Esa-Jussi Salminen Kovin vihreä

Mikä on raparperin hiilijalanjälki?

Oras Tynkkysen kirjan Pieni maailmanpelastusopas innoittamana muutama ajatus raparperin ilmastoystävällisyydestä ja muustakin ystävällisyydestä.

Kirjassa on hyvin kirjoitettu sivuilla 182-193 siitä, mistä muutenkin on uutisoitu yhä enemmän, että ihmisten ruokavalinnoilla on suuri merkitys ilmastokriisin torjunnassa. Sivun 185 kaaviossa on useita erilaisia ruoka-aineita ja niiden hiilijalanjälkiä. Brasilialainen naudanliha tuottaa 41 kg päästöjä 1 kiloa syötävää kohti, kun taas suomalainen kauramaito 0,6 ja peruna 0,4.

Entä metsämarjat, sienet ja villivihannekset? Ei varmaankaan aina 0, koska niitä joutuu joskus hakemaan kauempaa ja turvautumaan moottoriajoneuvoihin.

Puutarhassa, jota en ehdi harrastaa, kasvaa minulla kuitenkin älykasveja ts. kasveja, jotka osaavat itse kasvaa ja tuottaa hedelmää. Tarkoitan omenapuita, viinimarjapensaita ja raparpereja. Näistä omenapuut ja viinimarjapensaat osoittavat ennen pitkää taantumisen merkkejä, kuivattavat oksiaan, alkavat tuottaa vähemmän ja jopa kuolevat pois.

Kaikkein nerokkain puutarhan kasveista on raparperi. Se kasvaa näköjään ikuisesti kun se on kerran laitettu kasvamaan, joka vuosi taantumatta, vahvassa maassa lainnoittamattakin.

Nykyään on alettu vihdoin puhua siitä, kuinka paljon suurella vaivalla kasvatettua ruokaa menee hukkaan, roskiin. Sen kasvatus tuottaa päästöjä ja lopulta se tuottaa jätteenä päästöjä, ja kaikki aivan turhaan ja rahaa tuhlattu jätteeseen aivan turhaan. Tämän idioottimaisuuden huipun lisäksi on tietysti vähän kahelia sekin, jos jättää ilmaiset luonnon antimet käyttämättä, varsinkin jos niitä puutarha oma-aloitteisesti puskee esiin. Ei tarvitse edes lähteä paria metriä kauemmas ulko-ovesta.

Raparperi on paitsi ilmaista ja sen kasvatuksen eteen ei tarvitse nähdä vaivaa, myös saatavilla nopeasti ja ilman kuljetuksia. Raparperi- ja keittoartikkelissani olen hahmotellut, mihin puutarhan ilmaiset älyköt voi käyttää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Hiiltä esiintyy kaikkialla missä on elämää ja orgaanisia yhdisteitä, ja hiilestä on suuri osa jatkuvassa kiertoprosessissa!

Hiilialanjälki syntyy vain, jos on kävellyt hiilipölyssä, ja sitä on aika helppo välttää.

Raparperi on sitä paitsi lievästi myrkyllistä, ja saattaa aiheuttaa oireita jos sitä syö ilman että juo maitoa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

E-J.S.> ....kasvaa minulla kuitenkin älykasveja ts. kasveja, jotka osaavat itse kasvaa ja tuottaa hedelmää.

ooo
Hienoa, juuri noin.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

En tiedä minkä kirjoituksen yllä olevat ovat lukeneet,koska en näe niiden yhteyttä omaani. Käsittääkseni kyse on liioista kasvihuonekaasuista ilmassa, ei hiilipölyssä kävelemisestä.

Ottakaa käteenne jokin hyvä alan kirja, kuten tuo Tynkkysen, niin sen jälkeen pystyy osallistumaan kesusteluun.

Puutarhakasvit eivät yleensä kasva itse. Tomaatit pitää istuttaa jopa sisälle joka vuosi hyvissä ajoin. Ero raparperiin on tähtitieteellinen.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Tai lukekaa edes wikipedian perustietoja siitä, mitä hiilijalanjälki uutena terminä tarkoittaa, kun ette aikaisemmin ole kuulleet sanaa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiilijalanj%C3%A4lki

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

”Ero raparperiin on tähtitieteellinen.” (Esa-Jussi Salminen 4.7.2014 20:39)

Juu, minäkin pidän astronomiasta. Mutta miten hiilijalanjälki määritellään astronomiassa?

Venuksen ja Marssin atmosfäärit ovat noin 98 prosenttia hiilidioksidia. (mikä mahtaa olla hiilijalanjälki?). Nuoren Maapallon atmosfääri oli myös hyvin hiilidioksidipitoinen.

Voi olla, että erehdyin tästä hiilijalanjällen määritelmästä. Se oli vaan tuoreessa muistissa kun äskettäin olen vaihtanut kesämökin vanhan saunakiukaan uuteen. Hiilijälkiä tuli jopa farmareihin.

Mutta on se vaan hieno järjestelmä, että ilma tarjoaa kasveille ilmaista ”hiilijalanjälkeä”, eli hiilidioksidia. Siitähän syystä raparperikin kasvaa itsestään, ja vielä paremmin jos sitä hiilijalanjälkeä olisi enemmän!

- Raparperi sisältää oktaalihappoa ja erikoisen paljon rapaerin myrkylliset lehdet. Oktaalihappo sitoo elimistön soluista kalsiumia, lähteet tietävä. Saattaa olla muitakin vähemmän tunnettuja myrkkyvaikutuksia; olisiko syy siihen että kasvi on niin sitkeä ja vastuskykyinen tuholaisille?

Seuraavat ”rikkatuhot” päinvastoin sisältävät runsaasti kalsiumia ja muita hyödyllisiä kemikaaleja; ja tuoreet lehdet ovat hyvää ja terveellistä salaattia:

- Voikukka sisältää myös paljon C- ja A-vitamiineja, kalsiumia, rautaa ja muita kivennäisaineita. Lehdet antavat myös vahvaa makua salaattiruokiin

- Nokkosen lehdet ovat parhaimmillaan alkukesästä. Myöhemmin kannattaa kerätä syötäväksi vain ylimpiä lehtiä. Kun nokkospuska on leikattu, sen latvat tuottavat taas uusia pieniä lehtiä, joten säännöllinen sadonkorjuu pitää nokkosviljelmän hyvälaatuisena.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Hiilijalanjäljestä viis mutta raparperi on joka tapauksessa helppo kasvatettava ja siitä saa herkullisia ruokia. Kuten myös Tallqvistin mainitsemasta nokkosesta.

Lihan kuljettamisesta suurin määrin maapallon puolelta toiselle taas ei ole mitään tolkkua.

Erilaisia pelastusoppaita kirjoitettaessa saattaa helposti unohtua asioiden monet eri puolet. Pelastamalla yhden voi tuhota toisen. En tiedä, onko Tynkkynen erehtynyt moiseen.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Raparperiä tuskin voi myrkyllisenä pitää. Siinä on esim. kaliumia ja siinä on sitä paitsi itsessäänkin kalsiumia, joten melkoisen suuria määriä luultavasti, ja jatkuvasti pitäisi syödä, ennen kuin ongelmia tulisi.
Löytyypä esim. tällaisiakin spekulaatioita:
http://www.elinahytonen.fi/2011/01/voimaruokaa

"Raparperi uunissa kypsytettynä. Perinteinen kiinalainen lääketiede (PKL) on tuhansia vuosia ollut tietoinen raparperin syöpää parantavasta vaikutuksesta. Nyt on lännessä keksitty oma versio raparperin käytöstä lääkkeenä, versio joka on samalla mukava jälkiruoka: rhubarb crumble eli suomalaisittain esimerkiksi raparperipiirakka uuniin 20 minuutiksi. Sheffield Hallam Universityn tutkijat huomasivat, että 20 min. paisto uunissa kehittää raparperissa polyfenoleja, voimakkaita syöpää tuhoavia kemikaaleja, jotka pystyvät estämään syöpäsolujen kasvun ja jopa tappamaan ne (Food Chem, 2010;119:758-64)."

Marsissa ei liene ihmisiä kärsimässä kaasuista ja kuumuudesta. Siinä ero.
/

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Reagointi oksaalihappoon (kuten moneen muuhunkin aineeseen) on yksilöllistä. Kohtuullisuus sinällään on usemmiten hyvä ohje kaikkeen. Ruokailussakin pitäisi pyrkiä siihen, että vielä voisi ottaa lisää mutta ei ole pakko.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset