Esa-Jussi Salminen Kovin vihreä

Omakohtaisia kokemuksia aiheesta sukukansojen eepokset ja Suomi

Vuosina 2006-2009 puuhastelin harrastuksena udmurttien eepoksen parissa. Sain sattumalta tietää asiasta eepos ja udmurtit syksyllä 2006 kun olin töissä Udmurtian valtionyliopistossa.


Näin kutsun Dorvyžyn julkistamistilaisuuteen fennougristiikan laitoksella. Koska teos oli sopivan kompakti ja mielenkiintoinen, käänsin sen.  Udmurtit olivat erittäin kannustavia ja ilahtuneita. Kukaan ei ollut nähtävästi edes kuvitellut, että heidän teostaan arvostettaisiin niin paljon, että joku sen suomentaisi.


Teoksen udmurtiksi julkaisemisessa kunnostautuneet Udmurtian valtionyliopiston udmurttilaisen kirjallisuuden huippuasiantuntijat Vasili Vanjušev ja Viktor Šibanov kannustivat työssä. Taidemaalari Vjatšeslav Mihailov ystävineen huolehti henkilökohtaisesti eepokseen liittyvän kuvituksen saattamisesta minun muistitikuilleni.


Suomessa hankkeestani kuullessaan useampikin ihminen osoitti innostusta. Lopulliseen runomuotoon teoksen muokkasi Jorma Vakkuri. 


En harrasta pöytälaatikkojen sisustamista, joten seuraavaksi vuorossa oli julkaisu. Tästä lähtien törmäsin odottamattomankin suuriin haasteisiin. Jossain vaiheessa varmasti kuvittelin, että kun kerran kaikki ihmiset suhtautuvat jollain tapaa myönteisen kiinnostuneesti eepokseen, julkaisijakin löytyisi. Ei ehkä heti ja helposti, mutta kuitenkin.


Tästä vaiheesta jäi hyvin kaksijakoiset vaikutelmat. SKS oli yksi paikka, jonne luonnollisesti tarjosin käsikirjoitusta.  Asiaa kuulemma käsiteltiin, mutta vastaus oli kielteinen. Kehotettiin kääntymään Suomalais-Ugrilaisen Seuran puoleen, jossa todettiin: "Eepos, siis kaunokirjallisuutta. Tämä sopii SKS:lle." 


Koska muutamien kustantamojen innostuksen kanssa oli samoin ja uusi palkkatyö ei mahdollistanut täysipäiväistä kustantajien nuoleskelua, julkaisimme teoksen lulu.com:n kautta. 


Älkää kysykö, mikä se on. Käsittääkseni jonkinlainen amerikkalainen itsepalvelujuttu. Eräänä iltana Joškar-Olan kaupungin nettiklubissa talvella 2009 keikkuvien yhteyksien varassa  massiiviset eepostiedostot kaikkine kuvituksineen menivät systeemistä läpi hetkeä ennen klubin sulkemista. Teos oli julkaistu! 


Tyypillistä sekä julkaisuprosessissa että teoksen vastaanotossa oli se, että ihmiset heijastivat suurimman intonsa jonnekin kaukaisuuteen. "Luulisi, että se ja se, siinä ja siinä yliopistossa, olisi kiinnostunut tästä. Luulisi, että ne ja ne julkaisisivat teoksen." Ne, joiden "luulisi" jotain riemusta kiljuen tekevän olivat aina mielellään toisessa yliopistokaupungissa ja toisen alan asiantuntijoita... ...


Sain myös vaikutelman, että mitä tärkeämmässä virassa ja asemassa henkilöt olivat (kuten Kalevala-instituutissa tai yliopistoissa), sitä flegmaattisemmin he suhtautuivat sukukansojen eeposten mahdollisuuksiin Suomessa. Virka ei näytä antavan mahdollisuuksia, vaan paketoivan ihmiset byrokratian ja rahanpuutteen hämähäkinseitteihin.  


Kalevalan päivän alla vuonna 2015 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjasto lähestyy minua ja pyytää saada Dorvyžyn. Koukku on viimein nielty ja siimaa riittää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Hei, onko sinulla mitään nettimateriaalia linkittää aiheen tiimoilta tai vinkkejä? Kiinnostaa jonkin verran.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Löytyykö E-kirjana? Veikkaan, että ei, mutta kysyvä ei tieltä eksy.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Anna-Leena Siikala, Lauri Harvilahti ja Senni Timonen (toim.): Kalevala ja laulettu runo.
Helsinki: SKS. 2004. 524 s.

Tuossa teoksessa Sirkka Saarisen artikkeli lopussa. Mutta itse teos ei taida olla netissa, arvio on:

http://www.elore.fi/arkisto/1_05/vil1_05.pdf

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset