Esa-Jussi Salminen

Kansallinen suurhanke

  • Udmurttilaiset novellit ovat nyt huippusuosittuja. Eksoottisia lukukokemuksia tarjoavat kokoelman Sjures vozhyn novellit.
    Udmurttilaiset novellit ovat nyt huippusuosittuja. Eksoottisia lukukokemuksia tarjoavat kokoelman Sjures vozhyn novellit.


Udmurttilaista proosaa on tulossa viimeinkin suomeksi. Valitettavasti Suomi on jäänyt pahasti jälkeen Virosta ja Unkarista käännöskirjallisuuden kehityksessä: sekä viroksi että unkariksi on jo julkaistu esimerkiksi udmurttilaisen kirjallisuuden klassikko, historiallinen romaani Mihail Petrovin Vanha Multan, joka kertoo tositapahtumasta, kun udmurtteja syytettiin ihmisen uhraamisesta.


Udmurttilaisia novellejakin on julkaistu luonnollisesti jo viroksi enemmän kuin suomeksi ne neljä, jotka mainitsin taannoisessa kirjoituksessani. Nyt tekeillä oleva suurhanke udmurttilaisten novellien kokoelman julkaisemisesta suomeksi on siis poikkeuksellisen merkittävä edistysaskel käännöskirjallisuuden alalla: suomeksi julkaistun udmurttilaisen novellikirjallisuuden määrä moninkertaistuu kertarysäyksellä. Suomalainen lukija saa kuulla udmurttien kansan vaiheista ja haaveista kattavan kuvauksen suoraan udmurttilaisten kirjailijoiden omalla suulla kerrottuna.


Kokoelmaan on valittu 37 novellia 37 eri kirjoittajalta. Tämä edellytti hyvin tiukkaa karsintaa: muutamia loistavia novellikirjailijoita täytyi jättää pois kokonaan, monilta muilta taas täytyi valita useasta loistavasta novellista tähän kokoelmaan parhaiten sopiva. Aineksia useisiin julkaisuihin on siis jäljellä runsaasti. Hyviä udmurttilaisia novellisteja on yksinkertaisesti liikaa. Vuonna 2012 ilmestyi viroksi kokoelma udmurttilaista proosaa Varsti on jälle kevad virolais-udmurttilaisen työryhmän uurastuksen tuloksena. Siihen kuuluivat muun muassa Arvo Valton, Viktor Šibanov ja Muš Nadi


Tämä suomalainen kokoelma on sitä vastoin yhden ja saman henkilön eli allekirjoittaneen teos alusta loppuun, ideasta alkaen: koska luen itse alkukielellä laajasti udmurttilaista kirjallisuutta ja olen siihen perehtynyt koko udmurttilaisen kulttuurin kontekstissa noin vuodesta 1997 alkaen, udmurtin kieleen vuodesta 1992, valitsin luonnollisesti itse novellit sekä myös käännän itse ilman välikieliä tai välittäjiä. Toki käytän hyväkseni sekä kirjallisuuden ja tekstin oikein ymmärtämisessä että suomennosten muokkauksessa asiantuntijoita ja kirjallisuuden ystäviä Udmurtiasta ja Suomesta. Pitäydyn myös tiukasti novelleihin. Näin ollen esimerkiksi Jelena Minnigarajevan teos Tšetšenian sotaan liittyen jää tästä pienoisromaanina pois, vaikka se toisaalta sulkisi oivallisesti sotanovellien ympyrän.


Tämän kokoelman tarkoituksena on antaa kattava läpileikkaus udmurttilaisen novellin historiasta aina sen alusta vuodesta 1905 (Grigori Vereštšagin: Tuktaš) tähän päivään asti. Novellit ovat näin ollen aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Alkupuolella kokoelmaa on vainotuiksi joutuneiden kirjailijoiden novelleja (Kuźebai Gerd, Ašaltši Oki, Kedra Mitrei, Konstantin Jakovlev). Näistä Kuźebai Gerd ja Konstantin Jakovlev ammuttiin samana päivänä 1.11.1937. Jakovlevin novelli Konjakki vuodelta 1929 on udmurttilaisessa kirjallisuudessa harvinainen tragikomedia, jonka voi nähdä myös systeemin terävänä kritiikkinä.


Kansan kohtalon käänteitä avaavat udmurttilaisessa kirjallisuudessa tavallisesti hyvin traagiset, kafkamaisen todellisuuden kuvaukset. Sotanovellit ovat myös merkittävässä osassa. Kokoelmassa on ensimmäiseen maailmansotaan, kansalaissotaan sekä luonnollisesti toiseen maailmansotaan, fasistien vastaiseen taisteluun liittyviä novelleja. Talvisota tulee myös mainituksi. Muutama myöhempikin novelli liittyy suuren sotatrauman jälkipuintiin.


Uskoa yhteiskunnan hyvyyteen alkavat ilmaista eräät herttaiset novellit 50-luvulta alkaen. Raikas romanttinen tuulahdus on Jevgeni Samsonovin novelli Lehdossa vuodelta1959, joka kertoo Pjotr Tšaikovskin lapsuudesta. Aivan viime aikoihin asti novelleissa on säilynyt myös perikadon pohjavire, nyt yksityisenä kohtalona rauhan aikana. Udmurttien oma kirjallisuus antaa vastauksen siihen, miksi erityisesti miehet kuolevat edelleen nuorina. Itsekritiikki on säilynyt aina Kuźebai Gerd Matista alkaen.


Viime vuosikymmenien novelleissa osataan myös irtautua kansallisista aiheista ja luoda yleismaailmallisesti ikuisista aiheista oivallisia nautittavia kertomuksia. Samalla udmurttilaisen novellin konkreettisuus hieman hellittää ja jotain jätetään myös lukijan arvattavaksi. Eräs izhevskiläinen nuori, joka harrastaa udmurttilaisen kirjallisuuden lukemista venäjäksi, tosin mainitsi minulle juuri, että hän pitää udmurttilaisesta kirjallisuudesta, koska se kertoo jokaisen ihmisen elämään liittyvistä aiheista, se on lähellä elämää.


Loppuosan novellien nuoret kirjoittajat ovat osa jokapäiväistä elämäämme facebookissa, vkontaktessa, Suomessa ja Udmurtiassa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Kiiitos suomennoksesta! Mikäpä mielenkiinto sinulla on juuri tähän udmurttilaisen nurkkakunnan maailmankokemukseen? Mitä me saamme sieltä suunnalta muuta kuin ylenmääräistä tragiikkaa? Missä pihvi?

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Mitä me saamme englannista tai ranskasta kääntäviltä, mitä me saamme sieltä suunnalta. Kysytkö sinä sitäkin?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset