Esa-Jussi Salminen

Pro gradu -työt ovat tieteellisiä tutkimuksia

 

"Pro gradu -tutkielma on itsenäinen, tieteellinen työ. Sen tarkoituksena on osoittaa, että opiskelija on saavuttanut tieteellisen työn edellyttämät valmiudet." Muun muassa näin kuuluu pro gradun määritelmä.

Praktikum- ja seminaarityöt ja muut pienet esitelmät ovat tieteellisen työn harjoittelua, pro gradu on sitten jo valmis tieteellinen työ. Tämän on oltava työn ydinajatus. Työ voi olla huono, esim. tulokset huonosti perusteltuja ja tulkittuja, käytetty metodi epäadekvaatti jne., mutta se ei poista vaatimusta työn tieteellisestä luonteesta.

Yksi viimeaikaisen plagiaattikeskustelun pöyristyttävistä piirteistä on opinnäytetöiden vähättely. Niitä kerrotaan melkein alalla kuin alalla tehdyn puolihuolimattomasti ja vailla minkäänlaista pyrkimystä tieteellisen työn tekoon. Miten on mahdollista, että vaatimustaso tällä tavalla heittelehtii?

Osoituksena siitä, että eräillä aloilla sitä vastoin, kuten meillä fennougristiikassa ja suomen kielessä opinnäytetyöt ovat kauttaaltaan tavattoman tasokkaita, on esimerkiksi se, että Ison suomen kieliopin lähdeluettelo vilisee graduja:

http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php?s=biblio

Tieteellinen tutkimus ei siis ole vain tyhjä läppä vaan myös saavutettukin tavoite.

Luettelossa on esimerkiksi tunnetun runoilijan Heli Laaksosen tutkimus adessiivista:

Laaksonen, Heli

2000: Adessiivi suomessa ja virossa: Funktiot, frekvenssit, yhtäläisyydet, erot, vastineet. Pro gradu -tutkielma. TY, suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitos

 

Toinen huolestuttava uutinen on täällä blogissa kerrottu seikka, että eräillä aloilla ei ole edes säilytetty opinnäytetöitä! Kyse on siis tieteellisistä töistä, joissa lähtökohtaisesti pitää voida olettaa olevan jotain alalle merkityksellistä uutta tutkimustietoa! Ja niitä ei ala itse katso tarpeelliseksi edes säilyttää?

http://ritvapuolakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256034-presidentti-sauli-n...

Vaikea uskoa väitteisiin, että oikeustieteessäkään vaatimukset olisivat olleet aivan mitättömät ennen. Oman alani vanhat opinnäytetyöt eivät mitenkään kalpene nykyisten rinnalla.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (71 kommenttia)

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Hyvä! Myös minä ihmettelen suuresti, ettei oikeustieteessä olisi arvostettu opinnäytetöitä ja säilytetty niitä.

Silmäilin vähän alusta tuota listaa, niin siellähän on tutkielmia vuodelta 1933, 1938, 1967, 1930, 1932 jne., joten tuntuu kyllä perin merkilliseltä, ettei Turun yliopiston oikeustieteellisessä olla vuonna 1974 arkistoitu opinnäytetöitä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Gradu on VAIN OPINNÄYTE, kypsyyskoe, harvoin tiedettä, kuten eivät väitöskirjatkaan:
http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247769-vaito...

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Riippunee alasta ja siitä, mitä tieteellä tarkoitetaan. Jos se on vai opinnäyte, yleiset määritelmät siitä ovat vääriä.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Gradu on opinnäyte, jossa harjoitellaan tieteellisen tutkimuksen tekemistä ja raportointia. Joskus (harvoin) gradu sisältää jotain niin ainutlaatuista tai korkeatasoista, että siitä on "oikeaksi" tutkimukseksi.

Edit. Rasti seinään siitä että olen ensimmäistä kertaa Gröhnin kanssa samaa mieltä jostain.

Edit2. ei nyt sentään. Väitöskirjoista Gröhn onkin taas tapansa mukaan kujalla.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #5

Eivät väikkärit ole riippumattomasti vertaisarvioituja.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #6

Juu eivät, vaan esitarkastettuja. Esitarkastuksessa arvioidaan myös sitä tieteellistä laatua ja tutkimuksen kontribuutiota. Lisäksi nippuväikkärit tyypillisesti sisältävät 3-5 vertaisarvioitua tutkimuspaperia.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #9

Sinulla on vekkuli tapa viitata omiin mielipidekirjoituksiisi, aivan kuin niillä olisi jonkinlaista painoarvoa.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #6

Vertaisarviointi ei ole tieteenkriteeri: se on julkaisukriteeri. Kun valitaan sopivat "vertaiset", niin mistä tahansa saadaan "tiedettä".

Väikkärin pitäisi siltää jotakin uutta omaperäistä tieteellistä. Sellaiseksi saattaa kyllä riittää esimerkiksi kokeet uudesta näkökulmasta, jos väittelijä muuten osoitta ymmärtävänsä muutkin tutkimusmenetelmät.

Esimerkiksi lisensiaattityön ei tarvitse välttämättä sisältää mitään todella uutta.

Gradussakin on pyrittävä tieteelliseen tietoon, mutta saattaa olla, että esimerkiksi jostakin löydettävä vanha tieto sopiikin oikein hyvin ongelman ratkaisuun.

Minun diplomityössä aikanaan koko kirja, lähes joka kaava oli entuudestaan tiedeleh-dissä tai opinnäytteissä julkaisematonta. Kaikki ei kuitenkaan ollut minun tekemääni, joskin oli kyllä minun ensimmäisenä soveltamaani siten, että saatiin oikeita tuloksia. Teoriapohjan toinen, tai siis ensimmäinen kehittäjä eli ohjaaja ei ollut viitsinyt julkaista, kun ei ollut mitään laskennallisia tuloksia. Jos se olisi ollut väitöskirja, ne olisi ollut helvetin tarkkaan eroteltava.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu Vastaus kommenttiin #5

Tutkimus on tieteellinen vasta sitten kun se on käynyt läpi vertaisarvioinnin ja julkaistu kansainvälisesti. Kaikki väitöskirjat eivät välttämättä täytä näitä kriteerejä, mutta toisaalta, olen kuullut väitettävän, että jotkut gradut täyttävät. Tosin itse en ole koskaan sellaista gradua nähnyt.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #10

Kriteeriäsi kansainvälisestä julkaisemisesta en ymmärrä lainkaan.

Vertaisarviointiin viittaaminen taas on lähinnä neppailua. Pari-kolmekymmentä vertaisarvioitua artikkelia julkaisseena, väitöskirjan tehneenä ja niitä ohjanneena, kymmeniä vertaisarviointeja tehneenä ja (guest) editorin roolissa vertaisarviontiprosesseja koordinoineena voisin sanoa, että a) vertaisarviointiprosesseissa on huimia eroja, sekä b) keskimääräinen suomalainen väitöskirjan esitarkastusprosessi on huimasti tiukempi seula, kuin perusjournaalin vertaisarviointiprosessi.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #14

Taloustie ei ole oikea tiede.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #16

Ja tässäkin me voimme luottaa Lauri Gröhnin sanaan.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #16

Niin se "taloustiede", jota hallitus "soveltaa"...

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen Vastaus kommenttiin #14

En tiedä mistä alasta puhut, mutta minun kokemukseni yliopistomaailmasta on täysin toinen. Väitöskirjoille seula on nykyisin todella harva, koska tärkeintä on, että yliopisto tienaa sillä. Yliopistoilla ei muuta tavoitta asiassa ole, sillä enää ei juurikaan ole yliopistotutkimusta. On vain muutaman vuoden projekteja, joita pääosin tekevät väitöskirjaopiskelijat. Näin tutkimuksella ei ole olennaisen tärkeää pitkää aikajännettä vaan aina aloitetaan enemmän tai vähemmän alusta. Syy on siis järjettömässä palkitsemisjärjestelmässä. Se tekee tehokkaita tohtorientuottajia välittämättä mitään tieteestä.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #38

Seula voi pelata jopa täysin väärin päin: estää oikean tiedon läpimenon ja päästää pelkät paskat ja ruumenet laariin.

Otetaan esimerkiksi vaikka absoluuttiantipavlovistinen, ehdollistumisen täysin kiistävä puoskari"psykologia" ja "-psykiatria":

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/europu...

Tai absoluuttiantibaltistinen fennougristiikka:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/09/kantap...

Tääsä oikeaa mutta ehdottoman kiellettya asiaa, ja ihka oikealta germaanilta, syntynyt 1937 Berliinissä...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomal...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomal...

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka Vastaus kommenttiin #38

Ei ole ihme, että yliopistoista puhutaankin tohtoritehtaina. Muistelen, että tohtorintutkinnosta yliopistot saavat 80 000 euroa/tutkinto.

Etsiessäni vahvistusta tuolle summalle, niin silmiini osui mielenkiintoinen kirjoitus miten yliopisto palkitsee tuloksellisuudesta. https://tohtorilletoita.wordpress.com/2014/10/23/y...

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #14

" Kriteeriäsi kansainvälisestä julkaisemisesta en ymmärrä lainkaan.

Vertaisarviointiin viittaaminen taas on lähinnä neppailua. Pari-kolmekymmentä vertaisarvioitua artikkelia julkaisseena, väitöskirjan tehneenä ja niitä ohjanneena, kymmeniä vertaisarviointeja tehneenä ja (guest) editorin roolissa vertaisarviontiprosesseja koordinoineena voisin sanoa, että a) vertaisarviointiprosesseissa on huimia eroja, sekä b) keskimääräinen suomalainen väitöskirjan esitarkastusprosessi on huimasti tiukempi seula, kuin perusjournaalin vertaisarviointiprosessi. "

Just näin on asia.

Sitten kun väitöksestä tehdään artikkele ja konferenssiesitelmiä, niin ne referee-tarkastetaan. Tämäkin riippuu lehdestä ja konferenssinjärjestäjästä. Niissä on kyllä sitten mainittu, mikä on referee-tarkatettu ja mikä ei. Artikkelin referee-tarkastus ei aina ole edes mahdollista ilman sitä väitöskirjaa, siihen perehtymättä, vaikka siitä kokonaisuudessaan ei olekaan kysymys.

Kun valitaan "sopiva" lehti ja sopivat "vertaiset", ja niitä sitten pidetään "tieteenkriteerinä", niin mistä tahnsa aivopierusta saadaan "tiedettä"...

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Tee Lauri ensin itse väitöskirja, niin pääsemme sitä ihailemaan ja arvostelemaan.

Pirjo Ståhlen työ liittyy systeemitieteeseen, mitä sinä et varmaan ymmärrä alaksi ollenkaan, kun viittaat fysiikkaan hänen työssään. Eihän se sitä ole!

Olen katsonut yli 10 väitöstä ja useimmat IT-alalta ja useimmat niistä on tehty erään matemaattisen ohjelman avulla tutkimalla verkkoja tai muuta dataa ja sitten väitetään, että se on arvokasta big dataa. Minusta ne eivät toistettuna ansaitse väitöskirjan arvoa.

IT-alan monet työt on tehty jonkun matemaatikon ohjauksessa, joka itse ei ole kärryllä IT:stä, eikä mitään käytännön kokemusta. Olen tästä epäkohdasta valittanut moniin kohteisiin, mutta eipä synny samanlaista kiihkoa selvittää todenperäisyys kuin mitä Laura Huhtasaaren gradulle on tehty.

Yliopistojen tiedekuntia ei valvota todellisuudessa juuri mitenkään, vaikka joku muodollinen auditointiprosessi olisikin olemassa. Niinpä niistä valmistuu vaikka minkälaista epäkuranttia materiaalia ja ihmisiä, jotka ovat oppineet vain tenttimään kursseja ja sitten unohtamaan kaiken.

Sellainen on koulutusjärjestelmämme. Olisi hyvä, että näistä opinnäytekysymyksistä keskustelisi vain tutkijatason ihmiset, koska muilla se ajattelu menee tunteilun ja populismin puolelle.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Ståhle väikkäri on puhdasta roskaa. Metaforien avulla ei voi todistelka mitäänjs siitte vielä ymmärrys fysiikastamin puuttuu.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila Vastaus kommenttiin #11

Kuules Lauri, sinusta on tullut julkinen häirikkö tänne.
Fundamentalistisesti uskot omiin kirjoituksiisi, jotka ovat pelkkiä mielipiteitä. Sinulla ei ole tieteellistä vakuuttavuutta, mutta eipä ole monellakaan, jotka tänne kirjoittelee.

Sinä sekotat fysiikan ja systeemitieteet, mutta antaa olla, jää omiin luuloihisi.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #33

Luepa Ståhlen väkkäri. Jos se on systeemitiedettä, niin systeemitiede on höpöä. Ståhlen väikkäriin on viitattu lukuisissa väikkäreissä ja graduissa, joten höpö on levinnyt laajalle.

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/12473-pirjo-...

Tulevaisuusvaliokuntakin on mennyt halpaan: http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/12/12/k...

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/224...

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka Vastaus kommenttiin #33

Mielestäni Gröhnillä on samanlaiset oikeudet kirjoittaa mielipiteitään, kuten kaikilla muillakin täällä, kun noudattavat alustan sääntöjä.

Eihän täällä mitään tieteellistä tutkimusta ilmeisestikään tehdä, joten kaikkien mielipiteet ovat vain mielipiteitä, sinunkin.

Tiedeyhteisöjä onkin usein syytetty keskustelun tyrehdyttämisestä. Mielestäni on hienoa, että varsinkin emeritusproffat voivat nyt julkisesti kertoa mielipiteitään tiedeyhteisön estämättä.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #35

Lauri on viime aikoina ollut hyvä hölynpölyjen asiantuntija.

Eikä se näissä vahvoissa asioissa ole ihan uuttakaan:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

LGröhn
19.12.2001 02:06:27
67587

Re: Ajattelevat koneet?

Risto Koivula kirjoitti 19.12.2001 (67559)...

Viesti oli täällä:

http://www.helsinki.fi/agora/vara/keskustelu.html

"Assosiattiviselle muistille perustuva tietokone ei ajattele"

Koivula pohdiskelee Haikosen väitteitä. Ongelmina Haikosen ja vastaavien väitteissä on, että nuo väitteet tukeutuvat metaforiin ja simulaatiohin ja emulaatiohin. Sellaisilla ei Haikonen tai kumppanit pysty todistelemaan yhtään mitään. Kannataisi tsekata, miten Haikonen esimerkiksi määrittelee ajattelun. "

Kyllä Lauri on tässä ihan oikeassa, aivan kuten minäkin.

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/suo...

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Olen samaa mieltä siitä, että tutkimukseen liittyvistä asioista kannattaa keskustella niihin nimenomaisesti perehtyneet ihmiset, mutta onko erimielisyydet liian suuret laajempaan keskusteluun, kun nyt tässäkin blogissa näkee, että tutkijatason ihmiset ovat valmiita tukkanuottasille siitä, kenen tiede on sitä parempaa tiedettä.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #19

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin täällä ei ole yhtään tutkijaa tukkanuottasilla.

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka Vastaus kommenttiin #20

Ketkä nyt sitten luokittelevat itse itsensä tutkijoiksi ja ketkä sitten oikeasti ovat.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #21

Minulla se lukee työsopimuksessa, ja päättelen myös Salmisen olevan sellainen. Me emme ole tukkanuottasilla. Laitilalla on tutkijakoulutus, muttei ymmärtääkseni ole tutkija (tai työskentele tutkijana). Gröhn yrittää haastaa riitaa, mutta ei taida olla tutkija.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #24

Jos ei nyt vielä ole tullut selväksi, niin sinun mielipidekirjoitustesi arvo argumenttien perusteluna lähestyy asymptoottisesti nollaa.

Älä huutele sivusta vaan mene pois.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #26

Voit lukea netistä nuo höpöväikkärit.

Ei taida olla tuttua:

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/236...

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #26

Täällä väikkäsrissä relun kymmenen vuoden takaa väitetään "geenivirheiden (olemattomissa rotumurhapieru)peilisoluissa" olevan "kaikkien psyykkisten sairauksien ja poikkeamien syy"!

Koska "kaikki on kenistä, niihen HOITAMISEEN ei luonnollisetikaan ole mitään keinoa, ja niien torjuntaa "historiallisesti" ON VAIN YKSI VAIKUTTAVA"KEINO" (mitä
ei sanota suoraan, mutta se seuraa ehdottomalla logiikalla...)!

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka Vastaus kommenttiin #23

Minusta kuitenkin vaikuttaa, että olette eri mieltä siitä, mitä gradu ja sen merkitys on. Toki te kolme sivistyneesti tuotte mielipiteitänne esille, mutta kyllä niistä huomaa henkisen tukkanuottasilla olon.

Se ei mitään uutta ole, koska aina se oma tiede on tietenkin sitä parempaa tiedettä, mutta löytyisikö sitä yhteistä tahtoa samoihin kriteereihin?

Itseäni tietenkin kiinnostaa se, että pidättekö omaa tieteenalaanne niin arvokkaana, että esim. arkistoitte kaikki opinnäytetyöt ja mistä asti näin on alallanne tehty.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #25

Kyllä, keskustelemme siitä mikä gradun merkitys on. Sillä taas ei ainakaan minun näkemykseni mukaan ole tekemistä tieteenalojen keskinäisen paremmuuden kanssa. Käsittääkseni opinnäytetyöt on aiemmin arkistoitu määräajaksi, digitaalisen tallennuksen tultua tämäkin on muuttumassa.

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka Vastaus kommenttiin #27

Ehkäpä varsinaisesta tieteen tekemisestä ulkopuolella oleva ihminen näkee nämä nyanssit tarkemmin eri tieteenalojen keskinäisessä kilpailussa. Minusta se sinänsä on aivan luonnollista, koska tottakai omaansa pitää ja saa puolustaa. Näyttää kuitenkin siltä, että joillakin aloilla olisi tarkempaa ja joillakin löperömpää juuri tässä arkistointiasiassa ja mielestäni se osoittaa alan itsensä arvostusta oman alansa töiden säilytykseen jälkipolville.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #21

Minä olen muuttanut oman tieteealani perustavinta tietoa osaltani sekä betoni- että metallirakenteissa. Näiden lisäksi katson tieteenfilosofian, jota tarvitaan oppiriidoissa, omaksi alakseni.

Sitten olen puolustunut Suomessa kiellettyä ja hölynpölyn tieltä "bannattua" muiden alojen johtavien tutkijoiden tietoa Suomessa ja pitänyt sitä näkyvillä.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #19
Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Kyllä näistä ja asian poliitiisesta puolesta voivat kaikki keskustella.

Järjetelmä on viritetty huijaukselle jo ennen kuin oikein varsinaisia pläjäyksiä rupesi tulemankaan:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/kukaan...

"
Kukaan ei ole Suomessa virkavastuussa valtion käyttämän tieteellisen tiedon todenperäisyydestä

Suomen Perustuslain mukaan lainsäädäntö- ja tuomiovalta kuuluvat yksin- omaan valtion viranomaisille. Kaiken,mitä viranomaiset tekevät virkavastuul- laan,pitää perustua jotakin kautta jollekin laille,ja sen pitää olla myös tieteel-lisesti perusteltua lainsäätäjän laille asettamien perustelujen, lain tarkoituk-sen kannalta. Demokraattinen kansallinen ja kansainvälinen (YK) lainsäädäntö ja tiede ovat molemmat oikeuslähteitä.

Viranomaisten ei pidä päättää,mitä tiede sisältää, mutta he ovat vastuussa sii-tä, mitä tieteen ominaisuudessa sovelletaan valtion päätöksenteossa. Otsikon syystä nämä oikeusperiaatteet eivät voi toteutua Suomessa.Suomi ei ole tässä Kansainliiton Ensimmäisenä laeissaan formuloimassa mielessä oikeusvaltio.

Paljastava ylioppilaskoetehtävä...

Tämän kevään (2012) ylioppilaskirjoitusten psykologian kokeessa oli seuraava tehtävä:

"Peilisolut ovat hermosoluja,jotka reagoivat toisen ihmisen tekemiin liikkeisiin sekä ilmeinä ja eleinä näkyviin tunteisiin.Esimerkiksi jos henkilö näkee toisen tekevän jon- kin tavoitteellisen teon, vaikkapa kaatavan kahvia, aktivoituvat ne solut, jotka aktivoi-tuisivat, kun katselija itse kaataisi kahvia. Lisäksi peilisolut reagoivat toisen ihmisen kokemiin tuntoaistimuksiin ja toisen ihmisen aikomuksiin ja päämääriin.

Pohdi peilisolujen mahdollista merkitystä autismikirjon sairauksissa, joita ovat mm. autismi ja Aspergerin syndrooma.

... "

Tämä "kysymys" oli erään YLEn toimettajanketrullin latima...

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka Vastaus kommenttiin #44

Varsinkin yliopistojen sisällä ja yliopistojen välillä sitä keskustelua kaivattaisiin, koska keskustelun tyrehdyttäminen estää kehityksen.

Yliopistojen määräaikaisuudet työsuhteissa on tehnyt niistä pelon paikkoja, jolloin tutkija ei välttämättä uskalla puuttua epäkohtiin, koska tuloksena voi olla potkut.

Yliopistojen välillä ei keskusteluja käydä, koska kilpailu rahasta on kovaa ja tällöin toinen yliopisto koetaan kilpailijana, eikä niinkään yhteistyökumppanina.

Lisäksi näyttää olevan erimielisyyttä siitä, onko gradu tieteellistä tutkimusta vai eräänlainen kypsyysnäyte, jolla katsotaan että opiskelija osaa etsiä tietoa ja kirjoittaa tämän tiedon pohjalta hyvällä suomen, ruotsin tai englannin kielellä opinnäytetyö.

Keskusteltavaa yliopistomaailmasta varmasti riittää, mutta mielestäni voisi aloittaa tästä gradusta, että mikä sen merkitys on opiskelijalle, yliopistolle, yhteiskunnalle ja jälkipolville.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Se on opinnäyte eli näyttö siitä,että hallitsee tieteellisen tutkimuksen menetelmät.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Jonkun verran varmasti gradujen taso vaihtelee. Lähinnä johtuen opiskelijan omasta panoksesta tai sen puutteesta.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Gradujen taso vaihtelee, koska ne ovat tieteellistä TYÖTÄ (vaikka tulokset eivät uutta tiedettä lopulta olisikaan) EIKÄ TITEELLISESSÄ TYÖSSÄ TIEDETÄ TULOSTA ENNAKOLTA.

"Epätasaisuus" on asiaan kuuluvaa. Vaikutukseltaan vähäinen tieteellinen keksintö on usein yhtä vaikea tehdä kuin vaikutukseltaan suurikin.

Ja kun niitä tiloksia ei tiedetä ennkolta, ei tiedetä ennakolta tuloksiakaan.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Alat ovat erilaisia ja kriteerit tieteelliselle tutkimukselle erilaisia, joskus formaaleja.
Esimerkiksi kielitieteen alalla ei kyse ole niinkään tasosta vaan siitä, että opinnäytetyöt sisältävät vähemmän uusia tuloksia kuin suuremmat tutkimukset.
Tieteellinen perustutkimus ei välttämättä ole erityisen vaikeaa tai harvinaista. Pääsee pitkälle, kun suostuu tekemään niin kuin neuvotaan, niin kuin alalla tutkimusta tehdään, eikä haihattele omiaan ilman todisteita.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Tässä on yksi finnougristiikan väitös henkilöltä, jolla on myös joitakin ansioitakin (esimerkiksi Tampere-etymologiassa), väittää vesistönnimien kielihitoriallisessa tutkimuksessaan, että muka

SUOMESSA EI ESIIYNY AINOATAKAAN BALTTILAISTA VESITÖNNIMEÄ!!!

"Ehdottoman vastaansanomattomana auktoriteettina", johon tämä dogmi täysin epäkriittisesti perustuu, eikä siitä sen jälkeen edes keskustella,

ESIINTYY AIHEEN KANNALTA TÄYDELLISEN EPÄKURANTTI TÄMÄN PÄIVÄN NIMISTÖN KUTEN ETUNI-MISTÖN TUTKIJA JA HELSINNGIN YLIOPISTON NIMIPÄIVÄKALENTERIN PITÄJÄ EERO KIVIMIEMI!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Kiviniemi

MITÄ HELVETIN TIEDETTÄ TÄMÄ TÄLLAINEN HAISTAPASKA ON???!!!

Yksikään "tutkija" ei osaa sanaakaan balttia "tyrmätessään" sitä totaalisesti.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomen...

2 Tutkimushistoriaa

Eero Kiviniemi (1980: 320–321) on esittänyt, että Suomen nimistö voi teoriassa olla peräisin neljästä mahdollisesta tunnetusta kielellisestä lähteestä: suomesta, saa- mesta, skandinaavis-germaanisista ja balttilaisista kielistä. Näistä viimeksi mainit- tujen osuutta hän pitää käytännössä vähäisenä.

Näyttääkin siltä, että balttilaisperäistä nimistöä ei Suomen alueella esiinny.

[HM: vain porukka, jolla ei ole kaikki muumit kanootissa, voi päästellä tällaisia sammakoita, eikä silloinkaan täysin tosissaan...

Sen sijaan suomessa ei esiinny jurikaan germaanisia paikannimiä, mitään "arkki-muinaisia" ei lainkaan!

Tuo letkautus ei liity itse tutkimukseen lainkaan. Sitä on vaatinut vilpillinen "yliopisto". veronmaksajien EI PIDÄ MAKSAA YLIOPISTOILLE TUOLLAISTA KUSETUKSISTA MITÄÄN, me harrastajat teemme ilmaiseksi sata kertaa parempaa työtä!

Yksi asia tässä kyllä "ihmetyttää": Tutkija tutkii laajalle levinneitä etymologisesti selittämättömiä sanastoja tarkoituksella mm. päästä mahdollisten paleokilten jäljille.

Mutta JOS hän ei TODELLAKAAN usko minkään vasrakirveskielen olemassaoloon, niin SEN YMPÄRI MAAILMAN LEVINNEET SANAT JOS MIKÄ OLISI AIVAN "SELITTÄMÄTÖNTÄ"!!! HÄNELLÄ OLI TARJOLLA SATOJEN SANOJEN SELITTÄMÄTÖN AINEISTO!!!

MUTTA HÄN ON ONNISTUNUT LAAJALLE LEVINNEISTÄ VESTÖNNIMISSÄ ESIINTYVISTÄ SELITTÄMÄTTÖ-MISTÄ SANOISTA VALITSEMAAN JUURI NE KOLME JOTKA VARMASTI TODELLAKAAN EIVÄT OLE VASARAKIRVESKIELTÄ!!!

Miksi hän ei valinnut Oka/Akaa/akwa/aava/aapa/acheiron jne sanuetta, JOKA OLISI SUO-RASTAAN HUUTANUT TULLA KÄSITELLYKSI Kemin/Komin/Kaman/ Ulug Hemin rinnalla!??? Sekin oli tuollaoin vielä "virallisesti selittämätön" (mutta aivan ilmeisesti "vaarallinen" tietyssä suhteessa...]

Lisäksi Kiviniemi viittaa mahdollisiin tuntemattomiin esihistoriallisiin kieliin (mp.).

Jatkosodan (1941-1944) aikana Kalimaa (1942) kiinnosti Itä-Karjalassa esiintyvä epäitä- merensuomalainen ja epäsaamelainen paikannimistö. Hän käytti termiä x-kieli ja viittasi paikannimistön yhtäläisyyksiin merjalaisalueilla. Hän pani merkille Karjalan ja myös Suomen paikannimistössä esiintyviä hämäriä nimiä, kuten Kemi, Kianta, Uhtua ym., joita läheisesti muistuttavien nimien levikki ulottuu Venäjällä kauas itään tai kaakkoon. Vaikka Kaliman artikkeli onkin julkaistu sanomalehdessä eikä siksi edusta varsinaisesti tieteellistä julkaisutoimintaa, sisältää artikkeli kuitenkin tieteellisesti pätevää nimien fonetiikkaan ja levintään liittyvää argumentointia.

... "

OLTTEKO TE, ESA-JUSSI SALMINEN TUOTA "MIELTÄ"!!!???

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-k...

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Koivula! En ole itse tehnyt vakavaa nimistöntutkimusta enkä perehtynyt alaan syvällisesti, mutta kielitiede, historiallinen kielitiede ja nimistöntutkimus erityisesti ovat aloja, joissa nuo mainitsemasi harrastelijat keksivät usein vaikka mitä teorioita, jotka ovat keskenäänkin ristiriitaisia puhumattakaan kielitieteellisen koulutuksen saaneiden näkemyksistä.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #52

Minä olen harrastaja, joka osaan liettuaa, puhunut sitä kotikielenäkin, ja sanakirjan kanssa oin lukea muitakin balttikieliä latviaa, latgallia, preussia (jonka pelstus oli Raamatun-käännös kuten gootinkin) ja tiedän suurin piirtein, mitä vasarakirveskielestä (goljadista), seelistä, kuurista ja jotvingista on rekonstruioitu.

Tunnen siis balttilaista kielentutkimusta. Siellä on parhaat etymologiset sanakirjat, mm. preussin. esimerkiksi vasarkirveslainoja ovat väärällään paitsi (itämeren)suomi myös mm. venäjä, gootti ja ruotsi sekä toiset balttikielet.

Suomen väistönnimistä varsinkin on vaikeampaa löytää varmaan pesunkestävää SU-sanaa kuin balttilainoja sillä baltit kuten vasarakirveskansa pitivät enemmän yhteyksiä ulkopuolelle kuin suomalaiset, vaikka suomalaisilla lieneekin ollut laajemmin heimovalta, koska esimerkiksi sotasanasto on pääasiassa SU-peräistä.

Suomalaisessa Wikipediassakin on jo hörönlörötetty, että "BALTITKIN olisivat tulleet Itämerelle vasta 500 eaa. (ja sitä ennen tietysti "kaikki on ollut kantapersermaania" ...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Liettua

" Balttilaiset heimot asettuivat nykyisen Liettuan alueelle 600–100-luvuilla eaa. Nykyiset latvialaiset ja liettualaiset ovat heidän jälkeläisiään. Ensimmäinen maininta Liettuasta sen omalla nimellä on vuodelta 1009 Quedlinburgin luostarin aikakirjoissa. [27] "

Tiuolla tärähtäneiden lässytyksellä EI OLE MITÄÄN ÄÄRTÄ PROTIA EIKÄ RANTAA!!!

Ja sitten, kun vaikka venäläiset sanovat ruman sana niinkin se on, niin SE on sitten jotakin "fasismia" ja "vääristelyä" ja "terroria"!!!!

Minä en ole aivan omia etymologioita montaa esittänyt vaan enempi tuo esiin muualla jo esitettyjä mutta Suomessa pimitettyjä.

Omiakin on, esimerkiksi sauna (savu, sysi, hauta, kainuu, kveeni, vainu, vaino jopa koivu):

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/12/viikin...

Samoin olen esittänyt Tampereesta etymologian, jonka suhteen olen koska tahnsa valmis väistämään Suurosen etymologian hyväksi (JOKA SEKÄÄN EI SUINKAAN SULJE PERIMMÄISTÄ BALTTILAISTA ALKEPRÄÄ POIS; se on kuitenkin erilainen kuin minun esittämässäni). Linkin otsikkohan pitää paikkansa, tuli kaupunkimme nimi siitä tai ei:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/nimi-t...

Olen myös esittänyt että maannimi Sverige on samaa perua kuin Venäjän goljadinkielinen Zvirga-joki eli "Särkkämaa", sorarantamaan erotukseksi Itämeren toisen puolen Dyynimaasta Ku(p)rlandista,jonne hienoaines kertyy.

https://www.tiede.fi/comment/1444061#comment-1444061

Sitten esimerkiksi tässä on vanhoja esitettyjä palasia koottu uudeksi ja entistä todistavammaksi kokonaisuudeksi:

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/hip...

Suomen "arkkimuinaiset germaanilainat" ovat huijausta:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/jorma-...

https://www.tiede.fi/keskustelu/43840/ketju/aanest...

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #52

Siellä on esiintynyt myös paine VANHOIJEN OIKEIDEN TULOSTEN (vaikkpa Jorma Koivulehdon Suomi-Häme-saame-etymologia), JA SATUNNAISTEN OIKEIDEN LIPSAHDUSTEN (vaikka Sarrikiven saamen latgallilaina luokta = lahti) VÄÄRÄÄN "KORJAAMISEEN", että joku isompi pomo tulee ja sanoo että "ei se niin voi olla" - ja sitten lykkää puhdasta paskaa tilallle (Riehu Gründalin "Suomi-etymologia)...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/04/jorma-...

" Jorma Koivulehdon Suomi-Saame-Häme-etymologia on perusteiltaan oikea

... vain joukkoon kuuluva Saimaa puuttuu...

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot...

Havaintoja

Suomi

Suomen nimen alkuperä on ollut etymologioinnin ikuisuuskysymyksiä. Yhtään yleisesti oikeaksi tai todennäköiseksi hyväksyttyä selitystä ei ole tähän asti löytynyt (Kiviniemi 1984).
... "

Riehu:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/02/suomen...

SUOMEN ALKUPERÄ

Lähden seuraavassa siitä,että suomen paikan- ja heimonnimet Saimaa, Saame, Hä- me ja Suomi tulevat eri kautta tässä aikajärjestyksessä samasta kantabalttilaisesta juuresta kuin liettuan sana žemė = maa, maaperä, sisämaa, alamaa. Tämän (paitsi Saimaan) on yllättävää kyllä esittänyt myös Jorma Koivulehto, joskin hänen suuhunsa on sitten myöhemmin pantu myös aivan muuta.

Olen katsonut että tämä sana on z-äännealkuinen, sen sijaan kantaindoueuroopas- sa, sikäli kuin tämä sana lainkaan on sieltä, on periaatteessa saattanut olla g-äänne. Vain yhdessä IE-kielessä, heetissä,jossa gim(ma)ran = viljelysmaa, joka on mahdol- lisesti lainaa kartvelikielten (svaneetin) samaa tarkoitytavasta sanasta gim. Heetin (puolustettavaa, hallittavaa) maa-aluetta tarkoittava sana on tekam. Näillä ei ilmei-sestikään ole synnyltään tekemistä keskenään. Näin ainakin nyt oletetaan. Indoeu-rooppalaisten alkuperästä tässä noudatetaan Marija Kimbutasin kurgaanihypoteesia ottaen kuitenkin huomioon, että jos źem-sanalla saattaa olla "anatolialainen", alun perin peltoviljelykseen liittyvä lainaetymologia IE (ja SU-) -kielten ulkopuolelta.

Lähteissä etymologia on sekoitettu enemmän tai vähemmän tahallaan aivan toisen sanan, liettuan šeima = perhe, kiemas = piha, vasarakirveslaina kaimas = kylä, suomen kaima, maaseutu, kanssa, joka on varmasti IE-sama ja tunnetaan hyvin. Nämä pyritään erottamaan toisistaan.

https://journal.fi/virittaja/article/view/39139/28183

Riho Grünthal

" SUOMEN ALKUPERÅ

VIrittäjän edellisissä numeroissa Jorma Koivulehto (l998a) ja Petri Kallio (1998b) ovat jatkaneet Koivulehdon (1993) Suomen nimestä käynnistämää keskustelua (edellisten lisäksi keskusteluun ovat osallistuneet Wiik 1996, Grünthal 1997, Koivulehto 1997ja Carpelan 1998).

Kommentoin seuraavassa vuorostani Koivulehdon ja Kallion ajatuksia.

1. Koska itämerensuomalaisten kielten kirjalliset muistomerkit ovat indoeurooppalai- siin kieliin verrattuna hyvin nuoria, kielikontaktien suhteuttaminen arkeologisiin ajoituksiin on yksi harvoja mahdollisuuksia yhdistää kielen kehitys aikaan myös itämerensuomen puhuma-alueella.

Sanastokerrostumien yhdistäminen arkeologisiin kulttuureihin tarjoaa haasteen jonkin sanaston osa-alueen lainautumisen tarkemmalle kronologialle.

Myös keskustelua Suomen alkuperästä on leimannut halu rinnastaa nimen kielelliset esivaiheet tiettyihin arkeologisiin aikakausiin.

Yhden ainoan sanan etymologiaa ei silti kannata liiaksi tukea arkeologiaan, etteivät tieteensisäiset kriteerit unohtuisi. Pohdinkin seuraavassa Suomen alkuperän kielitieteellistä puolta ja suhteellista kronologiaa.

En siten ota kantaa siihen, kuinka kielitieteellinen argumentaatio on sovitettavissa arkeologiaan, vaan pyrin selkeyttämään Suomen nimestä käytävää keskustelua kielellisin kriteerein.

En myöskään katso, että olisi aihetta tehdä etymologioiden perusteella laajempia yhteiskuntajärjestelmään ulottuvia päätelmiä siitä, kuka oli ››ylimys››, kuka ››alamainen››.

[HM: Riehu viittaa Koivulehdon hölmöyksiin, jotka ihka oikea germaani, s. Berliinissä 1937, k. 2011) Ralf-Peter Ritter, oikea kilitieteilijä, on kumonnut:

" s. 57.

Das Germanische als "Prestigesprache"

§ 15. HOFSTRA stellt fest: "Das Germanische muss die Sprache mit dem höheren Prestige gewesen sein;der Einbahnverkehr des Lehnguts und die Tatsache, dass so viele entbehrliche Lehnwörter Vorliegen,weisen in dieselbe Richtung".Diese Behaup- tung impliziert, dass sich unter den heutigen germanischen Stéimmen direkte Nach- kommen derjenigen Germanen befinden, von denen die Ostseefinnen ihr Lehngut übernommen haben. Die lehngebenden Germanen konnen jedoch in den Ostseefin- nen aufgegangen oder sonst irgendwie von der Bildfläche verschwunden sein.

Prinzipiell konnen die Vorfahren der historisch bekannten Heruler oder Gepiden die Lehngeber gewesen sein. "]

Riehu: " 1. Kiitän Johanna Laaksoa, Anneli Sarhimaata ja Petri Kalliola saamistani kommenteista

99

Tunnetaan toki paljon kielikontaktitapauksia, joissa voidaan katsoa, että toinen on prestiisiasemassa. Kielellinen prestiisi (kielen merkitys sosiaalisten yhteyksien luoja- na) voi kuitenkin olla hyvinkin eri asia kuin yhteiskunnallinen hierarkia, ja voimasuh- teet voivat muuttua nopeasti. Esimerkiksi Siperiassa alkuperäisväestöjen venäläisty- minen ei johdu kielellisestä tai etnisestä prestiisistä vaan etenkin tapakulttuurin nopeasta muuttumisesta ja sosiaalisesta ja demografisesta murroksesta.

Muista suomalais-ugrilaisista kielistä ja kielikunnan sisäisistä sanavertailuista ei ole olennaista apua Suomen etymologian selvittämisessä.

Niinpä ainoa mahdollisuus selittää alkuperä kielihistorian metodein on osoittaa Suomi lainasanaksi.

Neljää vaihtoehtoa on tarjottu:

1. kbalt. *šemê 'maa' (tästä kohdat 2-5),

[HM: Yhdessäkään asiantuntevassa lähteessä ei anneta tuollaita kantabaltin muotoa. Liioin misään empiirisessä tai rekonstruioidussa balttikielessä,TAI MUISSA- KAAN IE-KIELISSÄ, ei alussa esiinny ännettä š! Vain yhdessä balttikielessä preus- sissa esintyy tässä soinniton äänne, s: same (semme, joskin myös *zamē).

Sana on liettuan žẽmė [äänt.zhäämee],latvian, jotvingin, kuurin zeme,seelin ja (ilmei- sesti myös) vasarakirveskielen zaime, josta sii EI tule Suomi, Häme tai saame, mutta saattaa kyllä hyvinkin tulla Saimaa,venäjän zemlja,puolan zaimia, tšekin země.

On huomattava, että žẽmė-sanan kanataindooppalaista muotoa ei välttämättä kan- nata aivan ensimmäiseksi lähteä etsimään, sillä ei ole varmaa, että se lainkaan olisi sieltä. Liettuan tiedeakatemian etymologisesta tietonnasta löytyy joukko etymologia-ehdotuksia.

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=%C5%BE%E1%BA%BD...

1) žemė

Lie. žemė, la. zeme, pr. semmin (acc. sg.) giminiški su s. sl. zemlja, r. земля, le. ziemia ir t. t. Kaip ir kitose gim. kalbose semantiškai rišasi su ‘žemai gulintis, tai kas yra žemai’, pvz., gr. χαμαί [hamai] ‘žemė’ ir χθαμαλός [khthamalos], χαμηλός [khamalos] ‘žemai gulintis’, lo. humus ‘žemė, dirva = pelto, kynnös, multa’ ir humilis ‘žemas = alava’. Visi šie žodžiai ide. šaknies *g̑hem- ir *g̑hðem-.
Buck 1949, 16

2) žẽmė

Prasl. zemja ‘žemė, dirva’ rekonstruojama s.sl. земля, bulg. земя, s.-kr. зѐмља, slov. zémlja, s. r. земля, č. země, slovk. zem, le. ziemia, a. luž. zemja, ž. luž. zemja ir kt. pagrindu. Turi patikimų atitikmenų vakarinių ir rytinių ide. kalbose: pr. [87] semme, lie. žẽmė, la. zeme ‘žemė, dirva’, s. iran. zam, lo. humus t. p. ir kt. Konkuruojantis sinonimas – prasl. tьlo [88].

Мартынов 1983, 87–88

3) žẽmė

Autorius praslavų leksikoje išskirdamas sinonimų poras, nurodo baltiškus ir itališkus ingredientus, atsiradusius dėl geografinių kontaktų [8–9]. Prasl. zemja ‘žemė, dirva’ rekonstruojamas tokių slavų kalbų pagrindu: s. sl. земля, bulg. земя, s.-kr. зѐмла, slov. zémlja, v s. r. земля, č. země, slovk. zem, le. ziemia, a. luž. zemja, ž. luž. zemja. Šie žodžiai turi patikimų atitikmenų ir vakarinių, ir rytinių indoeuropiečių kalbose: pr. semme, lie. žẽmė la. zeme ‘žemė, dirva’, s. iran. zam ‘t. p.’, lo. humus t. p.’ ir kt. Kon- kuruojanti leksema – sinonimas – prasl. tьlo ‘dirva’, neturinti atitikmenų baltų kalbose.

Мартынов 1978, 38

4) žẽmė

Pr. E 24 same ‘žemė’ (plg. I 7, 17 sammay lesuns ‘nidergestigen’) : lie. žẽmė, pr. I semmin, II–III semmien, III semman, semmai.

Смочиньский 1987 (1989), 33

5) žẽmė

Lie. žẽmė, la. zeme, pr. same, semmē (= lie. trm. žemė̃) – baltų-slavų pavadinimas, su priesaga (-(i)i̯ā-) padarytas iš kamieno *̑hem-, plg. s. sl. zemlja; dėl vokalizmo plg. s. lo. hem-on- ‘žmogus’ (greta humus < *hom-os ‘žemė’).

Smoczyński 1982, 213

6) žẽmė

semmē (zemē) 64,₃₃ arba same E. 24 ‘Erde’ [ir kt.] : lie. žẽmė, la. zeme, s. sl. земля ‘t. p.’, av. locat. zǝmi ‘žemėje’, gr. χαμαί ‘ant žemės’ ir kt. žr. Walde Vrgl. Wrtb. I 662 t.

Endzelīns DI IV (2), 303

7) žẽmė

[Straipsnyje pateikiama sl. *svęt- (resp. lie. švent-) semantinės rekonstrukcijos hipote- zė] Lie. žemė – plg.av. zam-, pehlevi zamik, sl. *zemja, chotan-saksų ysamaśśandaā- ‘t.p.’.Šis chotan-saksų žodis skaidytinas į du; pirmasis kompon., atliepiantis lie. žemės pavadinimą – ysama, antrasis – śśandaā ‘šventas’ < s. iran. *śuanta ‘šventa’ < ide. *̑u̯en-to- ‘šventas’; plg. av. spǝnta. Chotan-sakų kalboje pagrečiui vartoti sudurtinis (pilnas, t. y., ‘žemė šventoji’) ir paprastas – śśandaā ‘šventa’ žemės pavadinimai. Ira- nėniškieji faktai leidžia rekonstruoti semantinius žemės kaip ‘šventosios’, ‘motinos’ ir ‘išmintingosios’ motyvus.

Топоров 1986–1987 (1989), 16–17

8) žemė

Tiek *g(h), g̑(h), tiek guturalinė *gʷ(h) dalis luviečių kalboje, rodos, linkę išnykti […], plg.: het. kessar : luw. issari-, lyk. izr-, ‘ranka’ (gr. χείρ, armėnų jērn, taigi *g̑(h)); het. gim(ma)ra- : luw. immari- (Adj. immarassi- ‘laukas’, gr. χαμαί, lie. žẽmė, taigi *g̑(h); […]

Tischler 1990, 89

9) žẽmė

Kad gr. χθνόνιοι θεοί ‘požemio dievai’ verčiami į lo. kalbą dii indigetes (indigetes yra tokios pat darybos kaip ir caelitēs: caelum),tai lo. leksemoje indigetes turi slypėti lytis, reiškianti ‘žemė’. Taigi čia įžvelgiu *dheg(h)om, kurią atitinka het. tekan, gen. tagn-as ‘žemė’. Vadinasi, lo. kalboje aptikome leksemą, atitinkančią het. tekan, toch. A tkaṃ, B kam, kurias, kaip žinoma, atliepia gr. χθών, s. i. kṣam [107]. P. Kretschmeris (Glotta XX 1932, p. 65) iš esmės teisingai visas minėtas lytis kildina iš *dheghom-; pastaroji, suprastėjus netradiciniams žodžio pradžios priebalsiams ar dėl perkaitos, virtusi *ghom- ar *ghdhom-; taigi ide. *dheghóm (het. degan, toch. *tekan, tkan > dhghom- (gr. χθών, s.i. *ghsam > kṣam, *ghom-,*ghem-, lo. humus, lie. žẽmė, s.sl. zemlja [108]. Kad prolytė *dheghom ar *dhghom- (pastaroji iš *dhom- dėl Bartolomėjaus dėsnio?) yra pirmykštė, sunkoka patikėti. Jeigu žodis turi kitoms ide. kalboms nepažįstamų ypatybių, tai galime įtarti jį esant skoliniu iš neide. kalbos. Mūsų aptariamam žodžiui nurodyčiau gruzinų, adgili, migrel. dixa, dexa, svan. gim ‘žemė, Erde’.

Pisani 1976, 107–108

10) žẽmė

Oset. zæxx/zænxæ ‘žemė; žemės paviršius’.Iš *zamxa-←*zam-ka nuo iranėnų *zam-, ide.*g̑hm̥-.Ironų dialekte turėjo reikšmės mx→xx asimiliacija,kaip ir žodyje æxxæssyn, æxxoys ir toliau. Digorų dialekte dėsningas m → n skiemens gale perėjimas, kaip ir simd/sind ir kt. (ОЯФ I 378 ir toliau). Plg.persų zamī,zamīn, pehlevi zamīk,part. zamīg ‘žemė’, zamīgrošn ‘pasaulio šalis’ = ‘rojus’ (plg. oset. rūxssag palinkėjimas velioniui), bel. (iš persų) zamīk, afganų zmaka ‘žemė’, Pamyro š. zeme, zime ‘laukas = pelto’, zimaδ ‘žemė’, s. zemc ‘laukas’, zəmoδ ‘žemė’, jazg. zamč ‘laukas’, zəmāδ ‘žemė’, m. zaxma (iš *zamxa) ‘laukas’, i. zaxmo ‘žemė’, ‘arimas = kynnös, kyntö’, sakų ysama junginyje ysama-ṣṣaṇdaa ‘pasaulis’, av. (acc.) ząm, s.i. ǰmā (Mayrhofer I 448), s.sl. zemlja, r. земля земной, lie. žẽmė, lo. humus, toch. B kem ‘žemė’. Pateiktos iranė- nų formos atspindi netiesioginį kamieną *zam-. Atsiskiria jagnobų ir sogdų formos bei žodžiai. Jose pateikta sena nom. forma *zā- (av. zā̊): jagn. zaj, sogdų *zāj- (z’yh). Žr. Миллер ОЭ II 74; Gr. 37; Hübschmann Oss. 39; Morgenstierne IIFL II 276; ОЯФ I 19; Bielmeier 156 ir toliau; Bailey, Saka Dictionary, 345 ir toliau.

Абаев ИЭСОЯ IV, 307

11) žẽmė

Jotvingių zem ‘žemė’, plg. lie. žẽmė, la. zeme, pr. semmē.

Zinkevičius 1985b, 82

12) žemė

H. Pederseno išskiriami lie. ē kamienų tipai: […] 5) žemė, sl. zemlja, kuris yra šakninio daiktavardžio plėtinys, kaip ir upė = joki, saulė = aurinko, musė = kärpänen, pelė = hiiri. […]

Kortlandt 1997, 159

13) žẽmė

Lie. žẽmė, kaip ir la. zeme, pr. semmē, iš bl. *źemē < bl. *źemjā, kur slypi ide. *g̑hem. Subs. ide. ‘žemė’ (t. y. kaip ‘žemė’) neturėjo ‘genityvo’ (ergatyvo) formos (ją matyt tu- rėjo ide. ‘Žemė’), o buvo dvi jo (kaip ide. ‘žemė’) formos – ne ‘dvibazės’, o ‘vienbazės’ formos su segmentų ide. *dhegh-/*dhgh- ir *-em/*-m apofonine papildomąja distribu- cija: ide. *dheghm/*dhghem ‘žemė’ (grynas kamienas + nulinis fleksinis formantas) ir (‘loc.’ ir pan.) *dhghemi (*dheghmi) ‘t.p.’ (grynas kamienas + fleksinis formantas *-i), plg. Blt XX 13; manyti, kad čia buvo ‘dvibazės’ formos ide. *dheghem (*dheghom) ir *dheghemi (*dheghomi), vargu ar galima (plg. Benveniste Origines 147tt.). Iš ide. *dhghem ‘žemė’ bei (‘loc.’ ir pan.) *dhghemi išriedėjo:

Mažiulis 1995a, 45–46, 48

14) žẽmė

[Tyrime bandoma pritaikyti glotochronologijos metodą baltų ir slavų kalboms.] Proto-slavų/protobaltų *zemja/zémijā, br. zjamlja, ukr. zemlja , r. zemlja, lie. žẽmė, la. zeme, pr. semmē, narevų zem.

Novotná, Blažek 2007, 334

15) žẽmė

Metatezė *DK > *KD yra ekskliuzyvinė keltų ir graikų kalbų izoglosa, kur italikų kalbos nebuvo įtrauktos. Ji nerandama anatolų, tocharų, germanų, indoiranėnų, armėnų ir albanų kalbose, o baltų-slavų, trakų ir frygų faktai yra neaiškūs: nežinoma, ar lie. žẽmė, s. sl. zemlja etc. kyla iš *g̑ʰdʰ- (su matateze), arba tiesiai iš *dʰg̑ʰ-.

Isaac 2007, 81–82

16) žẽmė = earth

Kai kurių paveldėtų leksemų forma ar turinys yra stipriai pakitęs:ide. *dʰeg̑ʰom- ‘earth’, silpnasis kamienas *dʰg̑ʰm-→ vr̥ddhi- derivatas *dʰg̑ʰem-o- ‘earthly’→*dʰg̑ʰem-ii̯ā ‘the earthly one’ > lie. žẽmė ‘earth’.

Petit 2010, 173

17) žẽmė

Aiškindamas ilgąją kylančiąją priegaidę tokiuose žodžiuose kaip čakavų (Novi) strãža (volja tipas su kamieno ilgu skiemeniu) kirčio atitraukimu, Ivšićius neatitrauktą kirtį sl. *zem’a̍ tipo ja vediniuose motyvuoja, paminėdamas lie . žẽmė (a. p. 2), kitu kamienu, t. y. priesaga *jē.

Fecht 2010, 11

18) žẽmė

Vietoj Saussure’o dėsnio lietuvių kalboje ir Dybo dėsnio slavų kalbose galima postu- luoti atvirkščią kirčio atitraukimo iš cirkumfleksinio ir trumpo skiemens dėsnį. Atitrauk- tu kirčiu kirčiuoti skiemenys gaudavo cirkumfleksą. Dėl šio dėsnio galėjo susiformuoti dabartinė lietuvių kalbos 2 kirčiuotė iš senesnės oksitoninės. […] F. Kortlandtas prūsų kalboje rekonstruoja akcentinę sistemą,kurioje lietuvių kalbos 2 kirčiuotės žodžius ati- tinka, kaip ir slavų kalbose, oksitoninio kirčiavimo žodžiai. Vietoj Kortlandto postuluo- jamo kirčio perkėlimo dėsnio, prūsų kalbos žodžius galima traktuoti kaip išsaugojusius senesnį oksitoninį kirčiavimą. Pvz., […] pr. semmē : lie. žẽmė (2) […].

Darden 1984, 106–109

19) žẽmė

Lietuvių kalbos formų nom. sg. žẽmė, praet. 3 vẽdė, kuriose kirčiuojamas trumpasis balsis, lyginimas su atitinkamomis prūsų kalbos formomis semmē, weddē, kuriose kirčiuojamas skiemuo, einantis po trumpojo balsio, paskatino F. Kortlandtą ir, nepri-klausomai nuo šio, V. Dybo manyti, kad prūsų kalboje kirtis buvęs perkeltas iš trumpo balsio į toliau einantį skiemenį. Šis kirčio perkėlimas vadinamas „Kortlandto dėsniu“. Kartu Kortlandtas yra suformulavęs ir hipotezę, kad prūsų kalbos tekstuose dvigubos priebalsės žymi kito skiemens kirtį. Kaip pastebi pats Kortlandtas, atsisakius šios hipotezės, nemaža dalis minėtąjį dėsnį pagrindžiančių pavyzdžių dingsta, pvz., tokios formos kaip pr. buttan, dessimton, gallan, atitinkančios lie. bùtas, dẽšimt, gãlą.

Olander 2009, 124

Vytautas Mažiulis, Prūsų kalbos etimologijos žodynas, 1-ojo leidimo 4 t. 58–60 psl.
same

same „Erde – žemė“ E 24 [= pr.(E) *zamē < pr. *zemē], semmē „t.p.“ III 10517 [6533] (= ßeme „žemė“ VE 511) nom. sg. fem.; ac. sg. (fem.) samyen „Acker – žemę (dir- bamą), dirvą = kyntömaa“ E 237 (žr. samyen), semmien „erden (Erde) – žemę“ II 711 [1126],III 3920 [2927] (= ßemes VE 1421gen. sg.),III 4516 [3310] (= ßemes VE 1718 gen. sg.), III 953–4 [5928] (= ßemes VE 413gen. sg.), III 10517 [6534] (= ßeme VE 512 acc. sg.), III 10527 [678] (=ßeme VE 5113–14acc. sg.),III 1073 [6713] (= ßemes VE 5116 gen. sg.),III 12321 [778],III 1274 [7730] (=ßemes VE 6111gen.sg.), semien „land (Land) – žemę“ III 2919 [253] (= ßemes VE 1013gen.sg.),„erden (Erde) – žemę“ III 516 [3523] (= ßeme VE 205iness. sg.),semman „t. p.“ III 10515 [6532] (= ßeme VE 5022instr. sg.), semmin „t. p.“ I 711 [527]; dat. sg. (fem.) semmey „erden (Erde) – žemei“ I 916–17 [76], semmiey „t. p.“ II 917 [134].

Turime subst. (ē-kamienį, nom. sg. fem.) pr. *zemē „žemė“ (su kirčiuotu *-ē) < balt. *źemē „t. p.“ [> lie. žẽmė (ir dial. žemė̃) „t. p.“ la. zeme „t. p.“] < balt.-sl. *źemi̯ā „t. p.“ (čia dėl *-i̯ā > balt. *-ē žr. Kuryłowicz ABSl III 83tt.) > s. sl. zemlja „t. p.“ ir kt. Subst. (fem.) balt.-sl. *źemi̯ā „žemė“ šaknies ide. kilmė ir jo giminaičiai yra žinomi (žr., pvz., Trautmann BSW 369, Pokorny IEW I 414tt., Fraenkel LEW 1299 ir liter.), tačiau jo daryba – neišspręsta problema.

Pastaba. Balt. ir balt.-sl. prokalbe ir pačia ide. prokalbe 59 šnekėjusiems žmonėms žodis „žemė“ buvo ne tik „žemė“, bet ir „Žemė“ (t. y. ir dievybės pavadinimas), žr. dar s. v. saule.

[Seniai žinoma,kad substantyve (fem.) balt.-sl. *źemi̯ā „žemė“ slypi ide. *ǵhem- „t.p. (žr., pvz., Trautmann l. c.), kuris kildinamas iš ide. *dh(e)ǵhem-/ *dh(e)ǵhom- [pvz. Gamkrelidze-Ivanov IJI II 821: *d[h](e)g[h]om- „земля; человек“; plg. Pokorny l. c.]. Atrodo, kad subst.(K-kamienis) ide.„žemė“ bus buvęs nomen abstractum, vadinasi, ir sg.tantum bei generis inactivi („neutrius“,t.y.jis neturėjo „genityvo“ (ergatyvo) formos, o buvo tik tokios dvi jo formos [ne „dvibazės“, o su segmentų ide. *dh(e)gh- ir *-(e)m apofonine „lygsvara“]: ide. *dheghm/ *dhghem „žemė“ (grynas kamienas – nulinė fleksija) ir („loc.“ ir pan.) *dhghemi (*dheghmi) „t.p.“ (grynas kamienas + fleksinis formantas *-i), plg. Mažiulis Blt XX 13; manyti, kad čia buvo „dvibazės“ formos ide. *dheghem (*dheghom) ir *dheghemi (*dheghomi), vargu ar galima (plg. Benveniste Origines 147tt.).

Tämä osuus ei pidä paikkansa, vaan kantabaltoslaavin *źemi̯ā on yhdistetty toiseen, *tken- -juureen, joka tarkoittaa puolustettavaa maata, kylää tmv.]

Iš minėtų formų subst. (K-kamienio neutr.) ide. *dhghem „žemė“ bei („loc.“ ir pan.) *dhghemi išriedėjo (žr. Mažiulis Blt XXX 45t.):

a) iš formos (K-kamienės) ide. *dhghem „t. p.“ > *ghem „t. p.“ > *ǵhem „t. p.“ atsira- do, pvz., balt.-sl. subst. (K-kamienis, neutr. nom.-acc., sg. tantum)* źem „t. p.“ [+ adj. *-a- (-ā-) > adj.balt. *źema- „žemas = matala“ žr. semmailisons] su jo formomis (gen. sg.) *źmes ir (dat.sg.) *źmei bei („loc.“sg.) *źemi [čia (K-kamienas!) dėl šaknies voka- lizmo ir fleksinių formantų *-es resp. *-ei/*-i apofoninės „lygsvaros“ žr. Mažiulis BS 248 tt.]; iš tų balt.-sl. formų *źm-es (gen. sg.), *źm-ei (dat. sg.) buvo abstrahuota šaknis *źm- „žemė“ [→ sl. (*źm- + adj. *-i̯a-/*-i̯ā- >) adj. *źmii̯a-/*źmii̯ā- „žeminis, žeminė“ > subst. rus. змей/змея „gyvatė“ ir kt.], žr. s. v. v. smoy, smunents, smūni;

b) iš formos (K-kamienės, „loc.“ ir pan.) ide *dhghemi „žemė“ > *ghemi „t.p.“ > *ǵhemi „t. p.“ išriedėjo, pvz., balt.-sl. subst. (i-kamienis neutr., nom.-acc.sg.) *źemi „t. p.“ (plg. s. v. garian), o iš jo turime lytį sl. *zemi > rus. (на)земь ir pan.;

60 c) iš to balt.-sl. subst. (i-kamienio neutr.) *źemi „žemė“, išplečiant jį formantu *-ā (būdingu abstraktų darybai), atsirado balt.-sl. subst. (*źemi + *-ā >) *źemi̯ā „t. p.“ (i̯ā-kamienis) plg. *veser + *-ā > *veserā > lie. vãsara ir pan. (žr. s. v. dagis), *źeim + *-ā > *źeimā (žr. s. v. semo).

Fraenkelin Liettuan etymologinen antaa seuraavaia yhteyksiä:

Lithuanian: žẽmė = maa, maaperä

Etymology: 'Erde = Maa, Boden = maaperä, Acker = pelto, Land = maa(alue)', dial. žãmė, Pl. žẽmes dass. und (häufiger) 'Erdklumpen = maakappalseet, Erdreich = maaomaisuus, Erde als Material = maa aineena',

žemėtas 'voll Erde = maan taäyttämä, mit Erde bedeckt = maan peittämä',
žemėti 'niedrig werden = aleta (esim tie), schmutzig werden = likaantua maasta'.

Latvia: Lett. zeme (auch Plur. zemes) 'Erde (Boden) = maapohja, Land = maa, Landbesitz = maatila';
preuss. same, semmæ 'Erde = Maa, maa';
zum Betonungsverhältnis von preuss. semmæ und lit. dial. žemẽs.

Die Schwundstufe zu lit. žẽmė findet sich im komponierten nuožmùs = hurja, kiivas, ankara,

vgl. noch žmuo, žmogùs 'Mensch = ihminen',

slav. *zm'j' 'Schlange = käärme' (s.s.v. žemašliaužė = käärme, "maannuolija").

Urverw. mit aksl. aruss. zemlja, poln. ziemia usw. 'Erde',

Muinaisintia: ai. ks·ɛh (Gen. sg. ks·mah, jmah, gmah·, Lok.sg. ks·ámi, Instr. sg. jmɛ, mit n- Erw. Lok. sg. jman),

[Tämä ainoa g:llinen muoto on sanskritin sanan kṣāḥ = maa yksiön genetiivi yksi ääntämismuoto kahden muun ohella, ei g:n ääntämyksestäkään kyseisessä murteessa ole tietoa.

Nominative क्षाः (kṣāḥ) क्षामा (kṣāmā) क्षामः/क्षाः (kṣāmaḥ/kṣāḥ)
Vocative — — —
Accusative क्षाम् (kṣām) — क्षाः (kṣāḥ)
Instrumental क्षमा/ज्मा (kṣamā/jmā) — —
Dative क्षे (kṣe) — —
Ablative ग्मः/ज्मः/क्ष्मः (gmaḥ/jmaḥ/kṣmaḥ) — —
Genitive ग्मः/ज्मः/क्ष्मः (gmaḥ/jmaḥ/kṣmaḥ) — —
Locative क्षमि (kṣami) — क्षासु (kṣāsu)

Tuo kṣe- voi tulla kantabaltin/kantaindoeuroopan yhditelmästä ḱe-, siitä on esimerkikkiä esimerkiksi täällä:

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/hip...

" Sanonta hippulat/sippulat vinkuvat/viuhuvat tunnetaan kautta maan. Hippula voi olla myös hipale tai sipale. Savolainen kova vauhti (varsinkin ilmassa tai tuulta päin) on ”aika haipakkaa/hiipakkaa”. Siipikin lyö ja viuhuu, mutta on varmasti vanhempaa, mutta ehkä samaa perua. Hipaista/sipaista, hivaltaa/sivaltaa.

Sanan esiintyminen eri muodoissaan toistuvasti h- ja s-alkuisena viittaa lainasanaan baltin tai slaavin suunnalta vartalosta *šibal- tai žibal-. Tällaisia Wikipediasta löytyy- kin, esimerkiksi sorbin šibały = vauhdikas, eloisa, veijarimainen, šуbа = ruoska, piis- ka, vitsakimppu, luuta, tšekin šibal = veijari, rasavilli, vauhtisaapas, puolan szyb = viuhuen ilman halki lentävä esine, olio, nuoli.

Näiden katsotaan juontavan muinaisslaavin sanasta *šibati = heittää, lingota, lyödä, rämistä (gremet´), venäjän *šibat´, ukrainan *šibatí = heittää, lingota, lyödä, sivaltaa, serbokroatian *šibati = kiirehtiä, hosua, huijata, venäjän *šibkij = nopea.

Edelleen sanan katsotaan palautuvan indoiranilaiseen sanaan kṣipáti = lyödä, heittää lingota, kṣēраs = heitto (Max Vasmer).

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=kab%C4%97ti

kabė́ti = ripustaa

Straipsnelis:Vienas iš lietuvių kalbos veiksmažodžių, kuris eti- mologinėje literatūroje laikomas neišplėstu. Ide. dial. *(s)kob-/ *(s)keb– ‘(už)lenkti(s),kreivinti(s) = taipua, vääntyä (paikaltaan)’ < ide. *(s)kop-/*(s)kep- ‘taip pat’.Šis veiksmažodis turi šakninių refleksų ar vedinių kitose indoeuropiečių kalbose:lie. kèbti,kem̃ba, kẽbo ‘kibti, kabin- tis = tarttua, kiinnittyä (intr., taipumus, jne.’; lie. kìbti,kim̃ba, kìbo = iskeä, tarttua (kala koukkuun ym.); vediniai: lie. kàbti,kam̃ba, kãbo ‘pasidaryti kabančiam = ripustautua’, lie. kabóti, kãbo, -ójo ‘kabėti’, la(tvia) kabinât,-u,-āju ‘kabinti = ripustaa’, lie. kabìnti, -ìna, -ìno, pr. kabīuns ‘kabinęs’, r. скобá ‘kabė’, dial. кобеня ‘kablys’, кóбень, -бня ‘užsispyręs, kietakaktis žmogus = kovapäinen ihminen’,s.isl. hop ‘nedidelė įlanka) pieni lahti, poukama’. Kun narusta heilutetaan painoja tai koukkuja, ne ovat ”hippuloita” tai ”sippuloita” < *šibulas < *kibulas.

Mutta kun tällaisella jäykällä kappaleella,vaikka käteen sopivalla ovaalinmuotoisella- kin, KISKOTAAN SITÄ NARUA, se ei olekaan **kibulas, vaan se on **KABULA(S): kapula! Tämä aspektikuvio on muodostunut KANTABALTISSA.. ]

av. zeu (mit r- Suffix zamarō in zamarōguz- 'sich in der Erde versteckend'),

griech. χθών (khthōn), (n- Erw.) 'Erde, Land = maa', khthōnalòj 'niedrig = alava',
phryg. zemew und Gdanmaa, Pers.-N. aus Gdan,
thrak. Semölà,

alb. dhè,

lat. humus 'Erde, Erdboden',

toch. A tkam· (Gen. tkanis), B kem·,

heth. tegan (Gen. sg. tákna(a)ṥ).

Lat. humus ist von dem sich mit preuss. semmai,

griech. camai (vgl. s.v. žẽmas mit Liter.) deckenden Lok. sg. humi 'auf dem Boden, zu Boden' aus neugebildet worden.

Auf dem Wz.-Nomen, das repräsentiert ist durch

ai. ks·am- (Nom. ks·ɛh), av. zɛu,
griech. khthōnai =
preuss. semmai 'nieder' (s.s.v. žẽmas) beruhen auch
russ. na zem' 'zur Erde', o zem' (mit ü, das auf idg. Nasalis sonans zurückgeht) 'gegen die Erde' usw.,
erweitertes zemovlast' 'topörcàj',
aksl. zem'nú usw. (s.s.v. žemìnis).

Lit. žẽmė zeigt eine Endung, die entweder auf *æ oder auf *iwæ zurückgeht, während slav. zemlja eine anders geartete, auf *-iwɛ oder *-iwæ beruhende Erw. des kons. Themas ist.

Weitere Bildungen: žemelukės, von den abgeschiedenen Seelen gesagt (Miežinis žemeliukas ungenau 'Gott der alten Litauer'), vgl. Daukantas Bud. 150 walgyket mašones žemelukes! (Gebet an sie beim Totenschmaus) 'esst, gütige Seelen der Verstorbenen';

žemobuołys 'Erdapfel, Kartoffel = peruna',
žẽmuoga 'Erdbeere = mansikka' usw. (s.s.v. úoga),
žemdirbỹs 'Bauer = viljelijä',
žemėvalda 'Grundbesitz = maanomistus',
žemžiũra 'ein Gluper (der immer zur Erde sieht)' (M.-Endz. s.v. zemraudzĩtis),
póžemis 'unterirdischer Gang; Unterwelt, Kerker = alamaailma'.

земля

земля́ укр., блр. земля́, др.-русск., ст.-слав. землѩ γῆ, ἔδαφος, ἄρουρα (Клоц., Супр.), болг. земя́, сербохорв. зѐмља, словен. zémlja, чеш. země, слвц. zem, польск. ziemia,в.-луж., н.-луж. zemja.Родственно лит. žẽmė «земля», лтш. zеmе, др.-прусск. semme — то же, сюда же лит. žẽmas «низкий», лтш. zems — то же, авест., др.-перс. zam- ж. «земля», греч. χαμαί «на земле», χαμηλός «низкий», лат. humus, фриг.ζεμέλω «мать-земля», откуда греч. Σεμέλη (Кречмер, Аus dеr Ano- mia 19 и сл.) — образование, аналогичное греч. νεφέλη. Существуют различные расширения древнего к.-основы: др.-инд. kṣam-, авест. zå, греч. χθών; см. Ван- Вейк, AfslPh 42,286 и сл.; Френкель, ZfslPh 13,210; Траутман, Арr. Sprd.418; ВSW 369; М.-Э. 4, 709; Вальде-Гофм. I,664 и сл.;Соболевский,РФВ 66,397.Еще Брандт (РФВ 25,220) предполагал древнюю основу на согласный ввиду ст.-слав. земьнъ без l-epentheti""cum. Ср. также др.-русск. земь,соврем. на́земь, о́земь и под.; см. Преобр. I, 249. Диал. зень, назень могло произойти от *земнь, но также и в результате ассимиляции из наземь.

jatkuu:

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #58

... jatkuu:

" Kusetus ihan muulla sanalla, joka on myös germaanissa?

Sattaa jopa olla, että Riehu yrittää tietoisesti sekoittaa tämäm AIVAN MUUN SANAN kanssa (eikä ole vierasta vahingossa Fraenkelillekaan), tämän:

šeima = heimo, perhe

" Lie. šeima, šeimyna, pr. seimīns, la. saime, r. sem’ja giminiška su go. heiwa-frauja ‘namo ponas’, go. haims ‘kaimas’, s. ang. hām ‘kaimas, namai’ ir t. t. Lie. k., kaip ir kitose ide. k., sąvoka ‘šeima, šeimyna’ kilo iš sąvokos ‘namai’, ‘kaimas’, arba vienaip ar kitaip siejasi su šia sąvoka. "

https://www.etymonline.com/word/home

" home (n.)

Old English ham "dwelling place,house,abode,fixed residence; estate; village; region, country," from Proto-Germanic *haimaz "home" (source also of Old Frisian hem "home, village," Old Norse heimr "residence, world," heima "home," Danish hjem, Middle Dutch heem, German heim "home",Gothic haims "village"),from PIE *(t)koi- mo-, suffixed form of root *tkei- "to settle, dwell, be home." As an adjective from 1550s. The old Germanic sense of "village" is preserved in place names and in hamlet.

'Home' in the full range and feeling of [Modern English] home is a conception that belongs distinctively to the word home. "

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=kaimas

káimas

" Šalia Ch. Stango nurodytų baltų žodžių [pasiskolintų finų] reiktų pridėti: […] lie. káimas-kiẽmas, šeima – fi. kaima, heimo. "

Schmid 1975c, 327

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Pr...

*ḱey-

to lie; settle

Old Armenian: սէր (sēr)
Lithuanian: šeima
Old Church Slavonic: сѣмьꙗ (sěmĭja)
Old English: hām
English: home
Old High German: heim
German: Heim
Old Norse: heimr
Latin: cīvis, cūnae
Old Irish: coím
Irish: caoimh
Ancient Greek: κεῖμαι (keîmai), κώμη (kṓmē)
Sanskrit: क्षेति (kṣéti), शेते (śḗtē)
Avestan: šaēiti

Kantabaltin ja kanta-IE:n muoto ei ole *ḱei, vaan *(t)kʷ´en-, jolla on kantabaltissa kolme aspektia kʷ´in-, kʷ´en- ja kʷ´an-, ja se merkitsee paitsi alueen tai vaikka luolan asuttamista myös puolustamista.

Tästä ei stule Suomi, mutta... ruotsin puolustaja "sven" tästä kyllä saattaa tulla...

(Sverige voi sitten olla keltiiläispittoinen "*Svenrix" tai kokonaan oma sanansa...)

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/sven-s...

sunnuntai, 18. syyskuu 2011

Sven = svin (etymologiaa)

Lithuanian: kìnis (mask. gen. kinio)= eläinlauman, erityisesti sikojen elinpaikka, ihmisen sotkuinen leiripaikka

Etymology: 'Lager der Tiere, bes. der Schweine', auch 'schmutzige Lagerstatt eines Menschen'.

Nach W.-P.1, 399 zu ai. (muinaisintia) khánati 'gräbt' = kaivaa, tonkia,

khanī 'wühlend' = tonkiva, mylläävä,

khaī 'Höhle, Öffnung' = onkalo, kolo, aukko,

khā' 'Quelle = lähde, Brunnen = kaivo',

av. apers. kanī 'graben' = tonkia, kanī 'Graben' 0 tonkiminen,

av. xā 'Quelle = lähde, Brunnen = kaivo' (Kuiper Notes75ff.).

Es gehört aber eher zu lat. caenum 'Schmutz = lika, Schlamm = liete, Kot = sonta, loka, Unflat = saasta, siivottomuus',

inquīnare 'beschmutzen' = liata, usw.;

lat. caenum ist für plebejisches *cœnum aus *coinom, *quoinom urbanisiert = kupunkilaistunut, kaupunkimainen

s. W.-H.1, 131, der auf lat. cūnīre = stercus facere,

unde et inquinare Paulus ex Festo 44, 11L. verweist.

Die von Froehde BB 17,310 mit lat. cūnīre, inquīnare verglichenen

lett. svīns 'beschmutzt = likainen, besudelt= ryvettynyt',

svīnīt, -ēt 'beschmutzen = liata, mit Schweiss besudeln = hikinen (vaate)' hängen vielmehr mit

abg. svinija 'Schwein' = sika,

svinú 'suinus',

lett. suvēns 'Ferkel' = porsas,

preuss. swintian Voc. 682 'Schwein' = sika,

ai. sukaráī , av. huī, griech. hūj, lat. sūs, got. swein 'Schwein' = sika,

etc. zusammen (M.-Endz. s.v. svīnīt, svīns).

Dagegen können mit lat. caenum und Konsorten sowie mit lit. kìnis verglichen werden

schwed. dial. hven 'niedriges, sumpfiges Feld' = alava soinen kenttä,

aisl. hvein- in Ortsn. etc.

Ehkä ”kinis” johdannaisineen on tarkoittanut vihollisen sotilasleiriä, ruotsin ”sven” taas tarkoittaa, aivan päin vastoin... ”leirisotilasta”, sotilaspoikaa, aseenkantajaa, alimman luokan sotilasta (soini).

Kuitenkin tuo seuraava merkitys on todennäköisempi ”svenin” perimmäinen lähde: jokisuistojen sisämaan (suo)asukas, mereltä tarkasteluna, jota Suomi, Häme ja saamekin ovat tarkoittaneet, samoin ja latvian ”zemgalli” ja liettuan ” žemaitti”, alaliettualainen.

Lithuanian: kinễ, kinìs = kuiva suosaareke, kuiva(tun) suon pintakerros

Etymology: 'trockene Stelle in einem Moor' = suo,

nach Būga KS 2291 zu lett. cin(i)s, cine, ciṇa 'Hümpel' = läjä, kasa, rypäs

cinata 'Hümpel = kasa, läjä, rypäs, Mooshügel = sammalmätäs'.

Doch vergleichen Zubatý AslPh. 16,386 = Studie I 2,91 ff. und M.-Endz. s.v. cinis die lett. Wörter vielmehr mit

lett. cināties 'sich wie das Moor in die Höhe heben = kaartua kohosuon tapaan, sich erheben = kohota (geom.), hinaufschwingen = taipua koholleen',

dessen Bed. z.T. durch cilāties 'sich erheben' = kohota,

(verw. mit lit. kélti = nostaa, etc., s.d.) beeinflusst sei.

Endzelin bei M.-Endz. s.v. cinis sowie FBR 11,140 bringt mit den lett. Wörtern noch

čech. čníti '(hervor)ragen' = rynnätä pystyyn,

abg. začęti 'anfangen' = aloittaa (erä),

russ. kon 'Anfang' = erä, aloitus (pelissä ym.), etc. zusammen,

ferner ir. cinim 'entspringen' = karata, alkaa pulputa,

cenél 'Geschlecht' = sukukunta, heimo.

Gehört lit. kinễ, -ìs nicht zu lit. kìnis 'Lager der Tiere, bes. der Schweine, schmutzige Lagerstatt eines Menschen' (s.d.)?

Jotvinki:

http://www.suduva.com/virdainas/

kinis = lair = pesäluola
kīnīt = to struggle (Inf) = taistella
kint = to begin (Inf) = aloittaa

Preussi:

http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf

KĪNA <45> [erkīnina] įtampa = veto(jännitys), varžybos = kilpailu, riita, kina

KĪNENIKS <32> [Kīna MK] varžovas = kilpailija, vastustaja

KĪNINTUN...kininna...kininnā <85> [erkīnina 117 VM] veržti = kiristää, puristaa, jännittää (kireälle), suveržti = puristaa yhteen, veržti kà iš ko = vetää puristaa jo(ta)kin ulos jostakin

KĪNINTUN SI <85> [erkīnina 117 VM] susiveržti = puristaa (liittymään) yhteen, – paggan (psp gen) derėtis dėl = neuvotella hinnasta, – per (acc) varžytis (dėl) = tapella, kilpailla jostakin

KĪNSENIS [Kīntwei drv] gūsis = katko, repeämä, šuoras = puhuri, veto (kylmä ilmavirta)

KĪNSNA [Kīntwei drv] veržimasis (siekis) = kiristys- (jänne), siekis = jänne,

KINSTWEI...kinsta...kinttā kęsti (pakęsti) (<*kensti) = kestää, kantriam būti = pysyä lujana

KINTUPS [Kintopp DIA] kinas = kitti

KĪNTWEI...kenna...kinnā [erkīnina 117 VM] veržtis = pyrkiä (raivoistsi), repeillä, hajota, riuhtoa, raivota, – (prei acc) siekti (veržtis prie) = tavoitella vimmatusti jotakin

(kuurilais-er:llä ki(n)ner(s)? > kinner(jänne)? hämeessä tunnetaan myös verbi ”kinnata” = kiristää, jokin osa enemmäkin kuin muut, haitallisesti)

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=kinis...

” a) kìnis (2)

arī pārn. miga = hevosten ym. nukkumapaikka (myös kuvaava: ”läävä”, ”luukku”, ”kotiluola”)

putnu) ligzda, lizda = (lintujen) pesä, pesimäyhteisö

b) kinìs (gen. kiniẽs) (4) s. virs ūdens sazēlis augu slānis = kuiva kasvikerros (suo- pohja-)veden yläpuolella

http://www.etymonline.com/index.php?search=schwein...

” swine = sika

O.E. swin "pig, hog,"

from P.Gmc. *swinan (cf. O.S., O.Fris. M.L.G., O.H.G. swin, M.Du. swijn, Du. zwijn, Ger. Schwein), neut. adj. (with suffix *-ino-)

from PIE *su- (see sow (n.)). The native word, largely ousted by pig.

sow (n.) = emakko

O.E. sugu, su "female of the swine,"

from P.Gmc. *sugo (cf. O.S., O.H.G. su, Ger. Sau, Du. zeug, O.N. syr),

from PIE base *su-

(cf. Skt. sukarah "wild boar, swine;" Avestan hu "wild boar;" Gk. hys "swine;" L. sus "swine," swinus "pertaining to swine;" O.C.S. svinija "swine;" Lett. sivens "young pig;" Welsh hucc, Ir. suig "swine; O.Ir. socc "snout, plowshare"),

possibly imitative of pig noise, a notion reinforced by the fact that Skt. sukharah means "maker of (the sound) 'su.'

" Related to swine. As a term of abuse for a woman, attested from c.1500.

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Pro...

” *suh₁- = swine

Eng. sū/sow, Ltv. sivēns, Russ. свин (svin), Skr. सूकर (sūkara), Alb. thi, Gk. ὗς (hus), Gm. sū/Sau, Toch. —/suwo, Ir. socc/soc, Welsh hwch, Polish świnia, Lat. sūs, Umbrian sif, ON sýr, Goth. swein, Av. hū ”

http://starling.rinet.ru/cgi-bin/etymology.cgi?sin...

Nämä sanat ovat kantabltin juuren *ken- johdannaisia toistuvuutta osittavalla päätteellä -s- (t/d) (ne siis eivät seuraa tuosta, mitä linkissä sanotaan):

https://www.tiede.fi/comment/1442465#comment-1442465

" kìsti (kiñta, kìto) = muuttua, muunnella, muttaa paikasta toiseen,

kęsti (kenčia, kentė) = kestää

"kąsti (kanda, kando) = pystyä, purra johonkn (esimerkiksi hampaat tai työkalu johonkin aineeseen), voida saada muuttumaankantaa > "kantaa" = kestää kuormaa, vetää (laiva tietyn määrän jne.) "

Mutta Grüntahlin "kritiikkiin".

Näin meidän kesken sanoen: MINKÄÄN näistä sanoista EI TARVITSETULLA KANTABALTISTA - ja Riehulla on PYHÄKOLUN TIEDOT NIIN KANTABALTISTA kuin vrmaan kantagermaanistakin,JOKA EI OLE GOOTTIA kuten pan-germanistit näyttävät luulevan!!!

Vanhinkin sana Saimaa on vasarakirveskieltä, JOKA ON KAUAKSI EHTINYT KANTABALTISTA - jopa kauemmaksi kuin nykyinen liettua!

Riehu: " 2. kgerm. *sãma- 'tumma; hämärä, pilvinen' (kohta 6),

3. kieur. *ghom-yã 'maa' (kohta 7) ja

4. esigerm. *ghm-ön 'ihminen' (kohta 8).

Kahdessa ensimmäisessä vaihtoehdossa Suomi esitetään samaa alkuperää olevaksi kuin Häme ja saame(lainen), kahdessa jälkimmäisessä se on selitetty niistä riippumattomaksi lainaksi.

2. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan Suomi palautuisi siis samaan balttilaisten kielten 'maata' merkitsevään sanaan (kbalt. *šemê) kuin Häme ja saame.

Yksi tämän (Suomi << kbalt. *šemê 'maa' -)selityksen ongelmia on se, voidaanko vksm. *šämä-variantin lainautuminen balttiin muodossa *šãma selittää adekvaatisti. Tätä on epäilty kysymällä, olisiko ä ensi tavussa kuitenkaan odotuksenmukaisin vastine eikä kantabaltin väljin etuvokaali ẽ (e).

Kalevi Wiik (1996) on esittänyt, että varhaiskantasuomenn *ä:n korvaaminen kantabaltin ainoalla väljällä vokaalilla *a olisi odotuksenmukaista. Vokaalin pidentyminen taas johtuisi siitä, että varhaiskantasuomen painollinen ä olisi tulkittu lainansaajakielessä pitkäksi.

Se, että varhaiskantasuomessa kantabaltin e/ẽ korvattiin väljällä etuvokaalilla ä ei suoraan päde toisinpäin, koska kielten fonotaksi oli erilainen. Vaikka etisyys on fono- logisesti distinktiivinen piirre,on täysi syy olettaa,että se on mekaniikaltaan kantabal- tissa selvästi poikennut (varhais)kantasuomesta, jossa etisyyteen liittyy vokaalisoin- nun takia liuta fonologisia sääntöjä. Vastaavastihan esimerkiksi labiaalisuus on dis- tinktiivinen piirre, mutta useimmissa suomalais-ugrilaisissa kielissä se ei ole fonolo-gisten sääntöjen kannalta yhtä dominoiva kuin marissa tai turkkilaiskielissä, joissa esiintyy ns. labiaalista vokaaliharmoniaa. Marissa ilmiö johtuu turkkilaiskielten vaikutuksesta.

Se, että saksassa väljä etuvokaali korvataan väljimmällä mahdollisella etuvokaalilla, on ymmärrettävää. Saksahan ei etisyyden suhteen ole neutraali,mistä umlaut on pa- ras esimerkki.Vaikka niittymarikaan ei ole etisyyden suhteen aivan neutraali, voidaan siitä esittää esimerkkejä, joissa nimenomaan väljyysaste on ratkaissut substituution: tataarin ä:n vastine niittymarissa on a (vuorimarissa ä on itsenäinen foneemi) esim. ma. aspe 'parsa' < tat. äspa id., ma. kapǝr 'joukkio, (ihmis)lauma' < tat. käper 'ei- muslimit, uskottomat' (Isanbajev 1994: 21, 66). Vastaavasti myös udmurtissa tataarin ä:tä vastaa tavallisesti a (poikkeuksena murteet, joissa esiintyy ä), esim. udm atas < tat. ätäs 'kukko' (Csücs 1990:46-47).

Ongelmallisempana voidaan Wiikin oletuksen kannalta pitää sitä, että latvian itäme-rensuomalaisissa lainoissa ims. ä on korvattu latv. e:llä (esim. latv. ķepa 'karhun käpälä' < li. käpâ '(koiran, kissan) käpälä'; SAl:n 474).

Mutta latviassa e:llä (samoin e:llä) onkin nykyään kaksi allofonia, puolisuppea ja väljä. Toisaalta latviassakin on osoitettavissa tapauksia, joissa a vastaa kantaindoeuroopan puolisuppeita vokaaleita *e ja *o.

100

Latvian murteista löytyy esimerkkejä, joissa sananalkuista e:tä vastaa a (Rudzīte 1993: 138-140). Latvian e:n jaautumista kahdeksi allofoniksi onkin pidetty myöhem- män kehityksen tuloksena (Rudzīte mts. 134-138). Wiikin esittämä selitys balttilai- sesta äännesubstituutiosta on nähdäkseni siis paitsi mahdollinen myös perusteltu.

3. Mainittuun balttilaisten kielten sanaan perustuvan selityksen (Suomi << kbalt. *žemê 'maa') toinenongelma on ollut se,kuinka kantabaltin ensimmäisen tavun väljäs- tä vokaalista (ä) olisi kehittynyt puolisuppea (*ō > sm. uo). Indoeuropeistit ovat katso- neet tämäntyyppisten lainojen (balttilaisperäisten sanojen huone, tuohi, vuohi, vuona, vuota) viittaavaan siihen, että ne ovat peräisin balttilaismurteesta, jossa kantabaltin ā ääntyi labiaalisesti.

Se, että baltin ā:ta vastaa itämerensuomessa ō,voi kertoa yhtä lailla lainansaaja- kuin lainanantajakielen fonotaksista. Vaikka käsitykset uralilaisen ja suomalais-ugrilaisen kantakielen vokaalijärjestelmästä (E. Itkonen 1961: 63, Janhunen 1981: 246 - 249, Sammallahti 1988) poikkeavat yksityiskohdiltaan, ollaan yksimielisiä siitä, että itäme- rensuomen pitkä ā on suhteellisen myöhäinen, vasta kantasuomalainen uudennos.

Pitkän väljän vokaalin rekonstruoimiseksi edes varhaiskantasuomeen ei ole perusteita. Pitkien puolisuppeiden vokaalien (*ẽ ja *ō) ikä ei ole yksiselitteinen, mutta on olemassa joitakin perusteita niiden rekonstruoimiseksi varhaiskantasuomea varhemmiksikin.

Voi siis olla, että kantabaltin *ã:n substituoiminen kantasuomen *ō:lla kertoo enemmän lainansaajakielen fonotaksista kuin lainanantajakielen foneettisesta artikulaatiosta. Muun muassa tästä syystä olen arvellut (Grünthal 1997: 69) Suomen etymologiaa pohtiessani, että *ã:nkorvaaminen *ö:lla voitaisiin selittää kantagermaanin vokaalijärjestelmällä.Kantagermaanissa ei tunnettu *ã:ta,minkä takia sen luonteva substituutioolisi väljin pitkä takavokaali *ō. Pääasiallinen peruste sanan kantagermaanivaiheen olettamiseen on silti ennen kaikkea sananalkuinen sibilantti (ks. kohtaa 5).:

4. Pidän edelleen hylättävänä ajatusta siitä,että Suomi olisi lainattu itämerensuomeen sellaisesta kantabaltin muodosta (*sāmas), joka olisi saatu kantasaamen muodosta *såmå (< vksm. *šämä < kbalt. *šemê `maa').Ongelmana on suhteellinen kronologia. Varhaiskantasuomioletuksen avulla voidaan melko tyydyttävästi selittää itämerensuomalaisten ja saamelaisten kielten historia (Korhonen 1981), vaikka myös sitä vastaan puhuvia argumentteja on soitettu. Yksiselitteisimmät innovaatiot, jotka varhaiskantasuomiselityksen mukaan johtivat saamen ja itämerensuomen eroamiseen, johtuvat itämerensuomeen kohdistuneesta voimakkaasta balttilaisesta ja germaanisesta vaikutuksesta. Kantasaame rinnastuu rekonstruktiotasona lähinnä myöhäiskantasuomeen. Ei voida ajatella, että varhaiskantasuomalaisena aikana kantabalttiin olisi voitu saada lainoja, joissa esiintyy vasta varhaiskantasuomea myöhemmän rekonstruktiotason, kantasaamen, äänteenmuutoksia.

2. Ensimmäisen tavun vokaalin kannalta voimme yhtä hyvin puhua kantasuomalaisesta substituutiosta. Ensim-mäisen tavun pitkän vokaalin avulla voidaan myös selittää, miksi toiseen tavuun tuli ainoa mahdollinen ei-väljä vokaali (e/i): väljä vokaali (a) olisi ollut fonotaksin vastainen (E.Itkonen 1961, Korhonen 1988). Vokaalien kvantiteettikorrelaation laajentuminen kantasuomalaisena aikana sopii yksiin erityisesti germaanisten kontaktien vaikutuksesta konsonanttijärjestelmässä tapahtuneiden muutosten (Posti 1953) kanssa. Konsonanttien määrän väheneminen on osa suurempaa fonotaktista murrosta. Sen takia oli pakko löytää uusia keinoja ja hyödyntää laajemmin esimerkiksi kvantiteettikorrelaatiota.

101

Toinen selitys saamenkielen alkuperäksi on ns. kielenvaihtohypoteesi.

Se on jatkuvasti kulkenut saamen kielen ja saamelaisten historiaa koskevien käsitysten kylkiäisenä, vaikkei sitä ole pitkään aikaan yritetty konkreettistaa kielellisillä argumenteilla.Saamelaisten kielenvaihtoteoriasta lähdettäessä jouduttaisiin niin ikään olettamaan, että saameen on tullut voimakas itämerensuomalainen adstraatti. Sen taas olisi kaiketi täytynyt olla niin vanha, etteivät tyypilliset balttilais- ja germaanikosketuksista aiheutuvat itämerensuomalaiset äänteenmuutokset ja fonotaksissa tapahtunut murros ole vielä tunnistettavissa saamessa.

Kantasaamesta lainautumista vastaan puhuu myös se Koivulehdon (1998b) toisaalla osoittama seikka, että kantasaameen tulleiden germaanisten lainojen aikaan sekundaaristi kehittynyt germ. ã on korvattu saamen a:lla eikä kantasaamessa ole siis vielä tuolloin tunnettu väljien vokaalien kvantiteettikorrelaatiota. Vokaalien pidentyminen on koskenut kumpaakin väljää vokaalia (vksm. *a ja *ä). Pohjoissaamen väljien vokaalien kvantiteettikorrelaatio on väljien vokaalien osalta syntynyt vasta kantasaamen jälkeen (Korhonen 1981:88-92). Siten ei ole perusteita olettaa, että väljien vokaalien pidennys olisi tapahtunut kantasaamessa niin aikaisin, että sana olisi ehditty lainata takaisin kantabalttiin. Ajatus siitä on anakronistinen.

5.Koivulehdon ja Wiikin ajatuksia kehittelemällä rakentamaani (Grünthal 1997: 62 -7 2) selitystä (k)baltt. *žemê > vksm. *šämä > (k)baltt. *šāmas' > germ. *sōma > (m)ksm. *sōme) on kritisoitu siitä, että Suomi olisi lainattu ensin kantabaltista kantagermaaniin ja vasta sitten kantasuomeen.

Tällä tavalla oli mahdollista esittää äänteelliset perustelut sille, miksi balttilaista suhusibilanttia š vastaakin suhuton s ja myös se, miksi väljää balttilaista vokaalia *ā vas- taakin puolisuppea *ō. Viimemainittu piirre voidaan tosin selittää myös ilman germaa- nista välivaihetta, kuten edellä olen todennut. Kantagermaanista sana (*söma-) on selityksen mukaan lainautunut vasta myöhäiskantasuomalaista rekonstruktiotasoa edustavaan itämerensuomalaiseen kielimuotoon (*söme-). Oletuksen mukaan sana olisi kehittynyt kantagermaanissa lähes myöhäiskantasuomea vastaavaan muotoon. En siis oleta baltt. š:n kehittyneen s:ksi itämerensuomessa vaan germaanissa, minkä takia se olisi voinut säilyä sibilanttina s frikatiivistumatta h:ksi niin kuin vksm. *š:lle on käynyt.

Suomea ei jouduta tässä mallissa pitämään olennaisesti nuorempana kuin muita tunnettuja balttilaislainoja, vaan vertaamaan sitä eri-ikäisiin germaanilainoihin. En myöskään oleta, että baltista lainattu sana olisi propristunut vasta kantasuomessa, vaan lainautumisen yhteydessä. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Esimerkiksi suahili merkitsee sananmukaisesti ´rannikon asukkaita' (Anhava 1998:130), mutta on propristunut lainautuessaan muihin kieliin. Esittämässäni mallissa joudutaan olettamaan, että nimi olisi voinut säilyä gerrnaanissa s-alkuisena niin kauan, ettei gerrm. s > ksm. š- substituutio enää toiminut. Ajatus on siis, että se alue Lounais-Suomessa, jossa nimi oli käytössä, säilyi kieleltään germaanisena pitkään.

Torjun sen vastaväitteen, ettei germaaniselle *sōma-rekonstruktiolle ole mitään perusteita, koska sen etymologisiajatkajia ei esiinny tuntemissamme germaanisissa kielissä. Vaikka emme tunne yhtään germaanista kieltä, jota oli puhuttu Suomessa kivikaudelta lähtien, oletamme (esim. Koivulehto 1984), että germaania ja sen varhaismuotoja on puhuttu myös Suomen lahden pohjoispuolella.

102

Se, että gerrnaaniset lainat heijastavat gerrnaanisten kielten eri-ikäisiä kerrostumia tukee mahdollisuutta, että (kanta)germaania on voitu puhua pitkäänkin ennen sen katoamista, olkoonkin, että maahan olisi virrannut myös uutta germaanista väestöä.

Kielellinen yhtenäistyminen on mennyt Etelä-Suomessa niin pitkälle jo esihistoriallisena aikana, että muut mahdolliset kieliryhmät ovat assimiloituneet kieleltään itämeren-suomalaiseen väestöön. Käytettävissämme ei juuri ole metodisesti hyväksyttäviä keinoja jäljittää muuta kuin itämerensuomea koskettavaa kielellistä kehitystä.

Se, että nykyään tunnetuista germaanisista tai balttilaisista kielistä olisi löydettävissä jälkiä esimerkiksi Suomenlahden pohjoispuolella tapahtuneista kosketuksista, edellyttäisi, että täältä olisi tapahtunut kielellisiäkin seurauksia aiheuttanutta ››paluumuuttoa›› germaanien tai balttilaisten migranttien lähtöalueille.

Ajatus germaanisissa kielissä tavattavista vanhoista balttilaislainoista on ylipäätään metodisesti arveluttava, koska sellaisista ei missään gennaanisessa kielessä tietääk- seni ole näyttöä (historialliselta ajalta tunnetut kielikontaktit, kuten baltiansaksan kosketukset Baltiassa puhuttuihin kieliin, ovat toinen asia). Koska kuitenkin itämerensuomalaisissa kielissä voidaan kiistatta osoittaa balttilaista myöhempi gerrnaaninen vaikutus ja koska sekä balttilais-itämerensuomalaisia että germaanis-itänerensuomalaisia kontakteja voi hyvin perustein olettaa olleen Suomenlahden pohjoispuolella, on perusteltua kysyä, eikö jokin balttilainen kieli ole voinut vaikuttaa germaaniseen.

Itämerensuomalaisten kielten kielihistoria kertoo tavallaan tästäkin: balttilaiset ja sitä vanhempaa perua olevat sanat ovat kulkeneet saman germaanisen seulan läpi. Eikä tämä kosketa vain sanastoa, vaikka tässä käytävä keskustelu siihen rajoittuukin.

Suomen selittäminen balttilaisten kielten 'maata' merkitsevän sanan pohjalta on ongelmallista siksi, että jos oletetaan toisen tavun e:n olevan alkuperäinen (ei sekundaarin a:n substituutio) kuten vanhoissa e-vartaloisissa sanoissa (poikkeuksia peitsi ja tiili), joudutaan kysymään, eikö kantasuomalainen muoto sōme kuitenkin olisi suhteellisen varhainen.

Myöhäiskantasuomessahan ensitavun pitkä vokaali saattoi kombinoitua jo muuhunkin toisen tavun vokaaliin. Sibilantin s takia kyseessä ei voisi olla kovin varhainen germaaninen laina.

Tästä syystä tätäkin selitysmallia väijyy anakronistisuuden vaara. Mitä selityksen yhteensopivuuteen muun kielihistorian kanssa tulee, problemaattisin mutka matkassa on lainautuminen takaisin (kanta)balttiin, mutta se on yhteinen Koivulehdon (1993) alkuperäisen mallin kanssa. Muilta osin malli on luontevasti sovitettavissa thomsenilaiseen lainasanakerrostumien suhteelliseen kronologiaan: ensin balttilaiset, sitten germaaniset, jotka lo- pulta johtivat varhaiskantasuomen kehittymiseen myöhäiskantasuomeksi.

Selitysmallini etuna pidän sitä, että Suomen nimi saattaisi olla nivellettävissä itämerensuomalaiseen kielihistoriaan joutumatta olettamaan nimen vaeltamista kulkijoiden ja kauppiaiden mukana. Se voi olla ikivanha toponyymi ja suoraa perintöä esihistoriallisesta ajasta samalla alueella (Lounais-Suomi).

Ongelmana on se, ettei äänteellistä kehitystä voida selittää mekaanisesti eteneväksi vaan kehityksessä joudutaan olettamaan perinteistä äännehistoriallista konseptiota mutkistavia välivaiheita. Nähdäkseni äänteelliset kriteerit eivät kuitenkaan riitä ehdottomasti kumoamaan Suomen nimen johtamista balttilaisten kielten ´maata' merkitsevästä originaalista. 6.

Koska Suomen nimen selittäminen ei yksiselitteisesti onnistu itämerensuomalaisen äännehistorian ehdoilla, Koivulehto (1997:161-162) ja Kallio (1998b: 615-619) ovat etsineet vielä uusia mahdollisuuksia. Koivulehto on esittänyt Suomen lähtöadjektiivia *sæma- (> vksm. *šämä > sm. *hämä, saa. Sápmi), jonka > skandinaavisten jatkajien kohdaksi kantagermaanin merkitys on ihmisestä puhuen 'tumma', ilmasta puhuen 'hämärä, pilvinen'››. Perusteena Koivulehto esittää, että musta on Suomessa ollut yleinen lisä- ja sukunimenä. Alueen-nimestä *Hämä olisi ››selvennykseksi» alettu käyttää johtimellista muotoa Häm-eh, kun sen asukkaita oli alettu kutsua hämäläisiksi.

Äänteellisesti ja morfologisesti selitys toimii. Johdostyyppi -eh on ollut produktiivinen balttilaisten ja germaanisten lainakosketusten aikaan. Useissa tapauksissa on suorastaan osoitettavissa lainaoriginaali, jossa ims. -eh-aineksella on tarkka vastine (Koivulehto 1992).'

Jos kuitenkin Hämeessä on näkyvissä johdinaines, herää kysymys, miksi Suomessa sitä ei olisi. Koivulehdon ajatus on ymmärtääkseni se, että sanan merkitys olisi kahdessa toisilleen läheisessä kielimuo-dossayksinkertaisesti analysoitu eri tavoin. Johtimetonta nimitystä Suomi olisi käytetty ihmisistä. Nähdäkseni jotenkin olisi perusteltavissa se,että aluetta olisi alettu kutsua 'tumma, hämärä' jne. -merkityksisellä adjektiivilla. Sen sijaan pidän epäuskottavana, että ihmisiä olisi alettu nimittää samalla ekspressiivisellä ja voimakkaasti identifioivalla adjektiivilla ilman, että siitä olisi tehty ainakin johdosta tai että kyseessä ei rakenteellisesti olisi alkujaan yhdysnimi. Emmehän tee niin nykyäänkään: esimerkiksi sekä Mustonen että mustalainen ovat adjektiivista johdettuja muotoja. Melkoinen joukko yksiosaisia suomalaisia paikan- nimiä sisältää ilmauksen, jota ei tunneta appellatiivisena lainkaan, koska se perustuu proprissa tapahtuneisiin muutoksiin (esim. Mustio > Mustajoki) (Kiviniemi 1975:60). Se, että musta on tunnettu lisänimenä, on lausesemanttisista syistä täysin eri asia. Nimityyppi Musta Mikko voidaan rinnastaa paikannimiin (joista sitten on taas tullut sukunimiä) kuten Mustajoki, Mustakallio ja Mustalahti, joissa yhdyssanan perusosa (joki, kallio, lahti) ilmaisee paikan laadun ja määriteosa musta täsmentää sitä. Ilman perusosaa Mikko nimi Musta olisi ihmisestäkin käytettynä elliptinen. Paikannimiin henkilön-nimet ovat kulkeutuneet lähinnä talonnimien kautta (Kiviniemi mts. 44 - 45).

Antonyymiset ilmaukset ovat tavallisia suomalaisessa paikannimistössä, mutta niihin liittyy olennaisesti myös binaarisen vastaparin mahdollisuus (Valkea-järvi), vaikka läheskään aina paria (Isokyrö ja Vähäkyrö) ei olekaan olemassa. Esimerkki mustalainen valkolainen (tai neekeri, joka perustuu italian 'mustaa' merkitsevään sanaan; SSA2 1995: 21 1) kertoo paitsi antonyymisyydestä myös nimenantajas- ta: tällaista halventavaa nimitystä ei käytetä itsestä vaan toisesta, antropologisesti selvästi erottuvasta ryhmästä.

Itämerensuomalaisissa kielissä voidaan saman propristuneen vartalon avulla nimittää sekä ihmisiä että aluetta ja tarvittaessa tarkentaa tällaisia vieraskielisiin nimiin perustuvia ilmaisuja esimerkiksi sa-noilla maa, kieli, kansa jne. Suffiksaation avulla voidaan viitata ihmisiin. On perusteltua olettaa, että samalla tavalla myös kantasuomalaisena aikana ihmisistäja alueista käytettävien nimien välillä on ollut selvä ero.

3. “Ei liene mahdotonta, että koko johdintyyppi olisi syntynyt lainakosketusten vaikutuksesta ja reanalysoitunut johdinmorfeemiksi. Ltämerensuomalaisissa kielissä on eräitä lainasanoille tyypillisiäjohtimia, joiden on katsottu tulleen kieleen lainakontaktien vaikutuksesta. Tällaisia ovat esimerkiksi -As, -is, -iO jne. (Nikkilä 1994, Hahmo 1997) .

104.

Suomalaisessa paikannimistössä yksiosaisina niminä tavattavat appellatiivit esiintyvät yleensä myös yhdysnimissä määrite- tai perusosina. Tavallista on, että yhdysnimessä tapahtuu varsinkin perusosan ellipsi ja toisinaan rakenne-muutos johtaa suffiksaatioon (Kiviniemi 1975: 23-43). On vaikea ajatella, että Suomi olisi ellipsinkään seurauksena siirtynyt merkitsemään aluetta, jos se alkuaan olisi viitannut ihmisiin. Johtimettoman, ihmiseen viittaavan etnonyymin primaariutta on perusteltua olettaa lähinnä silloin, jos kyseessä on lainasana (lyydi, tšuudi) ja lainanantajakielessä on perusteet siihen. Ei siis ole todennäköistä, että Suomi olisi lainattu mainitusta kantagerrnaanin adjektiivista.

7. Tarkastelen vielä kahta viimeistä, Petri Kallion (1998b) esittämää vaihtoehtoa selittää Suomi lainasanaksi. Näppärän äännehistorioitsijan käsissä indoeurooppalaisten kielten äännehistoria tarjoaa niin paljon portaita, että yhdellekin sanalle voidaan ehdottaa aika monta lainaoriginaalia. Esimerkiksi indoeurooppalaisten kielten sananalkuiset ja osin myös sanansisäiset konsonanttiyhtymät ovat kaikissa kantakielivaiheissa olleet itämerensuomalaisten kielten esimuotojen fonotaksin vastaisia. Niiden substituoiminen on perustunut äänteelliseen yksinkertaistamiseen. Tästä syystä on melkein todennäköistä, että indoeurooppalaisista kielistä voi löytyä yhdelle sanalle montakin äänteellisesti toimivaa vastinetta.

Ensimmäinen Kallion etymologioista perustuu siihen Koivulehdon (1993) alkuperäiseen, mutta myöhemmin hylkäämään ajatukseen, että nimi olisi perua va- sarakirveskulttuurin ajasta. Kallio on toisaalla (l998a) perustellut, miksi silloin ei voida vielä puhua balttilaisesta kielimuodosta.

[Helvetin vale!]

Tuohon aikaan luontevammin sijoitettavaan indoeurooppalaiseen kantakieleen voidaan sen sijaan rekonstruoida 'maata' tms. merkitsevä

1a) sana *ghöm (> av. Zam),josta olisi lainattu vksm.*cöme > mksm. *sömi. Samaan vartaloon perustuva vaihtoehto olisi

1b) lainautuminen ››esiba1ttilaisesta››, joskin rekonstruktiotasoltaan kantaindo-eurooppalaisesta muodosta *g"'om-yã (> liett. Murt. Zãmé, mpr. Same) > vksm. *šoma > mksm. *sömi > sm. Suomi. Todennäköisempänä selityksenään Kallio pitää sitä, että'

2) Suomi on peräisin ››esigerrnaanisesta» sanasta *gwm-ön 'ih-minen' tms. (>goott. Guma jne.) > vksm.*šoma > *sömi jne.

Näissä selityksissä ei oteta lainkaan kantaa saamelaisten nimityksen sápmi alkuperään: se ei voi olla perua näistä rekonstruktioista.Kallio tyytyykin hyväk- symään sille vanhan rinnastuksen Hämeeseen ja lähtee siitä, että se on eri alkuperää kuin Suomi.

Vaihtoehdossa 1a Kallio operoi vartalolla, jolle hän ei esitä jatkajia pohjoisista indoeurooppalaisista kielistä. Koska indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruointi perustuu tunnettujen tytärkielten vertai-luun, on kantakieleen teoriassa mahdollista rekonstruoida sellaisia sanoja, joilla esiintyy jatkajia vähintään kahdessa samaan kielikuntaan kuuluvassa kielessä riippumatta vertailussa käytettävien kielten puhuma-alueiden maantieteellisestä sijainnista. Tämän takia maantieteellinen levikkikriteeri on esimerkiksi uralilaisten kielten lainasanoja jäljitettäessä erittäin tärkeää - se, että sanalla on jatkajia jossakin kyseeseen tulevan kontaktialueen läheltä tunnetussa kielessä. Tämä ehto ei la:ssa toteudu, mutta sen vaihtoehdossa 1b kylläkin: sanalla on jatkajia balttilaisissa kielissä.

Jälkimmäisen vaihtoehdon ainoa heikkous on se, että originaalin lyhyttä o:ta vastaakin pitkä ö. Toisaalta ö näyttää kehittyneen epä-odotuksenmukaisesti myös joihinkin muihin sanoihin, kuten Kallion mainitsemassa sanassa suoli.

105.

Muilta osin selitys sen sijaan on melko lähellä edellä tarkasteltua ajatusta, että Suomi olisi peräisin nykybalttilaisten kielten 'maata' merkitsevän sanan kantamuodosta *zémã. Olennainen ero on se, että Häme ja saa. sápmi ovat tämän selityksen mukaan eri alkuperää, mikä on muutenkin Suomea koskevissa pohdinnoissa edelleen otettava huomioon yhtenä mahdollisuutena. Selityksen arvioinnissa on otettava huomioon vielä se, kuinka todennäköistä on, että ››esi-›› ja kantabaltissa olisi käytetty kahta eri 'maata' merkitsevää sanaa, joista kumpikin olisi kehittynyt etnonyymiksi.

8. Kallio ei tyydy tähän, vaan päättelee, että 'ihminen' ››on omakielisten etnonyymien selvästi yleisin merkitys,joten jos Suomi' on alkujaan ollut etnonyymi, se on todennäköisimmin tarkoittanut 'ihmistä'›› (Kallio l998b: 617). Samasta juuresta Kallio johtaa vielä 'ihmistäkin' merkinneen c) johdoksen *ghm-on, jonka varhaiskantasuomalaiset olisivat lainanneet sellaisenaan proprina ››samaan käyttötarkoitukseen» äänneasussa *ćoma (>Suomi).

[Sana ihminen ei ole ollut tuollainen, vaan kantabaltissa luultavasti g´men, jossa -en on neutrin pääte. Siitä tulee luutavasti myös ruotsin "man". Liettua žmuo tulee säännöllisesti, monikko žmunis on vähän epäsäännöllinen. Käytössä on enempi sana žmogus, mon. žmones,joka on johdos.]

Se, että esimerkiksi indoeurooppalaisista tai turkinsukuisista käytettävät etnonyymit ovat usein luonteeltaan etnisiä (ihmisiä tai väestöä määrittäviä) ja perustuvat joskus jopa henkilönnimiin, eivät geografiia (paikkaa rajaavia), on nähdäkseni seurausta etenkin kulttuurimuodosta ja kuvastaa elintapoja eikä oikeuta kielellisiin päätelmiin. Siellä, missä väestön liikkuminen on tyypillistä elinkeinon takia (esim. paimentolaisuus tai eränkäynti) tai missä ei esimerkiksi sotaisien aikojen takia ole oltu kiinteästi sidoksissa tiettyyn alueeseen, on ihmisten keskinäinen sidos ja yhteiskuntajärjestelmä ollut ymmärrettävästi tärkeämpi motiivi myös etnonyymien synnylle. Missä alueellinen yhteys on selvä ja vakiintunut, on taas geografinen (alueeseen liittyvä motiivi) tärkeä.

Nykysuomessa useimmista vieraista maista käytettävä nimi (perusmuoto) on primaari sen asukkaista käytettävään nimitykseen (johdokseen) verrattuna (Ranska - ranskalainen). Sama suhde näkyy myös pareissa Savo – savolainen, Häme – hämäläinen, Lappi – lappalainen eikä kyseessä ole pelkästään analogia. Ja edelleen lähialueilta Inkeri-inkerikko ~ inkeriläinen tai vatja(n kieli

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #59

jatkuu...

Riho: " Se, että esimerkiksi indoeurooppalaisista tai turkinsukuisista käytettävät etnonyymit ovat usein luonteeltaan etnisiä (ihmisiä tai väestöä määrittäviä) ja perustuvat joskus jopa henkilönnimiin, eivät geografisia (paikkaa rajaavia), on näh- däkseni seurausta etenkin kulttuurimuodosta ja kuvastaa elintapoja eikä oikeuta kielellisiin päätelmiin. Siellä, missä väestön liikkuminen on tyypillistä elinkeinon takia (esim. paimentolaisuus tai eränkäynti) tai missä ei esimerkiksi sotaisien aikojen takia ole oltu kiinteästi sidoksissa tiettyyn alueeseen, on ihmisten keskinäinen sidos ja yhteiskuntajärjestelmä ollut ymmärrettävästi tärkeämpi motiivi myös etnonyymien synnylle. Missä alueellinen yhteys on selvä ja vakiintunut, on taas geografinen (alueeseen liittyvä motiivi) tärkeä.

Nykysuomessa useimmista vieraista maista käytettävä nimi (perusmuoto) on primaari sen asukkaista käytettävään nimitykseen (johdokseen) verrattuna (Ranska - ranskalainen). Sama suhde näkyy myös pareissa Savo – savolainen, Häme – hämäläinen, Lappi – lappalainen eikä kyseessä ole pelkästään analogia. Ja edelleen lähialueilta Inkeri-inkerikko ~ inkeriläinen tai vatja(n kieli < maakunnannimi Vaiga – vatjalainen. Myös itämerensuomalaisissa etnonyymeissä on kiistatta etnisiä etnonyymejä,kuten lyydi tai tšuudi, mutta niiden synty liittyy läheisesti kielikontakteihin, edellä mainittuun antonyymisyyteen ja binaarisuuteen sekä lainautumiseen. Jotta meillä olisi kielelliset perusteet väittää, että Suomi olisi alkujaan ollut etninen etnonyymi ja viitannut ihmisiin, nykyisten itämerensuomalaisten kielten rakenteen perusteella olettaisi, että aluetta olisi myöhemmin alettu nimittää johdoksen tai sanaliiton (Suomenmaa) avulla.

Suomi viittaa kuitenkin alueeseen,ja sen asukkaisiin viitataan johdoksen avulla. On toki totta, että Viro (alkuaan < germ. Tai baltt., merkitys 'mies-ihminen') tunnetaan suomessa johtimettomana, mutta se johtuukin siitä, että sitä ei voida analogisen johtosuhteen takia (Viro: virolainen) sekoittaa mihinkään. Rakenteeltaan ja etymologisesti se on virolaisen Vírumaa-variantin elliptinen muoto.

Koska itämerensuomalaiset kielet ovat muiden uralilaisten kielten tavoin morfologisesti rikkaita ja derivaatio on tärkeä nimenmuodostuskeino, on perusteltua olettaa, että niin on ollut ennenkin. - Tästä todistavat myös lainasanojen mukana kieleen tulleet johdinainekset (ks. Nikkilä 1994, Hahmo 1997). Pelkän äännehistoriankin avulla ja kieliä vertailemalla voidaan todistaa, että monet muutkin johdinainekset ovat olleet varhain olemassa ja että niitä on käytetty sanaston ja nimistön luomiseen.

106

Etnonyymeihin liittyy kaksi olennaista asiaa, joita Koivulehto ja Kallio eivät syystä tai toisesta juuri ota huomioon. Nämä ovat

a) maasta/alueesta ja ihmisistä/asukkaista käytettävien nimitysten yhdistäminen liian suoraviivaisesti ja

b)uralilaisille kielille ominaisen johdinten käytön ja morfologisen sananmuodostuksen ohittaminen. Etymologisten pohdintojen kannalta huomionarvoista on Koivulehdon (l998a: 429) toteamus: ››meillähän ei ole itse asiassa mitään todistetta siitä, että sana olisi tarkoittanut yleensä itämerensuomalaisten edeltäjiä››. Todisteita ei ole, koska kaikissa kielissä suomi-vartaloon perustuvalla nimellä on alettu viitata ihmisiin vasta sekundaaristi johdoksen avulla? Ainoa mahdollinen viite vanhemmasta käytöstä voisi olla saamessa tavallinen syntagma-tyyppi sámegiella/sáme eana 'saamen kieli/maa'. Mutta toisin kuin Suomea,sanaa sápmi on mahdollista käyttää ihmiseenkin viittaavana ilman sanaliiton perusosaa.

Saamelais-suomalainen sanakirja (Sammallahti 1989: 386) antaa sanan sápmi merkityksiksi 'saamelainen, saame(nkieli), Saamenmaa' jne. Saame tarjoaakin esimerkin siitä, että samalla johtimettomalla muo-dolla voidaan viitata sekä ihmiseen että alueeseen.Mutta myös saa-messa viimeistään konteksti ja sápmi-elementin sisältävä nomini-lauseke ratkaisevat, tarkoitetaanko ihmistä vai aluetta.

Etnonyymisen aineksen sápmi käyttäminen attribuuttina kertoo siis siitä, että sen lisäksi tarvitaan pääsana määrittämään lähemmin tarkoitteen laatua, vastaavasti kuin virossakin tehdään: eesti keel, eesti maa (kirjallisessa käytössä vakiintuneesti Eestimaa), eesti poisid.

Jos ihmisiä ja aluetta aletaan nimittää appellatiivilla, erotetaan selvästi, onko kyseessä 'maa' vai 'kansa'. On syytä olettaa, että samat yleiset periaatteet, joita paikan- ja henkilönnimien rakenteesta ja muodostusperiaatteista voidaan esittää, ovat sovellettavissa myös etnonyymeihin (siis maan asukkaisiin tai makrotoponyymeihin, maan tai laajemman alueen nimiin).

Mitä sitten lukijalle jää käteen Suomen alkuperästä käytävästä keskustelusta? Kuvaavaa Suomi-nimestä esitetyille teorioille on, että niiden arviointi perustuu todennäköisyyksien vertailuun ja tiedon relatiivisuuteen, mikä toki muutenkin on humanistisille tieteille luonteenomaista. Suomelle ehdotettuja etymologioita vertailtaessa tämä tarkoittaa sitä, että joudutaan ottamaan huomioon ainakin äännehistoriallinen hyväksyttävyys, kielihistorian ja lainakontaktien suhteellinen kronologia, etnonyymien ja itämerensuomalaisten kielten rakenteelliset ominaisuudet sekä onomastisen tutkimuksen antama vertailuaineisto.

Morfeemien avulla tapahtuva sananmuodostus sekä nimenannon yleiset lainalaisuudet ovat yhtä tärkeitä etnonyymien etymologian selvittämisessä kuin äännehistoria. Tällaisista syistä en pidä uskottavana, että Suomi olisi samaa perua kuin hämärä. Epätodennäköisenä pidän myös sitä, että se olisi vanha indoeurooppalainen laina ja perustuisi 'ihmistä' tai 'miestä' merkinneeseen sanaan. Vaikka merkitykseen 'maa' perustuvissa lainaetymologioissa on tulkinnanvaraisuuksia ja ongelmia äänne- tai kielihistoriallisten yksityiskohtien selittämisessä, pidän toistaiseksi todennäköisimpänä, että selitys Suomen alkuperäksi löytyy niiden tai vastaavaan, topografisesti relevanttiin käsitteeseen perustuvan etymologian avulla.

RIHO GRÜNTHAL

Suomalais-ugrilainen laitos, PL 25 (Franzeninkatu 13), 00014 Helsingin yliopisto

PS: Suomi tulee siis KUURIN sanasta SOMIS, SOME joka tarkoittaa suomalaisista.

Häme tulee muinaisliettuasta, Saimaa vasarakirveskielestä, saame jostakin itäisestä latvia-kielestä / eteläisstä vasarakirveskielstä, se ja sama.

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Mielestäni tässä olisi nyt oiva tilaisuus puheenvuoron proffilla kootusti tuoda esille, mikä gradu heidän mielestään on. Täällä onkin jo useampi kertonut omia mielipiteitään, mutta tässä olisi foorumi tieteelliselle keskustelulle, että löytyykö yhteistä linjaa.

Nyt ainakin näyttää, että tästä asiasta olisi erimielisyyttä ja eri tieteenaloilla opinnäytetöiden arvostus olisi eritasoista.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Voihan graduissa käyttää lainauksena vaikka mitä lähdettä siinä osassa, jossa esitellään aihe ja kuvaillaan ongelmaa, jota sitten myöhemmin analysoidaan.

Analysointivaiheessa olisi hyvä käyttää vähän tasokkaampaa viitemateriaalia.

Kyse ei siis ole se, etteikö voisi käyttää. Kyse on siitä miten ja missä kohtaa niitä käytetään.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

No ei nyt noinkaan. Osa tieteellistä kirjoittamista on myös kyky löytää alkuperäiset lähteet ja viitata niihin, sen sijaan että käyttää toissijaisia lähteitä, joita gradut lähes poikkeuksetta aiheen esittelyn osalta ovat.

Noin niin kuin esimerkiksi, jotain on pielessä jos laitat suhteellisuusteoriaan lähteeksi Möttösen gradun, etkä Einsteinia.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Nykyisin jopa väikkäreidenkin käyttö lähteenä on riski. Kolme esimerkkiä:

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247769-vaito...

Tiedeviiruksia!

Väitöskirjan arviointia ei voi verrata riippumattomaan referee-arviointiin.

Ja höpö leviää monessa muodossa:

Kirja
Knowledge management: tietopääoma yrityksen kilpailutekijänä
P Ståhle, M Grönroos - 1999 - WSOY
Viittausten määrä 307 Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Väikkäriä siteerattu näissä, 80 kpl
https://scholar.google.fi/scholar?cites=5052521591...

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

"No ei nyt noinkaan. Osa tieteellistä kirjoittamista on myös kyky löytää alkuperäiset lähteet ja viitata niihin, sen sijaan että käyttää toissijaisia lähteitä, joita gradut lähes poikkeuksetta aiheen esittelyn osalta ovat. "

Luonnollisesti noin. Esitit ajatukseni paremmin. Siis mitä tahansa asiaa, kunhan se olisi alkuperäinen lähde ;)

Tai voihan myös viitata jonkun toisen analyysiin asiasta. Tai esitellä mitä muut ovat analysoineet. Silloinhan ne ovat ajatuksineen niitä alkuperäisiä.

Edelleen: Ei pelkkä viittaus vaan se, mihin/miten viittausta käytät..

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen

Taitaa olla niin, että sen niin sanotun uuden tieteellisen tiedon aikaansaaminen on eri aloilla erilaista. Monella alalla on käsittääkseni sangen epätodennäköistä, että gradut sisältäisivät uutta tieteellistä sisältöä.

Ajatellaan esimerkkinä sitä, että opiskelija tekee gradun projektijohtamisen kehittämisestä jossain organisaatiossa. Työ voi olla loistava, hienosti kirjoitettu, hyvillä lähteillä ja hyvällä empiirisellä osuudella. Mutta siitä huolimatta työ ei välttämättä sisällä mitään "julkaisukelpoista" eli uusia tuloksia tai vaikkapa jonkin aikaisemmin tutkimuksen replikointia (samoilla tai erilaisilla tuloksilla).

Mielestäni vastaavankaltaisia esimerkki löytyy teknisten alojen graduista/diplomitöistä. Työssä on saatettu kehittää vaikkapa jokin uusi hilavitkutin johonkin tiettyyn käyttöön. Opiskelija on osoittanut hallitsevansa alan menetelmät ja toimintatavat käyttämällä kirjallisuutta, teorioita ja toteuttamalla tuon hilavitkuttimen. Työ voi olla erittäin hyvä vaikka tieteellisessä mielessä se ei sisällä mitään uutta. Lopputuloksena toimiva hilavitkutin ja sen kehittämisen hieno kirjallinen dokumentointi eli hyvä gradu/diplomityö.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Olen ollut ohjaamassa graduja ja antanut toimeksiantoja lähinnä työelämään liittyen.

Kyllä osa tehdyistä esim sosiaalipsykologian puolella on ollut todella hyviä.

Seurasin omien 3 lasteni työtä, Tkk matariaalitekniikka, HY sopimusoikeus sekä sosiologia ( työelämä/ digitalisaatio).

Kyllä on taso noussut 70- luvusta.

Minusta tuollainen akateemisesti työtajoittunut debatti mitä yllä on, ei palvele ketään.

Tämän erään presidenttiehdokkaan sekoilut ovat oma juttunsa eikä siinä olis tiede juuri nytkähtänyt suuntaansa ilman plagiaattejakaan.

Kiinnitin myös huomiota alentavaan sävyyn keskustelussa. Taisivat olla happamia pihlajanmarjat monille. Gradun joko tekee tai sitten ei. En käsitä miksi niin moni hyytyy siinä vaiheessa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Käsittääkseni pro gradu -työ ei ole tieteellinen tutkimus. Siinä kylläkin harjoitellaan tieteellisen tutkimuksen tekemistä ja se arvostellaan tieteellisin kriteerein. Opiskelija ei ole vielä pätevöitynyt tutkija. Pro gradu on siis eräänlainen kisällinäyte.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Entäs jos se menee perustutkimuksen puolelle, ehkä syvällekin, vaihtoehtona, että siitä ei tule yhtään mitään?

Noin kävi ainakin mulle.

Tätä ei tiedeyliopistoissa pidä eikä ole mitään syytäkään valttää. Sillä päin vastoin päästään suoraan asiaan, jos tieteeseen pyritään.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Voihan gradun tosiaan tehdä perustutkimuksenkin aiheesta. Mutta kuten sanottu, opiskelija ei ole valmis tutkija, vaikka aihe olisi sellainen, että kokenut tutkija saisi siitä kelpo tutkimuksen.

Mutta jos nyt halutaan spekuloida, voidaan ajatella vaikkapa sellaista tapausta, jossa ohjaaja-professori antaa opiskelijalle pienen siivun omasta tutkimushankkeestaan ja ohjaa tiiviisti opiskelijan työtä. Silloin siitä voi kehkeytyä gradu, joka täyttää tieteellisen tutkimuksen kriteerit.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #61

Professori ei tiedä aina soveltavassa tutkimushankkeessaan eikä edes tuotekehi- tyshankkeessaan ennakkoon, mitä kaikkea tulos on, eikä hän edes tiedä silloin sitäkään, meneekö se perustutkimuksen puolelle, jolloin joudutaan viilaamaan teorioita, vai ei. Hän ei tiedä sitä varmasti myöskään graduntekijälle siivutta- maltaan osalta. Hän voi luulla tietävänsä, mutta ilmenee, että se ei olekaan niin. Tämän ei tiedeyliopistossa edes pitäisikään olla mikään ongelma, mutta se johtaa siihen, että gradut ovat tieteellisinä töinä väistämättä epätasaisia. Saattaa periaatteessa käydä jopa niin, että gradun/dippiksen tekijä saa gradunsa, koska siinä ei tarvitse olla uutta tieteellistä tietoa, mutta professori tai dosentti ei saakaan samasta syystä sitä väitöskirjaa ko. hommasta. Teknisissä titeissä kun mennään perututkimuksen puolelle, mennään joko monimutkaiseen matematiikkaan tai perusfysiikkaan, jotka saattavat olla sellaista että niillä ei ole muissa ongelmissa suurta merkitystä.

Minä lähdin aikanaan tutkimaan teräsbetonipalkin muodonmuutoksia (suurimmilla kuormilla, joilla palkki kestää vahingoittumattomana), missä laskennalliset taipumat ja mastojen heilumat usein mitoittavat varsinkin pitkiä jännevälejä. Laskennalliset taipu- mat perustuivat raskaimmille olettamuksille, että betoniaineksen vetojännitykset eivät vaikuta ollenkaan, vaan se toimii pelkästään puristettuna eli ns. "täysinhalkeilleena" vetopuoelta. (Taivutuksessa on toisella puolen vetoa ja toisella puristusta.) Lähdettiin tutkimaan todellisia jännityksiä sekä kokeellisesti että teoreettisesti, ja miten se hajoa- minen konkreettisesti tuossa suhteessa tapahtuu. Halkeamia ei luonnollisestikaan saa näkyä, koska silloin jo ulkopuoliset aineet mm. pääsisvät vaikuttamaan esimerkiksi teräksiä ruostuttavasti. Tämä ei tarkoita, ettei olisi lujuusopillista betonin vetojännitysten diskreettisyyttä, joka ei haittaa kantavuutta, koska teräkset ottavat vastaan kaiken vedon. Täysinhalkeilleen mukaiset laskut näyttyvät pitävän ihmeesti paikkansa, vaikka sellaisesta ei muiden havaintojen ja mittausten ja jopa laskujenkaan mukaan ollut kyse.

Ai niin yksi pointti vielä: Mitään ei oletu julkaistu missään ennen tätä koko konkreettisesta jännitysten ja venymien/siirtymien probelematiikasta TÄLTÄ KANNALTA, paitsi ohjaajan väikkäri kymmeniä vuosia sitten epämonoliittiten rakenteiden yleisitä periaatteista, vaikka professori olikin tehnyt yhden erittäin ansiokkaan mallin, mutta sen pohjalta tarvittiin oikeita laskuja, tietokonehjelmia ja sille tarvittiin tarkistin toisella menetelmällä, joka toinen menetelmä oli meikäläisen päätehtävä kaiken aikaa. Sekin oli perustutkimusta. Ne ohjelmat olsi sivutyö. Ohjaajalla ei ollut ikomustakaan julkaista mitään teoriasta ennen mun dippistä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #62

Kiitokset oman opinnäyteprosessisi avaamisesta! Graduja ja diplomitöitä on monen tasoisia, niin kuin on ohjaajia ja tekijöitäkin. Sinun työsi oli aivan selvästi sieltä parhaasta päästä ja sisälsi ilmeisesti tieteellisesti huomionarvoisia tuloksia. Onnittelen!

Huhtasaarenn gradu, josta nyt kohutaan ja syystä, on sieltä skaalan vastakkaisesta päästä tai peräti asteikon ulkopuolelta.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #63

Tämä oli täydet pisteet.

MUTTA. Tässä oli kuitenkin ainakin ulkopuolelta vaikka toiselta laitokselta katsoen "epäilyttäviä" piirteitä (kuten Huhtasaarellakin..., näitä on syytä käsitellä):

1. Tässä oli ainakin kahden eri henkilön tuloksia, joita ei ollut koskaan ennen julkisuudessa julkaistu eikä referé-tarkastettu missään.

Oli kaksi eri mallia, josta toinen oli täysin toisen tekijän ja toinen minun, mutta niitä oli kuitenkin viilattu ristiin puolin ja toisin. Kaikki ohjelmat olivat minun ja ohjelmoitavuua oli vaikuttanut käytettyihin malleihinkin.

Että näin on,on selitetty kahdessa kohdassa:esipuheessa ja jännitysten mallintamiselle perustuvan alkuperäisemmän mallin yhteydessä. Ilman muuta joku päällisinpuolinen lukija lukee "vahingossa" muitakin kaavoja muka minun tuotoksinani. Pitää ymmärtää asia juurta jaksain pystyäkseen ne erottelemaan - ja sittenkäänse ei olisi ihan nappiin siinä suhteessa. Joka kaavan kohdalla en todellakaan ollut asiaa käsitellyt se oli illut naurettavaa. Jos se olisi ollut väikkäri, niin olisi kuitenkin pitänyt tehdä, tai olisi asian- omaisen pitänyt tehdä itsen ensin muu julkaisu viitattavaksi omasta mallistaan, jossa minä olisin ollut ohjelmoija. Näin ei tehty. Syy ei ollut mun. Professori halusi tutkituttaa sen asian juurta jaksain, ja sitten vasta tehdä julkaisun monen opinnäytteen osalta.

2. Alkuperäiseen kysymykseen taipumista ei ollut vastattu.

Oli päätetty keskittyä, tällä kertaa, MALLIIN todellisuuden sijasta, vetämään sen mallin ala- ja ylärajat jäykkyyselle ja muodonmuutoksille yhteen, ja siirtämään seuraavaava vaiheeseen se kysymys, missä määrin kyseinen yksnkertaisin ei-monoliit-timalli todella kuvaa oikein betonin tai graniitin käyttätysmistä ko. rakenteissa.

3. Kokeet oli sivuutettu.

Niitä tehtiin kolme sarjaa: kaksi betonilla ja yksi graniitilla. Ensimmäinen sarja taisi jäädä julkaisun muodossa käsittelemättäkin, kun minä heivasin sen oman työni ulkopuolelle. Kahdesta muusta tehtiin eri dippikset.

Rupesi selviämään, että siellä on jotakin vetelöttävää lisää. Se olikin sitten se oikein varsinaisen tulos, mutta se jäi pois mun hommastani, vaikka minä sen sitten ensimmäisenä laskin dippisohjelmallani, joka perustui ohjaajan variaatiolaskenta-malliin. Ohjaaja oli sitä moneen kertaan kehotanut laskemaan, mutta minä olin sanonut, että se on vaikeata.

4. Suomen Akatemia ei ymmärtänyt teoriasta mitään (luotti johtajaan)

ja rahoitti pelkästään graniittipalkin tuotekehitystä (betoniteollisuutta ei ollut mukana, rahoittivat muita), akatemia antoi rahaa sen mukaan, kuinka paljon tuli myös firmoilta. (Tiedeakatemian tehtäviin yritystuki ei pitäisi kuulua lainkaan.) Kiviteol-lisuuskin oli var- maan mukana enempi mainosmielessä, sinne lähti kyllä ainakin yksi tutkija hommiin kehittämään julkisivuverhouksia. Yliopistokaan ei olisi omien linjaus-tensa mukaan saanut maksaa mitään diplomitöistä. Niihin olisi pitänyt saada rahat firmojan tai tekijän taskusta!

Akatemian "tiedeseuranta" sai epäilemättä "tuloksen", että "paskanprojekti, ei monnakaan graniittipalkkia myyty", "ei innovaatioperskektiiviä"...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #64

Maallikolle vähän hankalasti hahmottuva tapaus. Mikä olisi selkeä johtopäätöksesi tapauksestasi? Käyttikö ohjaaja hyväkseen sinun tuloksiasi antamatta niistä sinulle mitään kunniaa - esim viittaamalla työhösi?

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #65

Ensimmäinen johtopäätös on, että ei tiedetä, mitä tulee, kun tiedettä tehdään. Ja silloin se tosiaan on tiedettä. Se on myös toisena lauseena mun Alkusanoissa, vaikka olen perehtynyt tuohon tieteenfilosofiaan kunnolla vasta myöhemmin.

Toinen johtopäätös on, että vaikka kuinka hyvä perustutkimus voi kaatua johonkin lillukanvarsiin: esimerkiksi vain muutamia vuosia aikaisemmin tästä ei olisi saanut kunnollisia tuloksia silloisilla yliopistojen keskustietokoneillakaan. Se myös viivytti hommia, kun uusi kone paransi aina heti radikaalisti tuloksia.

Kolmas johtopäätös on, että AKATEMIAN "MITTARIT" EIVÄT MITTAA AINAKAAN TIEDETTÄ,josko mittavat ainakaan oikein yhtään mitään!

Neljäs johtopäätös on, että MINKÄ TAHANSA ALEMMAN AKATEEMISEN OPIN- NÄYTTEEN LAADUN SUHTEEN VOIDAAN HEITELLÄ EPÄILYKSIÄ JA "TUOMIOITA" - eikä niitä siti pidä ruveta tarkastamaan - eikä tekemäänkään - kuin väitöskirjoja.

Ei ohjaaja ainakaan käyttänyt väärin mun tuloksia, tuskin olisi välittänyt, vaikka olisin esittänyt joitakin yksittäisiä hänen tuloksiaan ominanikin. Sellaista diiliä vähän saattoi olla, että sitten, kun edelleen ilmenee mun tekemäni pohjalta uusia tuloksia, kuten sitten kävikin, ne pannaan taas uusiin opinnäytteisiin. Mutta nythän oli, mihin viitata. Sekään ei haitannut mua, koska mun työlleni perustuvat myöhemmät uudet tulokset tehtiin mun ohjelmillani, ja mun työn yhteydessä julkaistut ohjelmani oli tehty ennen kuin niiden seuraavien omat ohjelmat. Gradut tarjoavat myös tutkimustiimeille tilai- suuden julkaista huonommin ja suppeammin tarkastettua materiaalia kuin väitöskirjat ja samalla pitää tieteelliset oikeudet, koska se aikasempi oma julkaisu ei haittaa väitöskirjassa. Sekään ei haittaa, jos siinä on virheitä, jotka väitöksessä korjataan.

Tästä tehtiin edelleen yksi homma kaikkein nykyaikaismmilla numeerisilla menetelmil- lä ja yksi, toisen tarkastajan lisensiaattityö erikoistapauksesta edelleen täysin muilla menetelmillä: integraalimuunnoksilla. Se lisuri niittasi sen, että kukaan ei enää epäillyt, että me muut oltaisiin fuskattu tuloksissa, kokeista riippumatta.

Tämä tiedejärjestelmä oli vasta menossa tähän nykyiseen, väärään suuntaansa, joka on nyt tulossa tiensä päähän. Ja se prosessi oli alkanut tuolta, silloisen TTKK:n Rakennustekniikan laitokselta. Ja minä oli heti pannut vihaisesti vastaan aidon tieteen puolesta, löytyy silloisista teekkarilehdistä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kiitokset! Sinun tapauksesi on kyllä positiivinen poikkeustapaus.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Tämä kommentti oli toiseen ketjuun näistäsamoista asioista, mutta pistän sen heti myös tänne siltä varalta, että jutun kirjoittaja julkaise kommenttia.

http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256962...

Tiedeyliopiston tutkinto ei ole välttämättä ammatillinen, se voi olla myös "puhtaasti tieteellinen". Toki lääkärin on perusasiat tiedettävä, mutta kaikkien ei tarvitse olla "hoitomestareita".

Kun jotakin asiaa lähdetään gradussa/lisensiaattityössä tutkimaan tieteellisesti, ei tiedetä mitä syntyy.

Sellainen oli esimekiksi minunkin tukintoni tekniikan alalla.

Tiedettä ei voi ohjata tieteen ulkopuolelta.

http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Jos on huonoa ja väärää tiedettä, ei ole ammatillisuuttakaan...

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/puo...

Puoskaritiedejohtaja Marja Makarow kuuluu linnaan eikä yliopistosäätiön johtoon!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/05/tamper...

"Tampere3-yliopisto":Olisi PERUSTUSLAIN VASTAISTA alistaa esimerkiksi lääketieteen opetus ja tutkimus sekä Yliopistollinen keskussairaala TAYS Yliopistosäätiön bisneksille!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/03/tamper...

Tampere3: TTY:n Rakennusosasto on koko ajan ollut (”yli”)ammattikorkeakoulu, jossa ei ole voinut tehdä tiedettä…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/04/karoli...

Karolinskan Maakari-Paolo Macchiarinin viimeinenkin potilas kuoli

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset