Esa-Jussi Salminen

Lenin vai ei

Helsingin valtuusto on äänestänyt, että Lenininpuisto saa pitää nimensä. Koko juttu on lähtenyt liikkeelle muutamien persujen ja sinisten yksisilmäisestä tulkinnasta.

Leninille ei ole pystytetty mitään eikä nimetty mitään sen kunniaksi, että  hän oli toisaalta julma ja huono hallitsija ja pani alulle mädän aatteen ja sen toteutuksen. Häntä muistetaan ja hänelle on nimetty puisto siksi, että hänellä oli erityisiä suhteita Suomeen, hän ei pyrkinyt estämään Suomen itsenäisyyttä ja hänen kansallisuuspolitiikkansa oli NL:n alkuaikoina toisaalta edistyksellistä. Hän ei ole Stalin.

Lisäksi Suomessa ei ole koskaan ollut mitään Leninin henkilökulttia, toisin kuin nämä vouhottajat yrittävät väittää. Suomessa on vain muutama Leninin patsas. Toisin on esimerkiksi Ukrainassa.

Monessa entisessä kommunistisessa maassakaan henkilökulttien jätteitä ei ole suinkaan kokonaan tuhottu, vaan ne on koottu jonnekin patsaspuistoon. Eikö historian virheille saisi omistaa muistomerkkejä? Samasta hienosta historian paremmasta ymmärtämisestä oli kyse kun Virossa pronssisotilas siirrettiin (vaikka Venäjän media kiljui, että se murskattiin) kadulta paremmin sopivalle paikalle arvokkaalle sotilashautausmaalle.

 Lenininpuiston vastustajat ovat osittain oikeassa. Puisto Leninin ja ylipäänsä  valtiollisen neuvostoterrorin uhreille olisi tietysti myös saatava, erikseen. Lenininpuisto jääköön muistuttamaan meitä naiivista tietämättömyyden ajasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Kaikki henkilöille nimetyt paikat eivät tosiaankaan viittaa henkilökulttiin.
Joutuisimme uudelleenarvioimaan puoli Helsinkiä, jos noin tulkittaisiin - Engelin aukiosta lähtien.
Aina, kun henkilöstä paljastuu jotain kielteistä, nimi uusiksi.
Tai vain siksi että pelätään henkilökulttia.

Erityistä kunnioitusta esim kadunnimillä tietenkin voidaan osoittaa, mutta yleensä ei.
Eikä sille tielle mielestäni pidä edes lähteä.
Historiallinen yhteys riittää.
Muuten jouduttaisiin helposti poistelemaan nimiä jatkuvasti.

Jos jotain halutaan jonkun " kunniaksi" pystyttää , olkoon se sitten patsas.
Sen saa helposti kumoon ja kärrättyä varastoon odottamaan seuraavaa sesonkia ...

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Lenin oli ensimmäinen ulkomainen valtiomies, joka päätti tunnustaa Suomen itsenäisyyden.

Se riittää yhden puiston nimeksi.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Leninin puistoon sopisi hyvin muistomerkki, patsas Leninin murhaamien ihmisten muistoksi. Lenin murhautti omilla käskyillään ihmisiä ja rakensi totalitaarisen valtion, jonka turvallisuusmiliisi Leninin perustamana, hiukan eri nimisenä eri aikoina, tappoi omaa kansaansa.

Ei muutella puistojen nimiä suhdanteiden mukaan. Muistomerkki voisi koostua mosaiikin paloista, 60-70 miljoonaa kappaletta Neuvostoliiton uhria markkeeraavaa palaa.

Risto Koivula

Siren: " Muistomerkki voisi koostua mosaiikin paloista, 60-70 miljoonaa kappaletta Neuvostoliiton uhria markkeeraavaa palaa. "

Ai mitä ne 60-70 miljoonaa palasta markkeeraisivat?

Kaikkia Neuvosto-Venäjän aikuisia kansalaisia Leninin hallituksen aikana?

http://toniahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255407-le...

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Tarkoitan ajanjaksoa: 7.11.1917-8.12.1991

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #7
Risto Koivula

http://veikko72vv.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255254-...

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Civil+W...

"Kommunismin musta kirja" on tunnetusti sepittänyt Neuvostoliiton piikkiin "12.5 miljoonaa tappamalla tapettua Leninin uhria" vuosille 1918 - 1922, ja "7.5 miljoonaa Stalinin uhria vuosille 1923 - 1953", joiat kuitenkin jopa 6 milj. osoittatuttu tekstissä KARKOTETUIKSI ilman varmaa tietoa myöhemmistä vaiheista. Noista jälkimmäistä osa oli todellisia poliittisen väkivallan uhreja: kuinka suuri osa, siitä ei nyt kannata jauhaa, vaan puhutaan nimenomaan niistä "Leninin uhreista"!

Periaatehan on, että että Venäjän sisällis- ja interventiosodan kaikkien osapuolten kaikki tais- teluiden ja sotatautien uhrit tyulevalla 30-luvun NL:n alueella, 5 mlj., on kerrottu kahdella ("10 mlj.") ja tästä on kaikki muut paisti bolshevikken "omat" (aivan oikein 2.5 mlj., josta .5 mlj siviilejä, 1.0 mlj. taisteluiden takia kuolleita taistelijoita ja 1.2 tauteihin kuolleita taistelijoita, Zhukov) on vähennetty tästä. Kuitenkin osapuolia oli parikymmentä, joista monet pitivät muita kuin punaisia päävihollisenaan, ja esimerkiksi kolmanneksi vahvimmalla osapuolella PUolan interventionisteilla oli parhaimmillaan tulessa 700000 taistelijaa.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Civil+W...

Sitten varsinaisena "sokerina" on tyhjästä vuosille 1921 - 1922 sepitetty muka "5 miljoonaa Volgan järjeteyn nälnhädän tapettau uhria", alueella, jossa ennen vallankuomousta oli asunut 1.3 miljoonaa asukasta, ja jossa oli käyty eräitä sisällisodan kovimppin kuulneita taisteluja!

Mustiksen tekojöiden ja Trotskin pojan YLE-dokumentissa 3.11.2016 nämä kuitenkin pudotti- vat tuon oman "tarjouksensa" "1 miljoonaan", joten KMK:n "Neuvostoliiton kommunismin uhrien kokonaistajoustakin on kai pudotettava 4 miljoonalla "17 miljoonnan, jossa kyllä jäljellejäävät loputkin "8.5 miljoonaa Leninin uhria ainakin vat IHAN "TÄYTTÄ TUHTAA" eli olemattomuutta...

" Lenin ja ISIS

13.5.2018 20:29 Veikko Virkkunen

Kun sattumalta katsoin Kommunismin mustaa kirjaa, niin kauhistelin Leninin ja hänen liitto- laistensa julmuuksia. Tuli heti mieleeni, että ISIS'n porukat ovat kopioineet Leninin opit rakentaessaan kalifaattiaan Lähi-itään. "

RK: He OVAT aivan hyvin voineet "kopioida" "MUSTAA KIRJAA", jolla ei kuitenkaan Leninin todellisten toimien kanssa juurikaan ole tekemistä!

Tuollaisten hourujen sepitteleminen on jo pelkästään tästäkin syystä rikollista ja typerää.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Kuinkakohan moni puiston puolesta tai vastaan kantaa ottava lienee edes vieraillut ko. puistossa. Suosittelen.Se on kaunis puisto. Se on suomalaiseksi puistoksi poikkeuksellisen rehevä ja sisältää moninaisia kukka- ja puulajeja. Puistohan perustettiin 1960 luvun alussa kv. puutarhanäyttelyyn. Paikalliset kutsuivat sitä Kukkapuistoksi juuri sen kauneuden tähden.

Lenin-setä ei koskaan käynyt edes viereisessä Alppipuistossa josta Leninpuisto lohkaistiin v.1970. Ukkohan halusi pysytellä mahdollisimman näkymättömissö kaupungissa oleskelun ajan.

Tuo vuoden 1970 nimeäminen tuntuu kyllä virheeltä ilman mitään poliittisia intohimojakin. Kaunis, feminiininen,puisto nimetään tälläisen agressiivisen maailmanhistoriaa kieltämättä muuttaneen körilään vuoksi! Kulttuuritalonkin punaväri haalistui 1990-luvun kasinopelien vuosina.

Leninillehän on jo muistolaatta ainakin Hakaniemen torin vieressä sijaitsevassa talossa.

Nykyinen Lenininpuisto voitaisiin nimetä vaikkapa loistavan kaupunkivalokuvaajan Signe Branderin mukaan. Hän olisi sen ansainnut. Toki pragmaattinen Vesilinnanpuisto kelpaisi myös. Vesisäiliöt Linnanmäellä olivat tärkeä osa kaupungin infrastruktuuria jo 1800-luvulla jolloin vanhempi säiliö rakennettiin.Ja aivan vieressä toimi vielä 1950-luvilla Vesilinnan kesäteatteri.

Leninille voisi pystyttää muistomerkin vaikka Oulunkylään jossa hän piileskeli täyshoitolassa. Puinen rakennus on toki purettu mutta muistini mukaan paikalla vieraili Neuvostoliiton politiikkoja ainakin 1960-luvulla jolloin skidinä asustelin lähistöllä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Villa_Havulinna_(Oulunkyl%C3%A4)

http://kaupunginosat.net/oulunkyla/historia/Lenin_...

Risto Koivula

Vuoden 1979 Sovjetskaja entsiklopedijan mukaan bolshevikkien olisi Virossakin kannattanut 1918-1019 suuntautua heti itsenäisyyteen,ja saksalaisille tilanherroille läänitettyjen valtion maiden jakamiseen pyssyillä yksityistiloiksi (SR:en linja) eikä niiden kollektivisoimiseen, koska tämä olisi estänyt niiden luovuttamisen lääninherrolle kapitalistiseksi yksityisomaisuudeksi. Jälkimmäinen oli Venäjän valkoisten linja muuallakin,mutta se toteutui vain Virossa ja Latviassa vallankumouksen jälkeen. Muualla tapahtui jotakin muuta. Liettuassa jaetiin yksityistiloiksi viljelijöille, mutta sekään ei mennyt nappiin (koska se oli erilaista seutua: metsäaroa): kolmasosa tiloista alkoi puskea aidattuna viljelemättöminä ja laiduntamattomina pelkkää pajupuskaa (liettuaksi gudai, arvatkaapa mikä kansan nimi siitä on tullut muinoin, että he yrittivät puskistaa paimentolaiset kauemmaksi ja kauemmaksi) Metsäarovyöhykkeen karjankasvattajille oli suuri kauhistus ja "synti". Suurin piirtein kaikki hurrasivat, kun ne sitten neuvosto-Liettuassa kynnettiin koneellisesti uudestaan yhtenäiseksi viljelys- tai laidunmaaksi.

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/vir...

" Viron itsenäistyminen 21.02.1918

Tämä päivämäärä on Viron itsenäistymisen päivämäärä lähinnä siksi, että itsenäisen Viron hallitukset pitävät sitä sellaisena. Kyseisellä porukalla oli tuolloin vähän merkitystä poliittisissa voimasuhteissa, jotka olivat samalla sotilaallisia. Kannatusta heillä kyllä saattoi olla, varsinkin kun osapuolet kuten bolševikit (myöhemmin) katsoivat itsekin tyrineensä ja kuunnelleensa huonosti kansaa.

Viron tilanne oli erilainen kuin Suomessa:Viro oli ollut osa Venäjän keisarikuntaa sen laein, ja sillä oli ollut aina helmikuun vallankumoukseen asti myös sisäisesti vanhafeodaalinen yhteis- kuntarakenne: tsaari oli ollut ylin maanomistaja, mutta (hänen)valtaa(nsa) käytti saksalainen aatelisto, joka kuitenkin lain kirjaimen mukaan oli vasta kolmas maanomistushierarkiassa tsaarin ja viljelijän jälkeen. 1860-luvulle asti paronit olivat myös käyttäneet itsevaltaisesti ”lakia”, tuomiovaltaa läänityksillään. Virossa oli ollut 1905-1906 tsaarinvaltaa vastaan laaja kansan- nousu, jonka paronit palauttivat verisesti ruotuun. Vuosien 1907 ja 1914 välillä kurinpalautusten Virosta, alle miljoonan asukkaan maasta poistui 200000 kansalaista mm. muualle Venäjälle ja emigraatioon. Saman verran siirtyi sisällissodan jälkeen mm. Neuvosto-Venäjälle. Neuvostolii- tossa oli 1930-luvulla n. 150000 etnistä virolaista eli saman verran kuin suomalaisiakin, jotka olivat pääasiassa siellä syntyneitä, mutta virolaiset 1910-luvulla tulleita.

Suomessa ei tiedetä Viron historiasta mitään asian harrastajapiirien ulkopuolella. Helmikuun vallankumouksen jälkeen Väliaikainen hallitus pelkäsi saksalaisten sotilaallista petosta ja vas- tavallankumouksellista kapinaa, ja sen tuella luotiin alueellisten sekä työläis-, talonpoikais- ja sotilasneuvostojen järjestelmä,jossa sosialisteilla usein oli enemmistö, vuoden loppua kohden yhä enemmän bolševikeilla, ja tunnustettiin itsehallinto. Lokakuun vallankumous alkoi Virossa kuukautta aikaisemmin kuin Pietarissa, kun itsehallinto nosti tunnuksen, että Väliaikaisen hal- lituksen on erottava, ja kieltäytyi tottelemasta sitä – julistamatta kuitenkaan Viroa itsenäiseksi.

Itse asiassa tämä Kerenskiä vastaan asettuminen ja keltäytyminen ottamasta häneltä mää- räyksiä oli sitä, mitä bolševikit suosittelivat myös Suomelle – sillä erolla, että Suomen piti myös julistautua itsenäiseksi. Bolševikeille myös Viron itsenäistyminen oli täysin käypä vaihtoehto, jota ilmeisesti pidettiin tiukan paikan neuvotteluvalttina. Se kaivettiin liian myöhään perstas- kusta itsenäisen Viron poliittista ja yhteiskuntajärjestelmää ajatellen sotienvälisenä aikana.

Tästä itsenäisyysjulistuksesta Sovjetskaja entsiklopedija ei kirjoita mitään:

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/viro...

Viro 100: Itsenäisyys kesti ensimmäisellä kerralla vain vuorokauden – viikossa koko maa oli jälleen vieraan vallan hallussa

...

Arkiviikko alkoi hyvin tuoreen Viron tasavallan kannalta huonosti. Maanantaina 25. helmikuuta saksalaiset olivat saavuttaneet Tallinnan. Sinimustavalkoinen lippu vaihdettiin ja saksalaiset ottivat kaiken vallan käsiinsä. Saksalaisten mukaan Viro oli pieni valtioepäsikiö, jonka itsenäisyyttä ei tunnusteta. Koko Viro oli saksalaisten hallussa maaliskuun alussa.

Saksan nopea eteneminen pakotti Venäjän neuvottelupöytään ja Brest-Litovskissa solmittin rauha 3. helmikuuta. Rauhansopimuksessa ei kuitenkaan määritelty Baltian maiden itsenäisyyttä, toisin kuin esimerkiksi Suomen itsenäisyys.

Baltian itsenäistymisen esteenä Saksan näkökulmasta oli baltiansaksalaisen vähemmistön edullisen aseman säilyttäminen ja Itämeren hallinta, Venäjän näkökulmasta Saksan etenemisen estäminen Venäjän ydinalueille ja tätä varten Itämeren hallinta.

Miehittäjä tylynä

Viron tasavallan olemassaolo oli jäänyt yhden vuorokauden mittaiseksi. Nyt miehittäjä alkoi saksalaistaa Viroa. Sanomalehtiä lakkautettiin, virastojen kieleksi määrättiin saksa, virolaiset joukko-osastot hajotettiin, poliitikkoja vangittiin ja virolaiset seurat lakkautettiin. Oli alkanut noin yhdeksän kuukauden saksalaismiehitys.

...

Sota kutsuu

Saksalaisten sotaonni kääntyi jo vuoden 1918 syksyllä epäedulliseksi ja bolševikit kolkuttivat uhkaavasti Viron itärajan takana.

Odotetusta tuli totta, kun Lenin hallitus mitätöi Brest-Litovskin rauhansopimuksen ja Puna-armeija hyökkäsi marraskuun lopulla Viroon, Latviaan ja Liettuaan.

[RK: Ajamaan saksalaisia pois alueelta. Myös Baltian sota oli lopulta ennen kaikkea luokka- sotaa. Akselivaltioiden tukema feodaaliluokka hävisi sotansa Baltiassa, Suomessa se joutui ”voitettuaankiin” muuten vaan väistymään vallan ytimestä ja maastoutumaan sen alemmille tasoille odottelemaan ”parempia aikoja”…]

Kesällä 1919 virolaiset joukot ottivat yhteen saksalaisten kanssa Latvian maaperällä niin sanotussa Landeswehrin sodassa. Virolaisjoukkojen voittoon heinäkuun lopulla päättynyt yhteenotto lopetti baltiansaksalaisten haaveet alueen hallinnasta.

[RK: Se lopetti heidän haaveensa feodaalisen poliittisen hallinnan tai saksalaisfasistisen soti- lasdiktatuurin jatkumisesta, mutta TOTEUTTI KAIKKIEN VENÄJÄN VALKOISTEN AATE- LISTEN HAAVEEN LÄÄNITYSTEN MUUTTAMISESTA KAPITALISTISEKSI YKSITYIS- OMAISUUDEKSI, joka itse Saksassa junkkeriluokan kohdalla oli tapahtunut jo aikaisemmin!

Viro oli ainoita paikkoja koko entisellä Venäjällä, jossa noin tapahtui, Latvia oli ehkä toinen, mutta siellä oli monenlaisia alueita, niin venäläistä, virolaista kuin puola-liettualaista ja jopa pohjoismaista mallia.

Baltian maiden saksalainen väestö, josta varsinkin suurmaanomistajat olivat erittäin natsihen- kisiä, poistui vuosina 1939-40 Molotov-Ribbentrop-sopimuksen mukaan Saksaan ja muualle. Samassa yhteydessä poistui heihin rinnastettu saksaa osaava muukin rannikkovähemmistö- väestö kuten liiviläiset, kuurilaiset ja ruotsinkieliset. Harvat palasivat NL:n aikana, mutta uudelleenitsenäistyneen Viron aloitettua yksityistämiset myös paroneille taas ”palautettiin”.

...

Vaan katsotaan Sovjetskajasta, mitä kaikkea bolševikkien näkökulmasta tapahtui.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Estoni...

” … In World War I, when Estonia formed the rear of the Northern Front, about 100000 Esto- nians were drafted into the army and war industries expanded. The Estonian bourgeoisie supported the tsarist imperialist policy and profited from the war. At the same time, food shortages, rising prices, and intensified exploitation exacerbated class antagonisms.

The February Bourgeois Democratic Revolution of 1917 reached Estonia on March 1 (14), when a general strike broke out among the Tallinn workers. The next day revolutionary wor- kers, sailors, and soldiers seized power in Tallinn. In early March the revolution was victorious throughout Estonia. The Tallinn Soviet of Workers’ and Soldiers’ Deputies, elected on March 3 (16), was dominated by Mensheviks and Socialist Revolutionaries (SR’s), with Bolsheviks numbering 60 deputies out of 200. In the course of the month soviets were formed in other Estonian cities and communities. As everywhere in Russia, dual power was established.

On March 30 (April 12), the Russian Provisional Government enacted the statute On the Provisional Organization of Government Administration and Local Self-government in Estonia Province.

Southern Estonia was united with Estonia Province, and the Estonia Provincial Council of the Land, an advisory body under the provincial commissar, became the organ of provisional self-government.

[Huom! Sen jälkeen kun Väliaikainen hallitus oli myöntänyt Virolle (väliaikaisen) alueellisen it- sehallinnon maakuntakomissarin (-ministerin) johdolla, ja kun Kerenski oli suomalaisten feo- daalipiirien pyynnöstä (laittomasti) hajottanut Suomen eduskunnan ja valituttanut tilalle uuden ”maakuntaitsehallinnon” edelleen kenraalikuvernöörin/ maakuntakomissaarin alaisuudessa, Suomi ja Viro olivat Venäjän Väliaikaisen hallituksen tulkinnan mukaan aivan vastaavanlai- sessa suhteessa siihen: sisäisesti itsehallinnolliset Finlandia Province ja Estonia province!

Virolle tuo oli epäilemättä suurta edistystä, mutta Suomelle katastrofaalista takapakkia entiseen erilliseen valtioon nähden personaaliunonissa!]

...

The First Conference of the North Baltic (Estonian) Organizations of the RSDLP(B) was held in Tallinn on April 16-17 (29-30) 1917.In early May the Bolsheviks organized their groupings in the soviets.They were active in the trade unions and in proletarian cultural-educational and youth organizations, and they helped form factory committees and workers’ militia detachments.

In April and May associations of farm workers and committees of landless peasants were formed in many volosts. The Provisional Central Bureau of Landless Peasants was set up under the North Baltic Bureau of the RSDLP(B). About 40,000 people took part in the July 4 demonstration in Tallinn.

The First Congress of Estonian Soviets, held in Tallinn on July 23 – 27 (August 5 – 9), elected the All-Estonian Executive Committee of Soviets. The Second Conference of the North Baltic Organizations of the RSDLP(B), convened on August 13 and 16 (26 and 29), elected the Est- landia Regional Bureau of the RSDLP(B). A conference of landless peasants held on August 13 – 15 (26 – 28) adopted the Bolshevik program. After the suppression of the Kornilov Revolt, the Bolsheviks gradually gained the ascendancy in the Estonian soviets.

The Great October Socialist Revolution and the struggle for Soviet rule (1917–19).

By the middle of October 1917 all the principal soviets in Estonia had Bolshevik majorities. On October 12 – 14 (25 – 27) the Second Congress of Estonian Soviets endorsed the decision of the Central Committee of the RSDLP(B) to begin an armed uprising.

On October 16 (29) a demonstration took place in Tallinn under the slogans “All power to the Soviets!” and “Down with the Provisional Government!” Bolsheviks organized Red Guards in Tallinn, Narva and Tartu and formed combat detachments in army units and the fleet. Meeting in a joint session on October 22 (November 4), the Executive Committee of the Soviets of Est- landia and the Tallinn Soviet created the Military Revolutionary Committee of Estonia (MRC), with I.V. Rabchinskii as chairman and V. Kingissepp as vice-chairman, to direct the armed up- rising. On the evening of October 23 (November 5) the Estonian MRC, acting on instructions from the Petrograd MRC, established control over all strategic points in Tallinn.

In Estonia,as in Petrograd,power passed to the soviets on October 23–25 (November 5 – 7). The victory of the socialist revolution in Estonia foiled A.F.Kerensky and P.N. Krasnov’s plans to send counterrevolutionary troops to Petrograd through Estonia.

[RK:Pätsin hallitus joutui valitsemaan,tekeekö diilin saksalaisten vai bolševikkien kanssa. Sak- salaiseen diiliin kuului saksalaisten paronien läänitysten tulkitseminen kapitalistiseksi maan- omistukseksi ja viljelijöiden syrjäyttäminen niin omistuksesta kuin poliittisestakin vallasta niiden maiden osalta. Bolševikit eivät olisi tätä hyväksyneet. He olisivat myös vaatineet poliittisia toi- mintaoikeuksia ja jonkinlaista liittolaisuutta Neuvosto-Venäjän kanssa. Porvarit eivät missään tapauksessa olisi hyväksyneet neuvostomuotoista hallintomallia. Viljelijöiden yksityisomistus olisi kelvannut bolševikeille, paronien ei. Tarkastellaan asiaa lähemmin, koska se on tärkeä:

Lenin määrittelee kirjoituksessaan vuodelta 1907 ”Sosialidemokraattien agraariohjelma Venä- jän vuosien 1905 – 1907 vallankumouksessa” tuotantovoimien kehitysedut yhteiskunnallisen edistyksen korkeimmaksi kriteeriksi. Tuotantovoimia ovat ammattitaitoinen työvoima, tuotan- tovälineet (teknologia siis) ja näiden molempien keskeisenä komponenttina paikkansapitävä objektiivinen tieteellinen tieto (tiede).

” 6. Two lines Of Agrarian Programmes in the Revolution

If we now compare the agrarian programmes put forward by the different classes in the course of the revolution with the economic basis outlined above, we shall at once perceive two lines in these pro- grammes, corresponding to the two types of agrarian evolution which we have indicated.

Let us take the Stolypin programme [pakkokulakisoiminen, RK], which is supported by the Right landlords and the Octobrists. It is avowedly a landlords’ programme. But can it be said that it is reactionary in the economic sense,i.e.,that it precludes, or seeks to preclude, the de- velopment of capitalism, to prevent a bourgeois agrarian evolution? Not at all. On the contrary, the famous agrarian legislation introduced by Stolypin under Article 87 is permeated through and through with the purely bourgeois spirit. There can be no doubt that it follows the line of capitalist evolution, facilitates and pushes forward that evolution, hastens the expropriation of the peasantry, the break-up of the village commune, and the creation of a peasant bourgeoisie. Without a doubt, that legislation is progressive in the scientific-economic sense.

But does that mean that Social-Democrats should “sup port” it? It does not. Only vulgar Mar- xism can reason in that way, a Marxism whose seeds Plekhanov and the Mensheviks are so persistently sowing when they sing, shout, plead, and proclaim: we must support the bourgeoisie in its struggle against the old order of things. No.

To facilitate the development of the productive forces (this highest criterion of social progress) we must support not bourgeois evolution of the landlord type, but bourgeois evolution of the peasant type.

...

On Nov. 29, 1918, units of the Seventh Army, including Estonian regiments, liberated Narva, where the Estlandia Labor Commune (Estland Working People’s Commune) was proclaimed that same day. Power passed to the Council of the Commune, whose chairman was J. Anvelt and whose members included V. Kingissepp, R.Vakmann, A.Vallner, J.Käspert, K. Mühlberg, J. Mägi, H. Pöögelmann, O. Rästas, and M. Trakmann.

The government of the RSFSR [Venäjä] recognized the independence of Soviet Estonia in a decree signed by Lenin on Dec. 7, 1918. By January 1919 the Red Army had liberated a large part of Estonia, where the decrees of the Soviet government were again put into effect.

[Huom! ”Soviet Estonia” EI tarkoita tässä (vielä) ”kuulumista Neuvostoliittoon” (joka perustet- tiinkin sillä nimellä vasta kaksi vuotta myöhemmin) vaan se tarkoittaa neuvosto-hallintomallia, joka perustettin jo Venäjän Väliaikaisen hallituksen vallan alla, ja jolle Lokakuun vallankumous- prosessissa vain siirrettiin valta. Toki Neuvosto-Viron liittyminen Neuvostoliittoon olisi ollut ”napsaus vain” johtuen samanlaisista hallintomalleista, aivan toisin kuin Kansanvaltuuskunnan Suomessa, jolla oli aivan toisenlainen, mutta kuitenkin Leninin ”hyväksi sosialistiseksi” tunnustama hallintomalli!]

Nevertheless, mistakes were committed in dealing with the agrarian question. The policy of establishing state farms on former landlords’ estates rather than transferring the land to the peasants had an adverse effect on the alliance between the proletariat and the laboring peasantry. "

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset