Esa-Jussi Salminen Kovin vihreä

Usko ihmiskunnan hyvyyteen palaa!

  • Arkadi Klabukov
    Arkadi Klabukov


Ihmiskunnan historiassa ei ole puutetta traagisista käänteistä, pahuudesta ja perikadosta. Kaiken keskellä joillakin on pitkälle kehittynyt lahja nähdä hyvät asiat. Totalitarismissa tulee varsin pian vaihe, jossa ei voi tehdä asioille mitään tai teko jää viimeiseksi. Jotkut tekevät silti jotain, jotkut odottavat hetkeä, milloin voi tehdä taas jotain hyvää. 


Tällaista kykyä edustaa Arkadi Klabukovin novelli Ihminen ei ole yksin. Tekeillä olevassa udmurttilaisten novellien suomenkielisessä kokoelmassa se on kuin tuulahdus toisesta maailmasta. Se sijoittuu kokoelmassa varhaisten traagisten mestarinovellien ja 40-luvun kauheiden sotanovellien jälkeen. Mestarinovellien kirjoittajat joutuivat 30-luvulla vainotuiksi ja useimmat tapetuiksi. 


Tämä hellyyttävä novelli käsittelee sitä, kun jo yhdeksän vuotta sokeana ollut mummo viedään kaihileikkaukseen Izhevskiin ja leikkaus onnistuu. Yksinkertaiseen tarinaan liittyy monia kiintoisia sivujuonteita. Miksi mummo pääsee vasta nyt leikkaukseen? 


Kaihin (cataracta senilis) poisto harvemmin kai epäonnistuu. Tämäkään kerta ei tee poikkeusta. Se ei olekaan novellin varsinainen jännitysmomentti tai jännitettävä seikka kylläkin, mutta ei kiehtovin asia. Kun luin suuren määrän udmurttikokoelmia valitessani suomennettavia novelleja, tässä novellissa kiinnitin heti huomiota aivan erityiseen seikkaan: mitä novellissa tapahtuu, kun vanha udmurttinainen näkee jälleen.


Sosiaalisessa mediassa lukuisat ihmiset ovat yrittäneet arvata, miten mummo reagoi näön saamiseen ja miksi: kukaan ei ole arvannut oikein. Niinpä kilpailu jatkuu. 


Arkadi Klabukovia (1904–1984) ei yleensä ole totuttu pitämään aivan udmurttilaisen eturivin kirjailijana. Ehkä juuri hänenlaisistaan kirjoitti Ašaltši Oki Kuźebai Gerdille 20-luvulla nämä huomiot: En voi kirjoittaa sitä, mitä todella haluaisin enkä halua kirjoittaa valhetta. Ne, jotka voivat kirjoittaa rauhassa, eivät ole mitään kirjailijoita.


Arkadi Klabukovin pelasti varmaan mitättömyys ja niinpä hän eli pitkän elämän. Tai ehkä hänet pelasti pikemminkin hidas kehittyminen ja monipuolisuus: hänen varhaisia novellejaan en kääntäisi, mutta mainittu Ihminen ei ole yksin on hänen myöhempää tuotantoaan ja minä henkilökohtaisesti pidän sitä omalla tavallaan todellisena mestariteoksena. Kirjallisuuden parissa hän toimi kustantamossa, instituutissa, toimittajana ja kirjallisuuden kääntäjänä venäjästä udmurtiksi. Erityisesti hänet tunnetaan lastenkirjailijana.


Vuonna 1956 vainottujen kirjailijoiden maine palautettiin ja Arkadi Klabukov kirjailijaliiton korkeassa virassa olevana henkilökohtaisesti pyysi tuolloin Ašaltši Okia alkamaan jälleen kirjoittamaan. Muita varteenotettavia vainottuja ei tainnut ollakaan enää hengissä. Arkadi Klabukovin suomennettu mestarinovelli ilmestyi Molotin vuoden 1958 ensimmäisessä numerossa.

  

PS
Novellikokoelman nimeksi laittaisin tämän Ihminen ei ole yksin, mutta kun tällaista sanomaa kertoo oikeastaan vain tämä yksi novelli, niin ei se ole kuvaava, valitettavasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Sokeasta mummosta tulee mieleen:

Tunnen muutaman Suomeen muuttaneen inkeriläisen jotka ovat asuneet täällä ainakin parikymmentä vuotta. Mielestäni he ovat henkisesti sokeita. Neuvostoliitossa kaikki oli paremmin, Suomessa on kurjaa.

Yksi mummo rupesi huutamaan kun minä röyhkeästi väitin että puna-armeija hyökkäsi saksalaisten kanssa Puolaa vastaan 1939. Historiakirjojen avulla sain asian todistettua. Luulen että hän vihaa minua.

Luulen että udmurttimummokin suuttui kun hänelle kirkastui todellisuus?

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

EI suuttunut udmurttimummo siitä, että todellisuus kirkastui.

Risto Koivula

Mitä se totilateralismin on?

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

EI mikään tottilateralismi ainakaan.
Totalitarismi.
Totalitarismi on poliittinen järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille. Käytetään diktatuurien yhteydessä. Esimerkiksi Venäjällä paljon. Kuulostaa hieman kauniimmalta kuin stalinismi.

Risto Koivula

Meinaat siis tätä:

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Totali...

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Giovan...

NL Kansainliiton hyväksymä lainsäädäntö ei ollut tätä, nyky-Venäjästä puhumattakaan.

Mitään maata ei voi selittää pelksätään sillä, mitä se mahdollisesti tekee virheitä omaan lainsäädäntöösä nähden.

Onkohan tullut otettua väärä "yleisavain" historian "tulkitsemisksi"?

Mikä on totalitarismin vastakohta? Partikularismi? Millaista se olisi? Mitkä olsivat keskeiset, vastakkaiset opinkappaleet?

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Eiköhän kyse olekin enemmän siitä, miten valtio vaikuttaa kaikkeen. Sikäli totalitarismin määritelmä ei ole ihan onnistunut.

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #7

Se kun on valtion ominaisuus Gentilen määritelmässä.

Sen enempää Neuvostoliitto kuin natsi-Saksakaan eivät olleet Gentilen(-Amendolan) totalitarimin mukaisia valtioita, kaukana siitä. Mussolinin Italia, Horthyn Unkari, Francon Espanja ja Salazarin Portugali saattoivat olla enempi.

EU:n valheellinen ns. "eurotiede" kuitenkin väittää näin, mikä on Neuvostoliiton mustaamista ja hitlerismin tappoideologian vieläkin härskimpää puhtaaksipesemistä. Natsit tappoivat Saksassa omat gentileläiset johtajat ensimmäiseksi.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Arvailla lisää ja lukea novellin viisiosaisena jatkokertomuksena voi täällä:
https://www.facebook.com/groups/548846572229782/

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset