Esa-Jussi Salminen

Burzjanilainen alkuperäismehiläinen

  • Shulgan Tashin museon esittely paikallisesta alkuperäismehiläisestä.
    Shulgan Tashin museon esittely paikallisesta alkuperäismehiläisestä.
  • Burzjanilaisen mehiläisen levinneisyyskartta.
    Burzjanilaisen mehiläisen levinneisyyskartta.

 

Burzjanilaisen (bashkiirilaisen) alkuperäismehiläisen lajiominaisuudet


Burzjanilainen alkuperäismehiläinen (Apis mellifera mellifera) on yksi tumman metsämehiläisen (keskivenäläinen, keskieurooppalainen) ala-lajeista. Tumma metsämehiläinen on biologiselta tyypiltään hunajamehiläinen (Apis mellifera). Näille mehiläisille, joita usein kutsutaan vain burzjanilaisiksi, on tyypillistä ruumiin tummanharmaa väritys ja keltaisen värin puuttuminen vatsarenkaista. Niiden ruumis on kaikkein isoin ja kärsä kaikkein lyhyin verrattuna muihin alalajeihin. Hunajan pisara on valkoinen ja kuiva.


Sen tärkeimpiä etuja ovat ainutlaatuinen talvenkestävyys ja korkea työteliäisyys hektisessä medenkeruussa yhdeltä hunajakasvilta, kun ravinto on hankittava sen 2-3 viikon aikana kun metsälehmus kukkii. Toista yhtä tärkeää hunajakasvia Bashkirian vuorisella metsäseudulla ei ole. Tänne on keskittynyt puolet Venäjän metsälehmuksista ja kolmasosa maailman metsälehmuksista. 


Alkuperäismehiläiset työskentelevät intensiivisesti varhaisesta aamusta myöhään iltaan rikkoen kaikki medenkeruun ennätykset. Ne keräävät vaatimattoman mesisaaliin myös sumuisissa ja tihkusateisissa olosuhteissa, mutta palaavat nopeasti pesään ennen voimakasta sadetta. Ne eivät lennä lainkaan erittäin kuumassa.


Ne ovat suhteellisen agressiivisia, mutta toisaalta puolustavat huonosti pesäänsä mehiläisrosvoilta. Niiden sopeutuminen uuteen saaliin lähteeseen kestää kauan, mutta niiden työteliäisyys yhden tärkeän hunajakasvin parissa on ylivoimaista. Talven ankarat olosuhteet ovat tehneet alkuperäismehiläisestä äärimmäisen kestävän ja talveasietävän. Venäjän federaation valtiollinen jalostuksen testauksen ja suojelun saavutusten komissio rekisteröi vuonna 2011  jalostussaavutuksen 54609/8953427 Lajityyppi burzjanilainen alkuperäismehiläinen.

Eteläisen Uralin alueella erityisesti perustetuilla ja vartioiduilla luonnonalueilla suojellaan burzjanilaisen alkuperäismehiläisen geeniperintöä; monet mehiläishoitajat ovat jo ymmärtäneet sen arvon sekä risteytymisen vaaran. 


Hyviä kuvia burzjanilaisesta mehiläisestä löytyy kuvahaulla sanoilla бурзянская пчела.

 

Hunajamehiläisiä ei ole ollut Suomessa alkujaan luonnonvaraisina. Mehiläisten luontaisen levinneisyyden pohjoisraja kulkee Etelä-Ruotsin ja Baltian poikki. Ensimmäiset mehiläiset Suomeen tuotiin 1700- luvulla, samaan aikaan kuin Bashkiriassa oli mehiläishoitokulttuuri kukkeimmillaan!


Tällaisia arveluja löytyy siihen liittyen, että hunajamehiläinen ei Suomeen luonnostaan levinnyt: 
- Ilmasto on liian  kylmä.
- Suomessa ne eivät yleensä selviä talvesta ilman ihmisten apua. 
- Mehiläisille ei ole Suomessa luonnostaan riittävästi hyviä pesäpaikkoja. 
- Jos mehiläispesä karkaa luontoon, niin se voi hyvälläkin tuurilla selvitä siellä vain pari vuotta.


Nyt kun juuri tälläkin hetkellä Suomessa on sydäntalvella +10 astetta, Izhevskissä -9 ja Starosubhangulovossa lähellä Shulgan Tashia -13 astetta (tosin pakkasen luvataan täällä lauhtuvan), ei liene ihme, jos em. arveluja haluaa kyseenalaistaa. Ehkä kalsea kesä onkin se, mikä esti hunajamehiläisiä Suomessa viihtymästä? 


En usko myöskään siihen, että mehiläisille ei olisi Suomessa luonnossa pesäpaikkoja. Onhan meilläkin aina ollut isoja mäntyjä ainakin, niissä koloja ja onkaloita. Miksi siis hunajamehiläinen ei tänne päässyt itsekseen, on minulle arvoitus. Ehkä se ei vain vielä ehtinyt? Täällähän jääkausi loppui myöhään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset