*

Esa-Jussi Salminen

Euroopan unioni ja Venäjä tappavat suomalais-ugrilaiset kielet yhteistuumin

  • Matematiikan ja maantieteen udmurtinkielisten termien sanastot PERUSKOULUILLE (sic!)
    Matematiikan ja maantieteen udmurtinkielisten termien sanastot PERUSKOULUILLE (sic!)

 


Kun nyt näköjään harrastetaan urakalla näennäispolitiikkaa vähän liikaa, eli keskitytään erään surullisenkuuluisan pellepuolueen hajoamiskomedian seuraamiseen, on aika huomauttaa, että politiikalla on tai voisi olla ihan oikeita asiallisia, puoluepolitiikastakin irrallisia, tehtäviä. Tässä blogissani yhdestä sellaisesta eli pitääkö sukukansat tappaa vai ei.


Tämän maailmamme ainutlaatuisuuden ja monimuotoisuuden suojelun tarpeesta ollaan aika liikuttavan yksimielisiä ainakin teoriassa. Itsekin kuulun niihin, joiden mielestä jokainen perhoslaji ja omalaisensa ruohonkorsi tulee säilyttää. Emme edes tiedä, mitä kaikkea erityistä hyötyä niistä voi olla ja, miten ne voivat olla tärkeitä luonnon systeemien osina. Itse suren kuitenkin sattuneesta syystä vielä enemmän jokaista katoavaa sanaa, katoavaa ilmaisua, saati sitten kokonaisia kieliä, jotka ovat vaarassa. Eräät suomen jälkeen parhaiten osaamistani kielistä kuuluvat näihin.

 

Kouluopetuksen kielenä kielellä olisi tulevaisuus


Usein kuulee edelleen muka huolestuneita kysymyksiä, mitä pitäisi tehdä sukukielten hyväksi. Tämä kysymys olisi ollut normaali joskus 100 vuotta sitten. Nykyisin se sitä vastoin osoittaa, että kyselevä hurskastelija ei ole pätkän vertaa kiinnostunut kielistä tai niiden säilyttämisestä. Nykyään nimittäin TIEDETÄÄN täsmällisesti käytännössä ja tieteellisen tarkasti, miten ja miksi kielet kuolevat ja, miten ne pelastetaan. Kokonaiset tutkijalaumat julkaisevat toinen toistaan painavampia teoksia kielipesistä, kielten kehittämisestä, huollosta, elvyttämisestä, uhanalaisista kielistä jne.


Tärkein asia nykymaailmassa kielen säilymiseksi on omakielinen kouluopetus. Tämä on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, josta esimerkiksi juuri vihreiden puoluekokouksessa saamelaisten edustaja mainitsi. Suomessa onkin saamenkielinen opetus lisääntynyt viime aikoina eikä tietääkseni juuri kukaan näe siinä mitään outoa. Asiaa lähestytään käytännöllisestä järjestelynäkökulmasta ( ks. esim: http://yle.fi/uutiset/3-9315598). Kaukana ovat onneksi ne ajat, jolloin saamen puhuminen välitunnillakin oli kiellettyä saippuapesun uhalla.


Täysin päinvastoin on asiat Venäjällä. Kun saamelaisista kansallisuutta kuurattiin saippualla, NL:n sukukansat nauttivat omakielisestä opetuksesta ja omakielisistä oppikirjoista: fysiikkaa, matematiikkaa, biologiaa, lehmien lypsämistä ja kaikkea kuviteltavissa olevaa opetettiin omakielisten oppikirjojen avulla. Vielä elossa olevat vanhemman polven sukukieltemme tutkijat ja professorit Venäjällä ovat loistava esimerkki tästä koulutuspolitiikasta. Ei tarvitse kauaa pähkäillä, miksi he ovat niin hyviä.


Sittemmin 70-luvulle tultaessa opetus muuttui virallisesti venäjänkieliseksi, oppikirjat venäjänkielisiksi ja oma kieli jäi vain oppiaineen asemaan. Tästä huolimatta kylissä, joissa kaikki kuuluivat opettajat mukaan lukien suomalais-ugrilaiseen kansallisuuteen, oma kieli säilyi epävirallisena opetuskielenä pitkään. Puhuin viime viikolla Kukmorin alueen udmurttikylästä kotoisin olevan itseäni nuoremman henkilön kanssa. Hän mainitsi, että hänen kouluaikanaan, vielä reilut 10 vuotta sitten heillä kotikylässä, udmurttia käytettiin kaikilla tunneilla puhekielenä, vaikka oppikirjat olivat venäjäksi. Eli oppikirjoista luettiin venäjäksi. Udmurtin kielen valinta puhekieleksi tunneilla oli luonnollinen eikä sitä kukaan tullut edes pohtineeksi, eikä tosin sitäkään, miksi kirjat ovat vain venäjäksi. Tilanne on ollut samanlainen eri puolilla udmurttien asuma-aluetta, mutta udmurtti epävirallisena koulun puhekielenä on hävinnyt muualta aikaisemmin. Varsin kuvaavaa on, että tässäkin asiassa udmurtti voi paremmin Tatarstanin Kukmorisssa kuin nimikkotasavallassa Udmurtiassa... 

 


Udmurtti hävisi kouluista spontaanisti


Globalisaatiolla on sukukielten kohdalla tahallisen ja tahattoman venäläistymisen kovat kasvot. Kun ennen udmurttikylään saapunut muukalainen omaksui udmurtin kielen ja sulautui joukkoon, nyt yksi muukalainen venäläistää koko kylän tai koulun. Syitä udmurtin häviämiseen kouluista käytännön kommunikointikielenä on monia, joiden kautta venäjä tunkee kuin käärme joka paikkaan: opettajat yhä useammin ulkopuolisia, venäjänkielisiä lastenkotilapsia tuodaan muualta kyläkouluun, kylänkin lapsilla kotikielenä yhä useammin myös venäjä jne. Spontaanin kadon aiheuttamien tuhojen estämiseksi tarvittaisiin nyt tietoisia kielivalintoja udmurtin kielen hyväksi.


Tilanne on toistaiseksi erittäin lohduton. Vauhdilla alaspäin syöksyvän suunnan kääntäminen ylöspäin on suunnattoman vaikeaa. Suuri osa ihmisistä, joiden kanssa asia on tullut puheeksi, eivät edes ymmärrä kysymystä koulun opetuskielestä. He saattavat luulla, että joku alueellinen komponentti tarkoittaa omakielistä opetusta. Siitä, että joskus udmurtiksi on opetettu kouluissa, eivät ole nuoret edes koskaan kuulleet. Alla puheeksi tulevan projektin tiimoilta olen kuullut huhuja joistain omakielisen opetuksen kokeiluista joissain oppiaineissa. Näitä en usko: jos tällaista jossain on, sopii kutsua minut todistajaksi. Lupaan kirjoittaa tällaisesta XXI vuosisadan suurimmasta ihmeestä kymmenen ylistävää artikkelia ainakin kolmella eri kielellä! Olen käynyt ensimmäisen kerran Venäjällä vuonna 1992, vuodesta 1997 alkaen olen viettänyt Venäjällä lukuisia vuosia. Olen vieraillut marin kielen, udmurtin kielen ja komipermjakin kielen tunneilla useasti, mutta koskaan en ole todistanut em. kielten käyttöä opetuskielenä muilla tunneilla.

 

 

Euroopan unionin ja Venäjän federaation yhteinen projekti "suomalais-ugrilaisten kielen saattamisesta kouluopetuksen kieliksi"


Venäjän suomalais-ugrilaisten keskisuurten kielten (udmurtti, ersä, mokša, mari ja komi) saattaminen kouluopetuksen kieliksi uudelleen on Euroopan unionin ja Venäjän yhteinen projekti.
Silloinen Euroopan parlamentin unkarilainen jäsen István Szent-Iványi oli asiassa aloiteellinen. Asiasta löytyy uutisia vuosilta 2007 ja 2008. Vuonna 2007 mainitaan ohjelman tavoitteista ENSIMMÄISENÄ OPETUS ja siihen projektiin lupaillaan 5 miljoonaa euroa: "A program, amely kísérleti jelleggel indulna 2008-tól, az oroszországi finnugor kisebbségek anyanyelvi oktatási, kulturális és médiával kapcsolatos tevékenységét támogatná. SZENT-IVÁNYI István javaslata szerint a kezdeményezés 2008-ban 5 millió euró forrással gazdálkodna, amely a tapasztalatok és igények fényében tovább bővíthető."
http://szdsz.blog.hu/2007/07/19/unios_tamogatas_az_oroszorszagi_finnugor


Ohjelma alkoi omakielisessä kouluopetuksessa tarvittavan sanaston kartoituksella. Itse asiassa mistään muista tuloksista en ole kuullutkaan. Tästäkin terminologiaprojektista sain tietää ihan oman aktiivisuuteni ansiosta, kun tutkiskelin laitoskirjastoomme Udmurtian valtionyliopistoon tulevia uusia kirjoja.


Käsiini osui teos: (Янош Пустаи: Анализ словарей школьной терминологии удмуртского языка (Koulussa opetettavien aineiden udmurtinkielisen terminologian sanastojen analyysi) . TERMINOLOGIA SCHOLARIS -Analysis- V. NH-Collegium Fenno-Ugricum. Badacsonytördemic. 2015. 427 S.)


Projektissa toteutettiin kymmenen kouluoppiaineen omakielisen terminologian kartoitus, laadittiin siis 50 terminologista sanakirjaa äidinkielisten udmurtin, komin, marin ja mordvalaisten kielten asiantuntijoiden voimin. Projektin tämän osuuden johtaja unkarilainen professori János Pusztay kokosi vielä kaikkien alojen termit yhteen analyysikirjaksi kustakin kielestä. Ne ilmestyivät vuosina 2013-2015. Käsiini osunut teos on sarjan viimeinen. 


Projektissa on otettu huomioon jo 1920- ja 30-luvuilla ehdotetut omakieliset termit sekä keksitty paljon uusia, mm. vektorille oiva udmurtinkielinen ilmaisu. Viimeistään nämä teokset todistavat, kuinka rikkaita ja taipuvaisia sukukielet ovat modernin tieteen eri aloille, ja miten loistavia omakielisiä kielentutkijoita ja kielen kehittäjiä on vielä olemassa. 


Mutta hetkinen, estääkö se, että ei ole kenties vielä virallisesti päätetty, miten nimitetään vektoria udmurtiksi, matematiikan opettamisen udmurtiksi? Ei ole ennenkään estänyt, kun jossain vielä  reilut kymmenen vuotta sitten udmurtiksi opetettiin matematiikkaa. Lisäksi esim. udmurtin kieltä ja kirjallisuutta on opetettu koko 1900-luvun jälkipuoliskon ajan udmurtiksi, vaikka lähes kaikki termit otettiin silloin suoraan venäjästä. Ei termien puute ollut este opetukselle silloinkaan, joten miksi se olisi nytkään. 


Itse asiassa terminologiset hionnat ovat kaikkein mitättömin asia tässä. Paljon tärkeämpää on yleinen kielitaito, omakieliset oppikirjat, sen pohtiminen, miten vektori tulee selittää udmurtiksi, viimeisenä tulee itse termi. Suoraan sanottuna tämä sinänsä loistava terminologinen kartoitus on omakielisen opetuksen aloittamisen korvaavaa sijaistoimintoa. Omakielinen opetus aloitetaan siten, että aloitetaan opettamaan omalla kielellä, ei sijaistoiminnoilla.


Kyseessä on siis suuren luokan vedätys. Minä ja muut udmurtin kielen ammattitutkijat toki riemuitsemme hienoista termiehdotuksista, mutta pitäisi aloittaa jälleen se udmurtinkielinen opetus, yksinkertaisesti. Ei se ala millään terminologisilla saivarteluilla. 


Tilannetta voisi verrata siihen, että luvataan pelastaa kuolemansairas sydänpotilas antamalla hänelle uusi sydän. Pelastusoperaatio toteutetaankin niin, että parin vuoden päästä annetaan naapurihuoneen pian kotiutettavalle hyväkuntoiselle potilaalle juoksumatto kaikilla herkuilla. 


Miksi sitten projekti ei oikeasti etene, voin esittää vain arvailuja itsekseni, siis projektin käynnistymisen 10-vuotisjuhlan kunniaksi (toim. huom.!).

 

 

1. Kaikki huomio kielen OPETTAMISEEN byrokratian ja globalisaation paineissa


Sukukansojemme parissa on pysyväksi ja kuumaksi diskurssiksi masinoitu kysymys kielen OPETTAMISESTA: äidinkielikin pitää työllä ja tuskalla vanhempien OPETTAA lapsille, ikään kuin spontaanisti ja luonnollisesti kieltä ei enää voisi oppia.


Koulut kamppailevat säilyttääkseen udmurtin kielen tunnit. Tunteja pitäisi olla jossain kolme viikossa, mutta käytännössä onkin vain kaksi. Jatkuvasti pitää sopeutua uusiin opetusstandardeihin ja puolustaa udmurtin kielen opetusta niiden puitteissa, hyväksyttää uudet oppikirjat Moskovassa jne. Koulujen opetusohjelmia säätelevä lainsäädäntö on tehty Venäjällä tarkaksi, mutta käsittämättömäksi. Kieltä voisi opettaa periaatteessa joko äidinkielenä tai valtiollisena, mutta koulut eivät tiedä eri mahdollisuuksista.


Parisen vuotta sitten Udmurtiassa yritettiin monien muiden alueiden tapaan saada läpi laki udmurtin kielen opettamisesta pakollisena kaikille, kaikissa kouluissa. Laki ei mennyt läpi, mutta ainakin se tuhlasi paljon ihmisten energiaa kielen elinvoimaisuuden kannalta aivan toissijaiseen asiaan: eihän kieltä pelasta se, että kaikki osaavat sitä teoreettisesti hieman, vaan se, että udmurttia äidinkielenään puhuvat osaavat sitä täydellisesti. Fokus oli kohdistettu siis sivuun.


Muilta suomalais-ugrilaisilta kansoilta on jo tiettävästi kadonnut äidinkielen opettajien ammattilehti, mutta udmurttien Vordskem kyl (Äidinkieli) vielä käy eloonjäämiskamppailua.


Suomalais-ugrilaisten kansojen pitäisi ottaa monessa mallia tataareista, jotka ovat paremmin pystyneet puolustamaan omaa kieltään. Erään uutisen mukaan suuri osa tataarilapsista saa edelleen kouluopetusta tataariksi. (  http://www.tatar-inform.ru/news/2017/06/14/557940/ ) Sen sijaan Venäjällä viljellään runsain mitoin folklorea, jonka mukaan tataarit ovat muka liian kansallismielisiä. Olen kuullut esimerkiksi sellaistakin moskaa, että Kazanissa muka kuuleekin vain tataaria. Totuus on kuitenkin päinvastainen: Kazan on umpivenäläinen kaupunki päällisin puolin. Tataarin kielenkin puhujamäärä vähenee ja ongelmat ovat samansuuntaisia kuin suomalais-ugrilaisillakin kansoilla, joskaan eivät aivan yhtä akuutteja.
Omakielisessä kouluopetuksessa ei ole mitään oudoksuttavaa eikä radikaalia, koskaan se ei ole ollut mikään uhka millekään, eikä tule olemaankaan, päinvastoin. Mitä haittaa on ihmisistä, jotka osaavat hyvin kieltään? Tälle allergisen ilmapiirin loitsinnassa ovat aktiivisia varmaan eräät tietyt korkeat tahot...

 

 

2. Suomalais-ugrilaiset kielet on tarkotus TAPPAA


János Pusztay, joka on mainitun terminologiaprojektin johtaja, on ilmeisesti tehnyt osuutensa, enkä häntä soimaa. Hän on ainakin pitänyt esillä ajatusta omakielisestä opetuksesta. Hänethän tunnetaan siitä, että hän kritisoi Venäjää vuonna 2004 maailmankongressissa siitä, että "Venäjän nykyinen kansallisuuspolitiikka pyrkii tietoisesti hävittämään kielellisen monimuotoisuuden". http://www.petofi-seura.fi/juliska_2004_3.php Aika on nyt osoittanut, kuinka oikeassa hän olikaan.


Olen Venäjällä aina kuullut eri vähemmistökansallisuuksien edustajien kanssa keskustellessani monenlaisia ajatuksia siitä, miten heitä sorretaan ja alistetaan. Monet uskovat, että näennäisesti kansojen asioita ajavilla virallisilla tahoilla, kuten federaation ja paikallistason kansallisuusasianministeriöillä, on itse asiassa salaisina ja perimmäisinä päämäärinään tuhota kansallisuudet. Mitä enemmän olen Venäjällä ja mitä lähempää seuraan asioita sitä taipuvaisempi olen uskomaan, että näissä oletuksissa on jotain perää. Täällä syntyvät kahtalaiset tunnelmat tiivisti taannoin hyvin kansalaisaktivisti Aleksej Shkljajev, jonka mukaan suomalais-ugrilaisia kansoja toisaalta tuetaan, toisaalta ei tueta.


On totta, että tavalliset ihmiset eivät aina ymmärrä omakielisen koulutuksen tärkeyttä tai kotona puhutun kielen merkitystä, mutta viranomaisten ja päättävien poliitikkojen pitäisi olla aikuisia ja tehdä oma osansa. Usein vanhemmat syyttävät kouluja, että ne eivät opeta lapsille udmurttia: koulut taas syyttävät vanhempia, että he eivät puhu lapsille udmurttia. Viranomaiset syyttävät kouluja ja vanhempia, että ne eivät halua puhua ja opettaa udmurttia: koulut ja vanhemmat taas syyttävät viranomaisia.


Olen nähnyt, miten tosissaan äidinkielen opettajat yrittävät pelastaa udmurtin kieltä. Tämän totesivat myös Suomen Äidinkielen opettajain liiton matkalla Udmurtiassa tänä kesänä olleet. Udmurtin opettajat ymmärtävät, että kieli ei voi olla vain äidinkielen oppituntien varassa, vaan yrittävät järjestää kaikenlaista lisätoimintaa. Jos tilanne ei muutu, jää nähtäväksi mihin heidän urhoollinen torjuntataistelunsa kielen puolesta tulee riittämään.


Itse syytän viranomaisia ensi sijassa. On anteeksiantamatonta, että Euroopan unioni ja Venäjä eivät pysty puolustamaan suomalais-ugrilaisia kieliä, vaan sen sijaan vieläpä järjestävät tällaisia sumutusoperaatioita, joilla huomiota kiinnitetään sivuun itse asiasta ja keksitään tekosyitä, miksi omakielistä opetusta ei muka voisi vielä aloittaa (uudelleen pikkutauon jälkeen, sic!). Syytän Euroopan unionia ja Venäjää pelleilystä ja suomalais-ugrilaisten kielten tappamisesta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Täysin päinvastoin on asiat Venäjällä."

Mikäli olet äänioikeutettu Venäjällä niin varmaan äänestät hyvän asian puolesta mutta miksi Suomen tähän sekoitat?

Ps. Suomen kieli on suomenkieli, ugrilaiset kielet ovat unkari, hanti ja mansi.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Onko kommentissasi joku tolkku? Voisitko hieman selittää auki ajatuksiasi?
Miten minä voisin olla äänioikeutettu Venäjällä? Olen suomalaisen työnantajan lähettämänä siellä töissä lukukausien aikana joskus. En ole edes harkinnut, voisinko joskus saada Venäjän kansalaisuuden. En ottaisi varmaan vastaan, vaikka tyrkytettäisiin.
Suomi kuuluu itämerensuomalaisiin kieliin.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Ei ole tolkkua ei. Makkonen taitaa kirjoitella niin paljon kommentteja, ettei ehdi saada tolkkua mukaan. Salminen tiennee ilman Makkostakin, mitä ugrilaiset kielet ovat. Suomen kieli suositellaan kirjoitettavaksi erikseen

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #9

Suomenkieli ei ole ugrilainen kieli vaikka näin jatkuvasti näkee väitettävän ja kielitoimiston mukaan sanat voidaan kirjoittaa yhteen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #10

Suomen kieli kirjoitetaan kielitoimiston ohjeistuksen mukaan erikseen. Suomenkielinen ihminen kirjoitetaan yhteen. Suomen kieli kuuluu suomalaisugrilaiiin kieliin. Älä jankkaa asioista mistä olet väärässä. Vaikka mikä tahansa "voidaan" kirjoittaa yhteen, ei siitä ole syytä huomauttaa, jos kirjoittaja käyttää suositeltua oikeata kirjoitustapaa.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala Vastaus kommenttiin #11

Ei kannata haaskata aikaa Putinin trollien sotkemisyrityksiin!

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #11

Suomenkieli ei ole edelleenkään ugrilainen kieli ja jos joku udmurtinkieli häviää kun porukat huomaa paremman tavan kommunikoida se on häviö ainoastaan joillekin kielentutkijoille jotka toki haluavat palkkaa työstään josta ei ole muille kuin tutkijoille hyötyä. Suomenkieli kyllä säilyy koska puhujia riittää eikä mielekästä vaihtoehtoa ole olemassa.

Tuhansia kieliä uhkaa sukupuutto 2000-luvulla

http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid...

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen Vastaus kommenttiin #13

Jos joku makkosenkieli häviää, kun kukaan ei siitä syty, niin haitanneeko sekään mittään?

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Udmurtti taas kuuluu permiläisiin kieliin, kuten komi.
Mari sen sijaan kuuluu volgalaisiin kieliin, kuten ersä ja moksha, tosin eivät kummoinen kieliryhmä ole kielisukulaisuuden kannalta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Suomi kyllä hävitti hyvin tehokkaasti karjalan kielen Suomen alueelta sodan jälkeen. Evakoista noin 40.000 oli karjalankielisiä ortodokseja, mutta heidän kielensä suorastaaan ignoreerattiin. Sitä ei ollut oikeastaan virallisesti olemassakaan. Vasta nyt, kun jäljellä ei Suomessa ole enää moniakaan äidinkielenään puhujia, on alettu lähettää radiosta kerran viikossa karjalankielisiä uutisia.

Karjalan Tasavallassakin puhujien määrä on romahtanut sodan jälkeisenä aikana, mutta tietyssä mielessä kielen profiilia kuitenkin on korotettu Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen ja siellä toimii useilla paikkakunnilla karjalankieelisiä lastentarhoja, kouluissa on kielen opeusta y.m.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

No miksi murom ja merja ovat hävinneet puhuttuina kielinä ajat sitten? Ne lienevät käyneet läpi samanlaisen prosessin?

Luulisin, että kaikki venäläisten kanssa yhteistyöhön kanssa käyneet suomalaisugrilaiset kansat kokevat saman kohtalon, mitä nyt suomen ja viron puhujat sätkivät vielä vähän vastaan omissa maissaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Osa kielistä kuolee tietyssä mielessä luonnollisesti, koska niiden puhujamäärät ovat olleet alunperinkin vähäiset verrattuna ympäröivään "maailmaan". Tässä blogissa on keskitytty kuitenkin analysoimaan aktiivista tuhoamista.

Tietyssä mielessä aktiivista tuhoamista on harjoittanut myös Ruotsi, joka on johdonmukaisesti pyrkinyt hävittämään suomen kielen niiltä alueiltaan, jossa se on ollut alunperin paikallisten asukkaiden puhuma kieli.

Vastaavasti Ruotsin valloitettua Inkerinmaan ja Laatokan pohjoispuolisen Karjalan, se aloittti aggressiivisen asutus- ja käännytyspolitiikan uusilla alueillaan. Sen tuloksena valtaosassa niitä alueita tapahtui myös etninen puhdistus ja asujaimisto vaihtui suomenkieliseksi. Viimeisiä inkeroisia on enää parisen sataa jäljellä kun taas Ruotsin asutuspolitiikan jälkeläisiä suomen kieltä puhuvia inkeriläisiä on edelleen tuhansia siitä huolimatta, että nyt on Venäjä puolestaan käytännössä puhdistanut tuon alueen omillaan.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Meillä Suomessa on menossa karjalankielisten keskuudessa sisällissota. Kaksi akateemista ryhmää taistelee keskenään. Yksi sanoo että livvi ja karjala ovat eri kieliä. Tässä ryhmässä on kaksi venäläistä dosenttia.

Toinen ryhmä sanoo että livvi on karjalankielen murre. Molemmat hakevat valtiolta almuja toimintaansa. Molemmilla on virkamiehissä tukijoita ja vastustajia jotka sabotoivat toisen porukan raha-anomuksia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Livvi on päässyt niskan päälle siitä syystä, että varsinaiskarjalan eteläiset murteet ovat pitkälti hävinneet, mm. siksi, että aikoinaan Suomeen kuulunut Suojärvi tuhoutui sodassa ja sen asukkaat asutettiin eri puolille maata.

Livviksi puhuvilla salmilaisilla puolestaan on se etu, että Venäjän Aunuksen alueella on edelleen vahva livviläisasutus ja siitä karjalan kielen murteesta on muodostunut eräänlainen "kirjakieli". Venäjällä taistelua käydään lähinnä vienan karjalan ja livvin välillä, jotka toki eroavatkin toisistaan merkittävästi.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Tässä on sitten venäjää taitaville tyypillinen venäjäläinen romanttinen näkemys siitä, miksi suomalais-ugrilaiset kansat katoavat. Ei ajatuksen häivää, miksi konkreettisesti ja, mitä vois tehdä. Mutta ihan hyväntahtoinen ja kiintoisa kirjoitus:
http://www.kulturologia.ru/blogs/250617/35014/

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

"olisiko Venäjän tullut katsoa hiljaa vierestä, kun Ukrainassa syrjittiin venäjän kieltä?"
Pitäisikö Suomen katsoa hiljaa vierestä, kun Venäjällä tapetaan mm. karjalan, marin ja udmurtin kieli?
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20170702220024068...

Maailma on vielä kaukana tasa-arvoisesta ja oikeudenmukaisesta paikasta kaikin tavoin ...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset