Esa-Jussi Salminen

Kun ihminen ei kestä enää

  • Miltäs tuntuis kolmen vuorokauden junamatka Izhevskistä Uuteen Urengoihin, siis niinku työmatkana?
    Miltäs tuntuis kolmen vuorokauden junamatka Izhevskistä Uuteen Urengoihin, siis niinku työmatkana?


Jälleen on virinnyt huvittava keskustelu sattuneesta syystä siitä, että erityisesti suomalaiset poliitikot eivät uskalla lausua mitään kielteistä, jos se liittyy Venäjään.


Tämä onkin maailman suurimpia arvoituksia, koska täällä Venäjällä vastaavaa sensuuria ei ole: Ajattelitpa haukkua kuinka ilkeästi tahansa, täällä joku kansalainen on jo raivonnut paljon pahemmin. Luulitko kirjoittavasi kovinkin nerokkaan ja seikkaperäisen raportin ongelmista? Luultavasti se on vain puolivillaista pohdintaa verrattuna venäläisen kollegasi viiltävään analyysiin. Kuvittelitko olevasi radikaalikin vähemmistökansojen oikeuksien puolustaja? Hah, kuuntelepa hetki täkäläisiä aktivisteja... Kirjallisuus ei myöskään ole poikkeus... 


Yleinen mielipide näyttää täällä olevan sellainen, että nyt kaikki on paremmin kuin 90-luvulla, jolloin kaikesta oli puutetta ja tavalliset ihmiset luulivat joutuvansa jättämään iäksi hyvästit rantalomille ulkomailla. Lukemattomat jättitavaratalot täällä notkuvat rihkamasta ja mummot kaivavat kassoilla tuhatlappusia paksuista lompsistaan. Alkoholismi ja järjestäytynyt rikollisuus on vähentynyt. Eläkeläisikäiset sanovat, että eivät ole koskaan näin hyvää elämää nähneet. 


Onko kaikki niin hyvin? Ennennäkemätön nousukausi näkyy joka puolella ahneutena, röyhkeinä huijareina, yli varojen elämisenä ja julmuutena. Raha on menettänyt varsinaisen merkityksensä ja siitä on tullut ihmisyyden mitta. Jos et pysty tyhjästä loihtimaan valtavasti rahaa, et ole edes ihminen. Kaikki muut kyvyt ovat yhtä tyhjän kanssa. Samaahan toki ajavat populistiset okeistovoimat Suomessakin... Ahneuden vuoksi kaikkien palkka ei olekaan vastaavasti noussut. 


Rahan taikomisen vaatimus näkyy myös vähemmistökansojen tilanteessa. On helppo nykyään sanoa lehdille, julkaisuille, tapahtumille, projekteille ja ylipäänsä ihmisille, että siitä vaan, kaikki on sallittua ja toivottavaa, kunhan löydätte itse kasan rahaa, julkista rahoitusta ette saa, eihän nyt toki ilmasta rahaa voi jaella...


Kieltämättä täällä edelleen julkinen liikenne ja taksit ovat hyvin edullisia verrattuna vaikkapa Suomeen. Kaikki muu onkin sitten samanhintaista tai kalliimpaa, ainakin suhteellisesti. Mitäs jos tilastojen mukaista keskipalkkaa eli 33 200 ruplan tuloja kuukaudessa nauttiva henkilö yrittää elää ihmisiksi? Yhden huoneen asunnon vuokranmaksu 16 000 ruplaa, upea kukkakimppu vaimolle 4000 ruplaa, lapselle välttämättömimmät talvivaatteet 6000 ruplaa, yhtä ja toista hauskaa ruokaa kaupasta koko perheelle 3000 ruplalla ja sitten lopuilla parilla tuhannella vaikka parin ystävän kanssa ottamaan yhdet. Koko keskipalkka häviää helposti modernilla elämäntavalla yhdessä päivässä. Palkkoja maksetaan kopeekkoja kitsastellen, mutta palveluista pitää pulittaa anteliaasti tuhatlappusia. Entä sitten kun se palkka on huomattavasti pienempi, esimerkiksi 6000 ruplaa ja tarpeet kuitenkin samat? 


Harva enää aikoo elää omien mehiläisten, lehmien, kanojen ja kasvimaan varassa. Toisenlaista elämäntapaa tyrkytetään, jotta ihmiset intoutuisivat kuluttamaan. Olen huomannut erityisesti sen, kuinka huvituksilla rahastetaan. Maksaa pitää pelkästään rennosta tunnelmasta ja kyvystä törsätä. Eli miten se on mahdollista minimaalisilla tai olemattomilla tuloilla? Ei tietenkään mitenkään. Juju on siinä, että kaikki elävät velaksi ja ovat velkaa kaikille, eivätkä ikinä pysty maksamaan mitään velkojansa takaisin kellekään. Tällä mekanismilla jatkuvasti rahaa valuu jonkin verran rahakkailta tahoilta tavallisille ihmisille. Jos pikavippifirma vaatii rahojaan takaisin, pyydetään lainaksi rahaa siltä rahakkaalta siskolta tai sukulaisen sulhaselta, joiden sanktioita ei tarvitse pelätä...


Tietysti on niitäkin, joiden elämä sujuu nykyisin ja, jotka pystyvät irroittautumaan rahankin ajattelusta, mutta se on yhä vaikeampaa. Tätä karseaa nykymenoa, kun mikään ei riitä, kuvaa nerokkaasti Jelena Minnigarajevan novelli Siperianmaaorava. Siinä on havainnollisen esimerkin avulla kaikki paljon paremmin kuvattu kuin mitä minä äsken tässä yritin.


Novellin päähenkilö on liian hyvä tälle maailmalle ja ajalle ja joutuu siten kaikkien hyväksikäyttämäksi: käy suhteellisen hyväpalkkaisissa töissä pohjoisessa Uudessa Urengoissa, mutta mikään rehellinen palkka ei aina riitä. "Kun hän palaa ja tuo rahaa, kaikki ilahtuvat. Entä jos kahiseva loppuu?" Erään kerran miehen mitta täyttyy.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Juha Hämäläinen

Tervetuloa finanssikapitalismiin. Se on maailman talousjärjedtelmän perusta ja tekee markkinatalouden toimivaksi.

Se perustuu täysin velaksi kuluttamiseen ja investoimiseen. Se vaatii jatkuvaa kasvua tuottaakseen pääomalle tuoton ilman, että kulutus hyytyy eli koko korttitalo rojahtaisi.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Kenties, mutta siinä näkyy olevan käytännön soveltamisessa "hieman" parantamista.
Muuten stalinin ja natsien vainojen uhrit olivat myös systeemin pahoiteltuja välttämättömiä uhreja. Samoin nyt siis esim. 90-luvun laman uhrit ja nousukausien uhrit...
Kaikki totalitarismi vaatii uhrinsa olipa se sitten taloustotalitarismia tai jotain muuta.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Talousstalinismin lisäksi täällä ihmisiä on alkanyt nähtävästi yhä enemmän kiusata ihan klassinen stalinismi:
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005613791.html

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset