan, mutta en hyväksy noin kategorista ja radikaalia näkemystä, koska jokainen koodinvaihtohan on osaltaan juuri luopumista kielen käytöstä sen sanan tai ilmaisun osalta, jonka sijaan on otettu toisen kielimuodon aineksia. Jokainen toisen kielimuodon aines kiskoo vähitellen mukaansa lisää vieraita aineksia ja ajatusmalleja. Kunnollisessa koodinvaihtoympäristössä, kun koodinvaihto on pakotettua eikä huvittelua, ihmiset usein onneksi tajuavat pyrkiä omakielisiin ilmaisuihin silloin kun pystyvät ja ovat kiitollisia kaikista korjauksista. Esimerkiksi opetustyössäni Udmurtian valtionyliopistossa täytyy jatkuvasti udmurtintaa opiskelijoiden käännöksiä.


Mihin "pääasia on, että kieltä käytetään" asenne johtaa? 


1. Otetaan huvikseen yksittäisiä aineksia toisesta kielestä, joka hallitaan hyvin. 


2. Otetaan yksittäisiä aineksia toisesta kielestä, koska ne tuntuvat paremmilta. 


3. Otetaan yksittäisiä aineksia, koska ei muisteta omaperäisiä. 


4. Otetaan huvikseen kokonaisia lauseita toisesta kielestä.

5. Otetaan kokonaisia lauseita toisesta kielestä, koska ne tuntuvat ilmaisuvoimaisemmilta.

6. Puhutaan pitkiä kokonaisuuksia toisella kielellä, koska aiheesta puhuminen sillä on luontevampaa kuin omalla. Alan kaikki termit ja ilmaisut ovat hallussa vain toisella kielellä.

7. Puhutaan mitä tahansa toisella kielellä myös kaikkein yksinkertaisimmista aiheista, toisinaan omalla.

8. Puhutaan toisella kielellä, mutta joskus laitetaan muutamia hyviä lauseita omasta (nyt jo "omasta") kielestä sekaan.

9. Puhutaan toisella kielellä, mutta joitain yksittäisiä sanoja "omasta" kielestä viljellään siinä seassa.

10. Puhutaan yksinomaan toisella kielellä eli oma kieli on kuollut.


Minulla on ystävinä valtavasti udmurtteja, jotka ovat menossa kohdissa 6.-10. Hyvin tavanomaista tuntuu olevan monilla tavallisilla udmurttitallaajilla, että lauseista yksi kymmenestä on udmurttia. Ja tämäkin sillä edellytyksellä, että keskustelukumppani on udmurtintaitoinen, esimerkiksi minä. Udmurttilaista filologiaa tai muuten kieltä erityisesti harrastavat sekä alkujaan kielen suhteellisen hyvin osaavat (kylästä tai kotioloista johtuen) sijoittuvat kohtiin 2.-5.


Uhanalaisten kielten tukeminen ja elvyttäminen ja kielten uhanalaisuuden tutkiminen on yksi kielitieteen nousussa olevia suuntauksia. Koodinvaihdon tutkiminen on myös muodikasta. Jotenkin tuntuu, että koodinvaihdon tutkijat puuhastelevat jossain muualla, eivätkä yritä selvittää sitä mielestäni tärkeintä tutkimuskysymystä, että miten koodinvaihto saadaan kuriin.


Lopettanen nyt kuitenkin tältä erää loruni hulvattoman Venäjän jenkan tahteihin:
Siinä meni kielet sekä kansat samanlailla
Sellaista ei vauhtia ollut kuin Venäjällä...
https://


Tämä oli Venäjän kielten muistokirjoitussarjan kolmas osa.

Tässä kuvasin sitä, miten uhka kielelle tulee siis myös kielen sisältä ja kielenkäytöstä, kun on jätetty jokin alue kehittämättä. Jos kielen halutaan elävän, sitä pitää kehittää kaikin tavoin ja kaikille alueille, esim. kaikkien alojen terminologiaa. Jos näin ei tehdä, kieleen jää syöpäpesäkkeitä, jotka lähtevät agressiivisina leviämään ja voivat koitua kielen kohtaloksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän kolhi kuva
Jaakko Kölhi

Hyvä kirjoitus. Korjaisin terminologiaa sen verran, että mielestäni ei ole kyse kielen tappamisesta silloin, kun koodin vaihto on täysin vapaaehtoista, kuten vaikkapa suomen kohdalla. Kun kielenpuhujat harrastavat tätä pakottamatta kyseessä olisi ennemminkin itsemurha. Ja siihen voi kai jokainen halutessaan ryhtyä.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Juu jostain hurmaavasta joukkoitsemurhasta voisi myös puhua.

Käyttäjän TuomoGrundstrm kuva
Tuomo Grundström

Toisinaan ulkomaalaisvahvistukset auttavat suomalaisia. Muistiini jäi radiohaastattelu, jossa suomalainen ja ulkomaalainen yliopistomies kertoivat yhteisestä alastaan. Ulkomaan - en miista minkä - mies kertoi hyvällä suomella tutkimusaiheestaan, suomalainen ”mä teen risäätsiä tästä topikista”.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset