Esa-Jussi Salminen

Kaunista äitienpäivää!


Koulussa luettiin aikoinaan tarina, jossa lapsi toisensa perään kertoi, minkälainen äiti hänellä on ja jokaisen mielestä tietysti maailman paras. 


Äidit ovat erilaisia päällisin puolin. Silti sanotaan usein myös, että äidit ovat kaikkialla samanlaisia, kun tarkoitetaan äidinrakkautta. 


Kuitenkin lukiessani Mihail Atamanovin omaelämäkerrallista teosta, tuntui hänen kuvauksensa äidistään tutulta. Hänen äidillään ei ollut lapsenvahtia, ei kenelle jättää pienet kaksoslapset, kun piti tehdä töitä helteisellä pellolla. Kaikkien piti tehdä töitä. Niinpä lapset piti ottaa mukaan. Äiti kaivoi heille kuopan, jossa he pysyivät aloillaan ja, jossa oli vähän varjoa auringolta. Vähän väliä äiti juoksi lastensa luo katsomaan, että kaikki oli hyvin ja leyhyttelemään ilmaa.


Kun kylän lapset olivat pitkään ulkona mäessä leikkimässä, vain Atamanovin äiti tuli viimein katsomaan, ettei kellään ole mitään hätää.


Olimme äidin tarkan huolenpidon alaisina, voisin kirjoittaa minäkin Atamanovin tapaan. Siitä hetkestä varmaan, kun äitini ymmärsi tulevansa äidiksi, hän oli kokonaan äiti elämänsä loppuun. En voisi kuvitella häntä leppoisaksi mummoksi tai itseään toteuttavaksi eläkeläiseksi. Hän hoiti ensimmäistä lapsenlastaankin kuin omaansa.


Tuntuu, että istuin koko varhaislapsuuden äidin sylissä tai kävelin käsi äidin kädessä, milloin äiti ei tehnyt ruokaa, jotain muita kotitöitä tai puhunut puhelimessa. Mikään ei järkyttänyt maailman tasapainoa, äiti huolehti siitä. Ei ollut järkyttäviä tekijöitä lähimaillakaan, kun äiti ei edes tiennyt, että viski ei ole sama asia kuin vichy, ja isä ja äiti tuntuivat kinastelevan ainoastaan siitä, kumpi saa tiskata. Kun joskus tuli puheeksi erään paikkakuntalaisen kanssa, kuka äitini on, hän henkäisi epäuskoisena: "Onko se ihana ihminen apteekissa sinun äiti?"


Vahvalle mutta herkälle hengelle heikossa ruumiissa ei äitiys liene kovin helppoa. Loputtoman turvallinen ja rauhallinen lapsuus sai hetkeksi tummia sävyjä toisella kymmenellä. Äiti selaili alla päin lääkärin lausuntoja ja totesi pian olevansa nurmen alla. Se ei ollut hänelle varsinainen yllätys, mutta nyt oli löydetty lisää synkkiä tuloksia. 


Eihän minunkaan objektiivisesti katsoen pitäisi olla kuulemma olemassa, mutta asialle ei tietenkään enää mitään voi. Eräänkin kerran äiti teki suurperheelleen ruoan, kun "en kehdannut sanoa, etten jaksa", kun apuna ollut isän sisko joutui lähtemään töihin. Kun oli perheen hiihtokilpailut, äiti voitti isän, vaikka "henki loppui kokonaan". 


Edessä oli nyt lääketieteellinen sensaatio. Lääkärit olivat vihaisia: "Eihän kellään nykyaikana ole tuollaisia struumia". Ja tämä ei ollut ainoa ongelma,  mutta välittömästi suurta leikkausta vaativa.


Tein selväksi Jumalalle, että mistään hinnasta en ole valmis äidin menettämiseen. Suuri päivä lähestyi ja siitä, mitä itse asiassa tapahtui minulla on tietysti vain katkonaisia tietoja äidin puheesta. Vanhempi kokenut lääkäri kieltäytyi leikkaamasta vedoten liian suuriin riskeihin. Innostunut ja kokematon "nuori pojankloppi" otti vaikean tapauksen vastuulleen. 


Leikkauspäivänä äidin ystävätär järjesti vieraan seurakunnan kanssa rukousvartion koko ajaksi. Kristityissä piireissä kovasti korostetaan Jumalan tahdon etsimistä ja opetetaan rukoilemaan "tapahtukoon Sinun tahtosi". Minusta tuntuu, että tuo lisäys sattui unohtumaan sinä päivänä kaikilta. Isä ja äidin sisko olivat odottamassa sairaalassa. Leikkaus kesti paljon pitempään kuin oli kuviteltu. Verta kului runsain mitoin. Lopulta herätys ei tuntunut onnistuvan. Äiti kuuli lääkärin sanovan "ei tule mitään...".


Uskomattomia suorituksia seurataan joukolla urheilussa. Sellainen sytyttää yhtä lailla katsojan. Suorittaja ei anna minkään lannistaa, hän on valmis mihin ponnistukseen tahansa. Epäilys on haihtunut ja hänen on aivan pakko onnistua. Kaatuessaan hän ei ehdi edes koskettaa radan pintaa, kun hän valmistautuu jo ponnahtamaan mahdollisimman nopeasti takaisin jaloilleen. Aivan yhtä upeita suorituksia tehdään millä muulla alalla tahansa ja upeampiakin. Kun nuori huimapää lääkäri tuona iltana riisui veriset hanskat käsistään, hän saattoi olla tyytyväinen. Ihmeitä ei tarvitse ulkoistaa Jumalalle, jos ei halua. Äitini sai neljännesvuosisadan lisää elämää. Ja mikä into leikkaajilla oli kiidättää henkiin jäänyt potilas heti omaisten luo. Tätini luuli, että äiti oli ollut jo tuntikausia heräämössä.


Neljännesvuosisata myöhemmin äiti teki kahden uuden vanhuudentaudin kourissa oikeasti kuolemaa. Pää ei enää toiminut, mutta kädet touhusivat taukoamatta. Sisu oli sisäänrakennettu ominaisuus. Kun poika oli lähdössä taas kerran, ne kädet sieppasivat salamannopeasti tyhjän juustopaketin kuoren laittaakseen jotain hyvää mukaan, kuten lukemattomia kertoja aikaisemmin. Muutamaa vuotta aiemmin, aina kun lähdin Helsingistä Venäjälle tai palasin sieltä, pikajuna Tolstoi pysähtyi Lahden rautatieasemalle pariksi minuutiksi. Isä kiiruhti parikymmentä vaunua pitkän junan vierellä toiseen suuntaan, äiti toiseen, löytääkseen minut mahdollisimman pian ja ojentaakseen jotain evästä tai tavaroita. 


Viimein terveyskeskuksen vuodeosastolla viimeiset päivät kuluvat vahvan kuoleman hajun leijuessa. Kädet eivät enää liiku, koska yksinkertaisesti ei ole enää voimaa, millä liikuttaa. Silmät liikkuvat ja kysyvät kuten aina ennenkin: "Oletko ollut terveenä?" ja ääni yrittää muodostaa kysymyksen. Lääkärien analyysien mukaan juuri mitään kognitiivisia toimintoja ei enää ole, mutta kun vähän saa hoitajan syöttämää ruokaa menemään alas, tulee kuin apteekin hyllyltä "kiitos!".


Parin päivän päästä kiirastorstaina isä soittaa. Lähden heti matkaan, koska minusta tuntuu välttämättömältä nähdä äitini kuolleena. Tietysti ruumis on vain kuori, mutta juuri siksi haluankin. Kylmiössä makaavan avonaista leukaa on yritetty sitoa kiinni, siinä onnistumatta. Ruumis on kuin Tutankhamonin muumio. Hymy on hiipunut kauniiseen irvistykseen, joka muistuttaa laihoista etiopialaisista kestävyysjuoksijoista 10 000 metrin maaliviivoilla. Kaikki voimat on revitetty matkalle, mitään ei ole enää jäljellä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset