*

Esa-Jussi Salminen

Äidinkielen päivä 21.2. - mutta mikä on äidinkieli?

  • Vordskem kyl -lehden tuoreita numeroita. Äidinkielen (udmurtin) opettajille.
    Vordskem kyl -lehden tuoreita numeroita. Äidinkielen (udmurtin) opettajille.

 

Kansainvälistä äidinkielen päivää vietettiin eilen. Suomessa se varmaan moneltakin jäi huomaamatta. Siihen on Suomessa varaa, kun äidinkieli on itsestäänselvyys suomalaiselle.


Itsestäänselvyys se ei ole monien muiden suomalais-ugrilaisten kansojen parissa, monessakin mielessä. Oikeus äidinkieleen ja sen käyttöön voi olla uhattuna.


Mutta uhattuna on myös termin äidinkieli merkitys. 


Äidinkielihän yleismaailmallisen määritelmän mukaan on kieli, jonka ihminen oppii ensimmäisenä kielenään vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, siis ensikieli. Sitä kutsutaan äidinkieleksi siitä syystä, että ensimmäinen lapsen kanssa äidinkieltä puhuva ihminen on useinkin äiti. 


Useissa kielissä samaan viitataan syntymään viittaavalla sanalla, kuten venäjässä: родно́й язы́к. Tästä se on suoraan käännetty usealle sukukielellemme. Kyse on siis kielestä, jolle lapsi altistuu siis heti synnyttyään, ehkä jopa ennen sitä. Tästä vallitsee ammattilaisten keskuudessa yksimielisyys Udmurtiassakin, onneksi.


Nimittäin olosuhteissa, joissa vanhemmat eivät puhukaan lapselle omaa kieltään, vaan jotain toista kieltä, äidinkielelle keksitään helposti toinen merkitys.


Asiasta olen tapellut muutamankin marilaisen kanssa, joskin samoja vääriä käsityksiä esiintyy muillakin vähemmistökansoilla. Heidän mukaansa äidinkieli ei ole lapsen ensikieli, vaan se on oman kansan kieli eli jokaisen kansallisuudeltaan tai alkuperältään marilaisen ihmisen äidinkieli on heidän mukaansa automaattisesti ja aina mari, eli jotenkin geeneissä välittynyt.


Kun olen yrittänyt ymmärtää, mitä ihmettä tuollaisella merkityksellä on virkaa, olen ottanut kehiin sanan äidinkieli, joka viittaa siihen, että se on kieli, joka opitaan lapsena läheisiltä. Tähän nämä kiihkoilijat ovat vastanneet, että juuri niin, se on ÄIDIN kieli eli kieli, jota äiti osaa.


Pattitilanne mikä pattitilanne, mutta vihollisiksi emme jää, koska jaamme saman huolen äidinkielen kohtalosta. Nämä kiistakumppanit mieltävät termin uudessa merkityksessään romanttisena ja velvoittavana. Toivoisi kuitenkin, että intomielisyys saisi aikaan sen, että vähemmistökieli todellakin olisi lasten äidinkieli myös sanan varsinaisessa merkityksessä.


Minä sen sijaan näen, että uusi merkitys hämärtää todellista tilannetta eli sitä, että hyvin usean nuoremman sukupolven marin, udmurtin tai tataarin äidinkieli on venäjä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Outoa ajattelua tuo kuvaamasi. Varsinkin kun lapsesta on niin yksinkertaisen helppoa tehdä luontevan kaksikielinen: äiti puhuu lapselle yhtä ja isä toista kieltä heti alusta saakka, ei sekoiteta, ollaan johdonmukaisia. Kummankin kielen on tietenkin syytä olla oma äidinkieli, eli parhaiten tämä onnistuu kaksikielisissä perheissä. Varmasti tämä menetelmä toimii, vaikka se toinen kieli ei ihan prikulleen äidinkielen tasolla olisikaan osaamisen puolesta. Mitään opetusta ei tarvita, pieni lapsi on ihmeellinen oppija! Moni vanhempi Suomessakin jättää tämän tilaisuuden käyttämättä tietämättömyyttään ja luullen ehkä, että lapsi jää puolikieliseksi. Myöhemmin tätä yksinkertaista menetelmää pitää sitten kyllä täydentää järjestämällä lapselle molempien kielten kirjoja, erikielisiä harrastuksia, kavereita, sopimalla sukulaisten kanssa kieliasioista jne.

Voi olla, että olen katteettoman optimistinen, kun omassa perheessäni oli niin helppoa kasvattaa lapset suomen- ja ruotsintaitoisiksi. Jos toinen kieli on vallan ja sorron kieli ja toinen se kauan syrjitty ja väheksytty, niin tilanne on varmaan valtavan paljon hankalampi vanhemmille.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Joo syynä on se, että Venäjällä on annettu niin kielteinen kuva kaksikielisyydestä ja levitetty vääriä oletuksia kielenoppimisesta.
Ne, jotka oppivat lapsena udmurtin, oppivat ilmeisesti sen perheissä, joissa ei ajatella asiaa ollenkaan, usein näissä perheissä näkyy olevan isovanhemmat saman katon alla ja altistumista vähemmistökielelle ei voi välttää, vaikka lapsen kanssa joku pyrkisikin puhumaan venäjää.
Usein lapsille ei puhuta ollenkaan udmurttia. Sitten sitä yritetään opettaa myöhemmin ja tietysti ilman erityistä menestystä. Yhdessä tapauksessa oli tehty niin, että lapsille molemmat udmurttilaiset vanhemmat puhuivat 4 ensimmäistä vuotta venäjää, sitten isä, vain isä siis, alkoi puhua systemaattisesti udmurttia. Tässä tapauksessa lapset osaavat nyt ainakin kohtuullisesti käytännön udmurttia. Mutta tietysti on kummallista, miksei isä voinut heti alusta puhua udmurttia. Tapaus on hyvin kuvaava.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset